Meillä oli ilo saada paikan päälle yli 120 YOUNG-ohjelman hankkeiden tutkijaa ja koulusta kiinnostunutta sidosryhmäedustajaa niin valtionhallinnon, kuntasektorin kuin erilaisten järjestöjen parista keskustelemaan yhdessä tutkimukseen perustuvista ratkaisuista tutkimuskoulujemme tunnistamiin koulujen todellisiin ongelmiin.
Yhteisissä keskusteluissa keskeisiksi ratkaisuiksi kiteytyivät tutkimuspuheenvuorojen pohjalta ennen kaikkea vuorovaikutus, läsnäolo, kohtaaminen ja yhteistyö, sekä yhteisöllisyys.
Oppilaiden sosiaaliset suhteet lisäävät myös oppimiskykyä
Koulu on lapsen ja nuoren keskeinen elinympäristö ja iso osa heidän arkeaan. Se muodostaa myös ison osan heidän sosiaalisista suhteistaan. Aina oppilaat eivät kuitenkaan pysty, tai halua, työskennellä yhdessä kaikkien kanssa esimerkiksi ryhmä- tai paritehtävissä. Oppilaiden väliset voimakkaat ”klikit” vaikuttavat ryhmädynamiikkaan, ja tiettyjä oppilaita suositaan tai syrjitään.
Sosiaalinen vuorovaikutus on keskeinen ihmisen oppimisen säätelijä. Siksi siihen on tärkeää panostaa koulussa. Koulun arjessa keskeisimmät vuorovaikutussuhteet ovat opettajan ja oppilaan välinen suhde sekä oppilaiden suhde vertaisiin.
Tutkimuksen perusteella oppilaiden väliset vertaissuhteet ovat yhteydessä muun muassa oppimistuloksiin ja akateemiseen osaamiseen, sosioemotionaaliseen osaamiseen ja pro-sosiaaliseen käytökseen ja mielen hyvinvointiin. Ongelmat vertaissuhteissa vuorostaan esimerkiksi lisäävät kielteisiä asenteita koulutyötä kohtaan, yksinäisyyttä ja turvattomuutta, kiusaamista, aggressiivista ja häiriökäyttäytymistä, sekä heikentävät koulumenestystä.
SchoolWell-hankkeemme tekemien systemaattisten kirjallisuuskatsausten perusteella oppilaiden vertaissuhteiden parantamiseksi kannattaa panostaa etenkin opettajan tukeen ja opettaja-oppilasvuorovaikutukseen.
Opettaja rakentaa ja säätelee ryhmän toimintaa, antaa positiivista ja korjaavaa palautetta ja ohjaa oppilaiden vuorovaikutusta, nosti esiin SchoolWell-hankkeemme johtaja Kirsi Pyhältö.
Lisäksi kannattaa panostaa mm. monipuolisten, yhteistoiminnallisten ja aktivoivien opetusmenetelmien hyödyntämiseen, sosio-emotionaalisten taitojen harjoitteluun, tietoisuustaitoihin, kouluyhteisön sääntöihin sekä jatkuvaan opettajien ammatilliseen kehittymiseen ja sen tukemiseen.
Kuten päivän keskusteluissa nostettiin esille, ihmisillä on tarve kuulua mukaan ja olla osa yhteisöä.
Koulun suojatekijät tukevat kaikkia oppilaita
Koulu poikki leikkaa kaikki yhteiskuntaluokat ja tavoittaa yhtäläisesti erilaisista taustoista tulevat lapset ja nuoret. Oppilaiden traumaattiset elämänkokemukset voivat näkyä koulussa tapahtuvissa vuorovaikutustilanteissa ja hankaliakin asioita voi tulla esiin esimerkiksi koulutehtävissä. Kotona tapahtuvat hyvinvointia haastavat asiat vaikuttavat oppilaiden koulupolkuun.
