Työskennellessämme promootion riemuvuoteen liittyvän podcastin parissa Kristina Ranki ja minä tapasimme monia henkilöitä, jotka olivat valmiita jakamaan tietojaan ja muistojaan promootiosta. Alla jaan muutamia näistä muistoista, jotka eivät mahtuneet podcastiin.
Professori Ulla-Maija Forsberg ja muusikko Ilmo Korhonen kertovat muistojaan vuoden 2010 promootiosta, jolloin Ilmo oli ensimmäinen yleiseksi seppeleensitojaksi valittu mies. Valinta oli yllätys molemmille, sillä aiemmin tähän tärkeään tehtävään oli valittu vain kunnianarvoisten professorien naispuolisia jälkeläisiä.
– Minulla oli jonkinlainen käsitys promootion luonteesta, koska äiti oli toiminut aiemmin [vuonna 2003] juhlamenojen ohjaajana, mutta tätä perinnettä en tuntenut. Sukupuolirajojen ylittäminen tuntui hyvältä – valittavan ei aina tarvitse olla nainen. [---] Muistan, miten äiti tuli kotiin, kertoi, mitä oli suunnitteilla, ja kysyi, suostuisinko tehtävään – tai jotain sen tapaista. Onnistuit myymään tehtävän minulle niin, että suostuin, Ilmo Korhonen kertoo tunnelmista sen jälkeen, kun he saivat kuulla valinnasta.
– Niin sanottu kosinta tapahtui meillä kotona. Juhlatunnelmaan virittäytynyt promootiotoimikunta saapui kotiimme heti aamutuimaan. [---] Promootiolounaalla pidettiin puheita, ja minäkin pääsin puhumaan yleisen seppeleensitojan äitinä. Hetki oli uskomattoman liikuttava, sillä tuolloinen riemuseppeleensitojatar oli Salme Kurki, professori Paavo Ravilan tytär. Ravila oli yksi alani niin sanotusti kovia kavereita, ja Ilmon isäkin [Mikko Korhonen] oli suomalais-ugrilaisten kielten professori. Vaikka Ilmolla ja Salmella oli 50 vuoden ikäero, heidän isänsä olivat työskennelleet yhdessä, mikä teki tilanteesta entistä liikuttavamman, Ulla-Maija Forsberg kertoo.
Aiempien yleisten seppeleensitojain tapaan myös Ilmo Korhonen sai lahjan promootiotoimikunnalta. Hänen lahjansa olivat laakerinseppelekuvioin koristellut kalvosinnapit, joita hän voi käyttää ylpeänä tulevissa promootiotanssiaisissa.
– Minähän osallistuin tuolloin [vuonna 2010] ensi kertaa promootioon, ja kaikki oli niin vaikuttavaa, mutta kalvosinnapit jäivät luultavasti parhaiten mieleeni, Ilmo Korhonen muistelee.
Ulla-Maija Forsberg on toiminut useissa tehtävissä eri promootioissa, mutta hän arvosti erityisesti mahdollisuutta kokea myös tämän merkittävän roolin yleisen seppeleensitojan äitinä. Ainoastaan maisterinpromootio jäi häneltä aikoinaan väliin, mikä jäi harmittamaan. Syynä oli se, että hänen valmistuessaan promootio oli juuri pidetty, ja seuraavaa suunniteltaessa hän oli jo saanut väitöskirjansa lähes valmiiksi, joten osallistuminen ei tuntunut perustellulta. Sekä Ulla-Maija että Ilmo ovat kuitenkin olleet mukana kaikissa promootioissa vuodesta 2003 (Ulla-Maija) ja 2010 (Ilmo).
Professori Laura Kolbe muistelee puolestaan esimerkiksi vuoden 1982 promootion osana järjestettyä Suomenlinnan-retkeä, jolloin osallistujat tempautuivat tanssiin linnoituksen valleilla ja nostelivat maljoja. Tunnelma oli ikimuistoinen. Muistot määrittelevät meidät ja identiteettimme syvästi, mutta ne vahvistavat myös kollektiivista identiteettiämme. Muistikulttuurin ja akateemisen historian asiantuntija, professori Laura Kolbe, totesi nimittäin:
– Promootio on luonnollisesti juhlana osa jokaisen omaa muistia, mutta se kuuluu myös laajempaan, yhteiseen muistiperintöön.
Oletko suorittanut maisterintutkinnon mutta jättänyt osallistumatta maisteripromootioon? Koskaan ei ole liian myöhäistä! Voit osallistua promootioon milloin tahansa, jos haluat kokea jotain ainutlaatuista ja koskettavaa. Jos et halua osallistua nelipäiväiseen juhlaan, voit ottaa osaa vain päärakennuksessa järjestettävään promootioaktiin, joka onkin koko promootion ydin. Tervetuloa mukaan!
Teksti: Eva Ahl-Waris, FT
Lähteet:
Tämä teksti julkaistiin alun perin Levätään laakereilla -blogissa, joka oli riemuvuoden 2023 virallinen blogi. Blogissa julkaistiin promootioperinteeseen sekä promootion historiaan ja nykyhetkeen liittyviä lyhyitä tekstejä. Blogia toimitti Eva Ahl-Waris, FT.