Tutkimushankkeemme toinen aineistolähde aiemmin tässä blogissa esiteltyjen ”amerikankirjeiden” ohella ovat Alan Wake -videopelit. Tässä blogikirjoituksessa esittelen kyseisiä pelejä sekä kerron, mitä ja miksi niiden nimistössä tutkimme.
Alan Wake -peleistä
Alan Wake (2010) ja Alan Wake II (2023) ovat suomalaisen Remedy Entertainment -pelistudion kehittämiä videopelejä. Ne ovat etenkin suomalaisen pelialan kontekstissa hyvin merkittäviä tuotantoja. Uusimman pelin budjetin on arvioitu olleen noin 70 miljoonaa euroa, mikä tekee siitä yhden Suomen historian kalleimmista kulttuurituotteista. Pelit ovat olleet suosittuja niin kriitikoiden (ks. esim. Wiik 2023) kuin pelaajien keskuudessa ja saaneet useita tärkeitä pelialan palkintoja. Myös valtavirtamedia on ollut peleistä poikkeuksellisen kiinnostunut (ks. Harvola 2010, Pasanen & Suominen 2021).
Alan Wake -pelit ovat yksinpelejä. Niissä ei siis olla vuorovaikutuksessa muiden pelaajien kanssa vaan seurataan pelintekijöiden luomaa juonta. Pelikokemusta voikin jossain määrin verrata elokuvan tai tv-sarjan katsomiseen. Tarinassa edetäkseen pelaajan tulee kuitenkin selvitä vihollisten hyökkäyksistä sekä ratkoa erilaisia arvoituksia – hieman samaan tapaan kuin vaikkapa viime vuosina suosituissa pakohuonepeleissä.
Pelien päähenkilö, pelaajan ohjaama hahmo on dekkarikirjailija Alan Wake. Alan Wake II -pelissä on myös toinen ohjattava hahmo, FBI-agentti Saga Anderson. Pelien juoneen kuuluu muun muassa murhia ja selittämättömiä yliluonnollisia tapahtumia, minkä vuoksi niiden genren voisi määritellä, jännitykseksi, trilleriksi tai paikoitellen jopa kauhuksi. Pelien miljöötä ja tunnelmaa on usein verrattu Stephen Kingin romaaneihin ja Twin Peaks -televisiosarjaan, joihin pelit sisältävät myös runsaasti intertekstuaalisia viitteitä (ks. Harvola 2010, Saxell 2022).
Myöhemmin aiomme ottaa mukaan myös pelin tekijöiden sekä pelaajien näkökulmia nimistöön. Aiomme haastatella pelien pääkäsikirjoittaja Sami Järveä (joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Sam Lake) peleissä esiintyvien nimien taustoista sekä niiden luomisprosesseista. Tarkastelemme myös verkon keskustelufoorumeilla ja chathuoneissa käytyjä keskusteluja nähdäksemme, mitä pelaajat ajattelevat peleissä esiintyvistä nimistä, esimerkiksi Alan Wake II -pelin nimistön runsaslukuisista viittauksista (amerikan)suomalaiseen kulttuuriin.
Alustavia havaintoja
Hanke on melko varhaisessa vaiheessa, joten varsinaisia tutkimustuloksia ei ole vielä ehtinyt kertyä paljon. Kerron kuitenkin seuraavassa hieman ensimmäisen osatutkimuksen alustavista havainnoista.
Ensimmäisen Alan Wake -pelin tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltain luoteiskulmassa sijaitsevan kuvitteellisen Bright Falls -nimisen pikkukaupungin ympäristöön. Kaupunki on yksi keskeisimmistä tapahtumapaikoista myös jälkimmäisessä pelissä. Bright Falls muistuttaa monilta osin Twin Peaksin kaupunkia samannimisessä televisiosarjassa. Kaupungin nimistö edustaa amerikkalaista valtavirtakulttuuria, se on odotuksenmukaisesti valtaosin englanninkielistä. Kielimaisemassa näkyvät vahvasti kaupungin vuotuinen päätapahtuma Deerfest sekä yritysnimet, kuten ravintola Oh Deer Diner tai hotelli Elderwood Palace Lodge.
Alan Wake II -pelissä seikkaillaan Bright Fallsin ohella useissa uusissa miljöissä. Niistä hankkeemme kannalta kenties kiinnostavin on lähellä Bright Fallsia sijaitseva Watery-niminen kylä. Sitä asuttavat Yhdysvaltoihin 1800–1900-luvuilla muuttaneiden suomalaisten siirtolaisten jälkeläiset, mikä näkyy vahvasti myös suomenkielisinä elementteinä kylän nimistössä. Kylän kielimaisemaa hallitsevat yritysnimet kuten Kari’s Garage, Järvisen Vene ja The Laughing Näkki sekä yhteisön kokoontumistila Suomi Hall, jossa eläkeläismies Ahti laulaa iskelmäkappaletta Yötön Yö. Kylän keskeisimpiä toimijoita ovat kaksoisveljet Ilmo ja Jaakko Koskela, jotka ylläpitävät Kalevala Knights -moottoripyöräkerhoa sekä valmistavat ja markkinoivat Ahma-olutta (ks. oluen mainos
Jälkimmäisessä pelissä päähenkilö Alan Wake on juuttunut Dark Place -nimiseen yliluonnolliseen todellisuuteen, jossa ei ole juuri lainkaan muita ihmisiä mutta joka muistuttaa ulkoisesti suurkaupunkia, muodostaen vahvan kontrastin Bright Fallsin ja Wateryn pikkukyliin tai -kaupunkeihin. Myös Dark Placen nimistössä korostuvat yritysnimet, kuten Oceanview Hotel, Poet’s Cinema ja Nazareno’s Pizzeria. Lisäksi miljöön maisemassa näkyy vahvasti talk show -ohjelma nimeltä In Between with Mr. Door, johon Wake myös päätyy haastateltavaksi. Tähän ohjelmaan sijoittuu myös pelin runsaasti huomiota ja kiitosta saanut musikaalikohtaus (ks.
Lopuksi
Kuten jo edellä totesin, Alan Wake -pelien nimistöön kohdistuva tutkimuksemme on vielä varsin varhaisessa vaiheessa. Lähivuosina tulemme siis raportoimaan hankkeen etenemisestä tässä blogissa vielä moneen otteeseen. Kannattaa siis seurata hankkeen verkkosivuja!
Kirjoittaja:
Luettavaa
Ainiala, Terhi & Saarelma, Minna & Sjöblom, Paula 2008. Nimistöntutkimuksen perusteet. Tietolipas 221. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Harvola, Aino 2010. Alan Wake ja intertekstuaalisuus mediahuomion välineenä. Pelitutkimuksen vuosikirja 2010 s. 159–170. *
Pasanen, Tero & Suominen, Jaakko 2021. Demoryhmästä pörssiyhtiöksi: Remedyn menestystarinan kehystys sanoma- ja pelilehdistössä 1997–2019. Media & Viestintä 44(1) s. 116–137. *
Saxell, Jani 2022. Alan Wake ja Stephen King: Taskulampun valokeilassa ihmisyys. Hämäläinen, Tuukka ja Rautalahti, Heidi (toim.) Grimmin saduista Controliin – Esseitä pelien ja kirjallisuuden rajalta s. 205–231. Helsinki: Jalava.
Wiik, Elisa 2023. Peliarviossa Alan Wake 2 – mielen nyrjäyttävä shamanistinen matka pimeyden ytimeen. Mikrobitti 27.11.2023. *