Right to Belong ja ACElife-hankkeiden tutkimuspuheenvuorojen mukaan lasten ja nuorten (pitkäaikaisten) kuormittavien elämäntilanteiden oireilu voi näkyä koulussa esimerkiksi oppimis- ja keskittymisvaikeuksina, koulumenestyksen heikkenemisenä, koulupoissaoloina, fyysisinä ja psyykkisinä oireina, sekä häiriökäyttäytymisenä.
Koulun tai opettajan tehtävä ei ole parantaa traumoja tai toimia hoitavana tahona, mutta toimimalla traumasensitiivisesti voidaan tukea lapsia ja nuoria selviytymään koulutyöstä, muistutti Right to Belong -hanke tutkimuspuheenvuorossaan.
Turvallisen tilan luomisella ja muilla suojaavilla tekijöillä koulussa on iso merkitys kaikille lapsille ja nuorille, mutta etenkin niille oppilaille, joilla on isompi selkäreppu haitallisia kokemuksia kannettavanaan. Kuten keskustelupuheenvuoroissa huomautettiin esimerkiksi vanhempien avioero tai päihdeongelma voivat vaikuttaa oppilaaseen, mutta avioerolle koulussa ei voida mitään. Sen sijaan koulussa voidaan koulun olemassa olevin suojaavin tekijöin tukea lasta pärjäämään avioeron kanssa. Opettajaa voi auttaa se, että hän tietää, että lapsen kotona on meneillään jotain, mikä vaikuttaa lapseen. Opettajan ei kuitenkaan tarvitse tietää tarkalleen mitä oppilaalla on elämässään meneillään.
Koulu voi tukea lasta, ilman, että tiedetään, mitä lapsella on meneillään.
Keskusteluissa tuotiin esiin yhtäältä sitä, miten kodin ja koulun yhteistyöllä voidaan tukea lasta, mutta toisaalta myös sitä, että kaikkien kohdalla kodin ja koulun rajojen rikkominen ei välttämättä ole hyvä asia. Vaikka suurimmalle osalle lapsista ja nuorista kodin ja koulun yhteistyön vahvistaminen onkin hyvä asia, on myös huomioitava, että kaikilla oppilailla eivät kotiasiat ole kunnossa. Sille pienelle osalle lapsista ja nuorista, joilla menee kotona tosi huonosti, ei ole reilua, että huono kotielämä tuodaan myös kouluun. Näille oppilaille koulun suojatekijät ovat erityisen merkityksellisiä, mutta koulun suojatekijät tukevat yhtäläisesti kaikkia oppilaita.
Pienillä teoilla, kuten oppilaan kohtaamisella ja aidolla kuulemisella, hyvällä vuorovaikutuksella sekä aidolla läsnäololla voi olla jo iso merkitys lapsen ja nuoren hyvinvoinnin kannalta. Kohtaamisella ja kuulluksi tulemisella on iso merkitys esimerkiksi ostrakismin ja yksinäisyyden vähentämisessä. Kohtaamiseen tarvitaan kuitenkin myös aikaa, kuten keskusteluissa huomautettiin.
Eri ammattilaisten rinnakkaisleikistä yhteisleikkiin
Koulussa työskentelee saman katon alla kasvatusalan ammattilaisten lisäksi sosiaali- ja terveysalan henkilöitä opiskeluhuollon puolella. Opettajien ei siis tarvitse pärjätä oppilaitaan koskevien huoliensa kanssa yksin. Palvelujärjestelmä on aina tukena.
Sidosryhmäpäivän keskusteluissa peräänkuulutettiin moniammatillisen yhteistyön parempaa hyödyntämistä ja yhteistyöketjujen toimimista. Rinnakkaisleikeistä tulisi päästä yhteisleikkiin. Yhtenä ratkaisuna tähän pohdittiin esimerkiksi kouluympäristöön työskentelemään päätyvien eri ammattilaisten yhteisiä kursseja jo opiskeluvaiheessa, jolloin yhteistyö eri tahojen kesken olisi myös työelämässä helpompaa.
Teksti perustuu Koululla on väliä! - YOUNG SchoolWell -sidosryhmäpäivän hankkeiden tutkimuspuheenvuoroihin ja niiden pohjalta käytyihin keskusteluihin.