Syyskartoitus

Ahvenanmaan ketoverkoston syyskartoitus tapahtuu vuosittain syyskuun alussa. Kahden viikon aikana kartoitetaan kaikki Ahvenanmaan noin 4000 ketoa, joilla kasvaa heinäratamoa (Plantago lanceolata), tähkätädykettä (Veronica spicata) tai molempia. Nämä ovat täpläverkkoperhosen ainoat ravintokasvit Suomessa. Kartoitus toteutetaan noin 35 – 40 tutkimusavustajaksi palkatun opiskelijan avulla, jotka työskentelevät maastossa pareittain. Ennen maastotöiden aloittamista avustajille pidetään perehdyttämisluento, jonka jälkeen kartoitukseen liittyvät käsitteet, tehtävät ja tietokannan käyttö opastetaan vielä maastossa. 

Kartoitusparit koostuvat aina vähintään yhdestä jo aikaisemmin kartoitukseen osallistuneesta kokeneesta maastotyöntekijästä ja uudesta avustajasta tai harjoittelijasta. Jokaisella parilla tulee olla käytössään auto, sillä päivän aikana parit liikkuvat Ahvenanmaalla noin 50 – 100 kilometriä kedoille päästäkseen. Ketoja työpari pystyy kartoittamaan tyypillisen päivän aikana keskimäärin 15, riippuen ketojen koosta ja niistä löytyvien täpläverkkoperhosen pesien määrästä. Kedoille suunnistetaan maastokarttojen, tietokannassa olevan karttasovelluksen ja GPS-laitteen avulla.

Kedot

Kedoilla vietetty toukkapesien ja härmäsienen etsimiseen käytetty aika määräytyy kedon koon perusteella. Jos kedolta ei löydy täpläverkkoperhosen pesiä määräajan sisällä, keto kartoitetaan vielä uudestaan. Tällä halutaan minimoida virheellisten asumattomien ketojen määrä.

Jokaisesta kedosta tallennetaan tietokantaan vuosittain useita laikun laatua kuvaavia mittoja. Laidunnuksen osuus arvioidaan jokaisella kedolla prosenttiosuutena koko kedon pinta-alasta. Laidunnusta arvioidessa tietokantaan kirjataan, mikä eläin on laiduntanut kyseistä aluetta. Laidunnukseksi lasketaan tässä kohtaa kaikki ketoa avonaisena pitävä toiminta mukaan lukien niitto ja ruohonleikkaus. Suurin syy täpläverkkoperhoselle sopivien ketojen häviämiseen on umpeenkasvu, joka usein johtuu laidunnuksen vähentymisestä alueella.

Toisinaan ketoa on mahdotonta kartoittaa kokonaisuudessaan. Tämä voi johtua muun muassa siitä, että alueella on kyseisenä hetkenä karjaa, tai maanomistajalta ei saada lupaa alueen kartoitukseen. Tietokantaan kirjataan tässä tapauksessa prosenttiosuutena kartoittamatta jääneen alueen koko.

Täpläverkkoperhosen ravintokasvien heinäratamon ja tähkätädykkeen runsaus arvioidaan asteikolla 1 – 3 molemmille kasveille erikseen. Tämä muuttuja kuvaa kedon laatua perhosen elinympäristönä. Perhosen toukat kasvavat 50 – 150 toukan perheryhmissä, jotka kuluttavat ravintokasveja kevään ja kesän aikana useiden kasviruusukkeiden verran. Jos kyseisenä vuonna ravintokasvia ei löydy kedolta, runsaus saa arvon nolla. Jos molemmat ravintokasvit saavat runsaudeltaan arvon nolla, keto ei ole täpläverkkoperhoselle kyseisenä vuonna elinkelpoinen.

Kuivien ravintokasvien määrä kedoilla arvioidaan myös prosenttiosuutena molemmille ravintokasveille erikseen. Ravintokasvien kuivuminen kesken toukkien kasvukauden voi vaikuttaa dramaattisesti toukkien selviytymiseen. Myös kasvillisuuden korkeus ravintokasvien ympärillä vaikuttaa sekä ravintokasvien että perhosen menestymiseen. Aurinkoisilla ja kuivilla paikoilla viihtyvät ravintokasvit saattavat jäädä korkeamman kasvillisuuden varjoon, jolloin myös korkeaa lämpötilaa kasvuunsa vaativat vaihtolämpöiset toukat saavat vähemmän auringon lämpöenergiaa. Ketojen heinittyminen ja umpeenkasvu ovat siis merkittäviä kedon laatuun liittyviä tekijöitä, ja tästä syystä ravintokasvien esiintyvyys matalassa kasvillisuudessa arvioidaan joka syksy prosenttiosuutena erikseen molemmille kasveille.

