Kristina Ranki on viime vuoden aikana suunnitellut, valmistellut ja koordinoinut Helsingin yliopiston vuonna 2023 viettämää promootion riemuvuotta. Kysyimme, miten hän tiivistäisi riemuvuosihankkeen.
– Kyseessä on uskomattoman laaja ja moniulotteinen kokonaisuus – kokonainen maailma, jossa promootioperinne nostetaan esiin. Promootioilmiön monipuolisuus on ilahduttanut ja synnyttänyt runsaasti erilaisia tuotantoja. Hankkeessa on useita osioita, joita täytyy lisäksi tietysti markkinoidakin.
Taustaltaan Ranki on historioitsija, joka väitteli alan tohtoriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2007. Milloin hän tutustui promootioperinteeseen?
– Aloitanpa kertomalla, että olen Matti Klingen oppilas, sillä se paljastaa, että promootioperinne on tullut tutuksi jo alusta lähtien. Me, jotka aloitimme historian opinnot vuonna 1991, kuulumme siihen ryhmään, jolta jäi juuri väliin yliopiston 350-vuotisjuhla ja vuoden 1990 promootio. Se harmitti hieman, koska meille kerrottiin, kuinka merkityksellisiä nämä tapahtumat olivat, ja odotimmekin innokkaasti seuraavaa promootiota.
Mikä on ollut hauskaa ja mikä haastavaa?
– Hauskinta on ehkä ollut etsiä yhteistyökumppaneita yliopiston ulkopuolelta. Esimerkiksi Akateeminen kirjakauppa on ollut innokas toimija. Alussa lähdetään liikkeelle tietyistä ideoista, ja lopussa nähdään, mihin ne ovat johtaneet. Uskon, että tästä syntyy hieno kokonaisuus ja ilmiö, joka koskettaa monia. Olemme esimerkiksi jututtaneet lukuisia ihmisiä, jotka tietävät aiheesta paljon.
Kristinalla itsellään on lämmin suhde promootioperinteeseen. Hän osallistui filosofisen tiedekunnan promootioihin maisteripromovendina vuonna 1997 ja tohtoripromovendina vuonna 2007.
Mikä on oma suhteesi promootioperinteeseen?
– Kun valmistuin maisteriksi vuonna 1997, minulla oli viiden viikon ikäinen vauva. En halunnut luopua kummastakaan roolista vaan yhdistää ne. Promootio oli suuri ja vaikuttava kokemus. En ollut tuolloin mukana promootiotoimikunnassa enkä kuulunut vauvan vuoksi innokkaimpiin osallistujiin, mutta maisteripromootio itsessään oli hieno tilaisuus ja uudenlainen kokemus.
Milloin aloit osallistua aktiivisemmin promootion järjestämiseen?
– Olin mukana promootiotoimikunnassa, kun valmistuin tohtoriksi vuonna 2007, mutta aluksi osallistumiseni oli vähäistä. Loppuvaiheessa tulin aktiivisemmaksi, kun tarvittiin puheiden käännöksiä, ja sain myös pitää puheen officianteille. Koska mieheni oli samaan aikaan tohtoripromovendi, olimme siinä suhteessa tasa-arvoisia, mikä tuntui hyvältä. Se oli hauska kokemus! Toimikunnan kautta saadut ystävät ovat olleet arvokkain anti. Tuolloin pohdin, miten voisin osallistua vielä promootioon, vaikka olin jo tohtori. Nyt sain siihen oikein kunnon mahdollisuuden!
Mitä odotat eniten keväältä 2023?
– En odota mitään yksittäistä tapahtumaa, vaan keskityn tekemään yhden asian kerrallaan. Tietysti odotan joitain juhlallisia hetkiä ja itse promootioakteja sekä joitain uusia tapahtumia. Olemme esimerkiksi vuokranneet Espan lavan, missä järjestetään ohjelmaa 1. kesäkuuta. Eniten odotan kuitenkin sitä hetkeä, kun joku ulkopuolinen tai promootioskeptikko ymmärtää tämän riemun: että on tehty töitä ja lopulta seisotaan rivissä vertaisten joukossa. Silloin maisterit ja tohtorit ovat tasa-arvoisia, ja kaikki kohoavat hetkeksi arjen yläpuolelle. Se on hienointa.
Kiitos ja onnea promootion riemuvuoteen!
Teksti: Eva Ahl-Waris, FT
Tämä teksti julkaistiin alun perin Levätään laakereilla -blogissa, joka oli riemuvuoden 2023 virallinen blogi. Blogissa julkaistiin promootioperinteeseen sekä promootion historiaan ja nykyhetkeen liittyviä lyhyitä tekstejä. Blogia toimitti Eva Ahl-Waris, FT.