Toukkapesät

Täpläverkkoperhosen toukkien talvipesien määrä vaihtelee runsaasti alueellisesti sekä vuosittaisten sääolojen mukaan. Perhosten seittimäisiä talvipesiä löytyy ravintokasvien tyviltä. Jokainen kedolta löytyvä pesä merkitään pisteenä tietokannan karttapohjaan GPS-laitteen avulla. Lisäksi se merkitään maastoon puisella kepillä, johon on kirjoitettu pesän järjestysnumero kyseisellä kedolla. Tietokannan pesätietoihin kirjataan myös toukkien kehitysvaihe ja tieto siitä kummalta ravintokasvilta pesä löytyi.

Seuraavana keväänä samoille pesille suunnistetaan GPS-pisteiden avulla uudestaan. Kevätkartoituksen ajankohta määräytyy kevään etenemisen mukaan. Ahvenanmaalle matkustetaan heti, kun lumet ovat sulaneet ja terminen kasvukausi alkaa. Tässä vaiheessa täpläverkkoperhosen toukat lähtevät talvipesistään ja ruokailevat pienillä ravintokasvin lehdillä pesän välittömässä läheisyydessä. Koska kevätkartoituksessa vieraillaan vain perhosen asuttamilla kedoilla, työntekijöiden määrä on vuodesta riippuen huomattavasti pienempi kuin syksyllä, noin 10 – 15 henkilöä, ja kartoituksen kesto vain viikon. Kevätkartoituksen aikana lasketaan pesien talvikuolleisuus. Jokaisessa pesässä elossa olevien toukkien määrä ja kehitysvaihe merkitään tietokantaan.

Cotesia-parasitoidi

Kevätkartoituksessa on mahdollista havaita myös hyvin paikallisesti esiintyvän täpläverkkoperhosen toukan cotesia-parasitoidia. Tämän parasitoidin havaitseminen on helpointa juuri alkukeväällä, jolloin sen pienet riisinjyvän näköiset kotelot löytyvät läheltä toukkapesää. Jos koteloita löytyy, niiden määrä lasketaan, ja ne merkitään kyseisen pesän kohdalle tietokantaan. Joinain vuosina syyskartoituksen aikana on myös otettu talteen toukkanäytteitä populaatiogeneettisiin tutkimuksiin.

Härmä

Syyskartoituksen kartoittajat etsivät perhosen pesien ohella myös heinäratamon härmää. Mikäli kedolta löytyy härmää, he tekevät härmäkartoituksen kyseisellä kedolla kartoitettuaan sen ensin perhosen osalta. Tarkempi härmän etsintä vääristäisi pesien etsintäaikoja, joten kartoitus on tällä tavalla jaettu perhos- ja härmäkierroksiin.

Kartoittajat ilmoittavat härmäisten kasvien todellisen ja suhteellisen määrän neliportaisella asteikolla. Tautisia kasveja täytyy myös tarkastella lähempää, jotta härmän talvehtimisen kannalta välttämättömien lepoitiöiden eli kasmoteekioiden esiintyvyydestä saadaan käsitys. Myös tämä ilmoitetaan neliportaisella asteikolla. 

Riippumatta siitä, onko kedolla härmää, kartoittajat arvioivat heinäratamon kokonaispeittävyyden neliömetreissä. Osalta kedoista kartoittajat keräävät heinäratamon siemeniä, joita voidaan tarvittaessa käyttää kokeissa, esimerkiksi isäntäkasvin taudinsiedon ja populaatioiden tai vuosien välisten erojen tutkimiseksi. 

Niinä vuosina, kun syyskartoituksessa kerättiin härmältä geneettisiä näytteitä, kerättiin myös yksityiskohtaisempaa tietoa härmäepidemiasta. Jokainen kerätty näyte merkittiin kartalle ja näytekasvista laskettiin terveiden ja härmäisten lehtien määrä. Tämän lisäksi kartoittajat tekivät kedoilla useita neliömetrin kokoisia kasviruutuja, joilta he laskivat kaikkien sekä härmäisten, kukkivien ja kuivien heinäratamoiden määrät. 

Kartoittajat lammaslaitumella. Kuvaaja Mika Saarenpää.Kartoittajat kalliokedolla. Kuvaaja Mika Saarenpää.Täpläverkkoperhosen toukat talvehtivat tekemässään seittipesässä. Kuvaaja Cano Arias.Heinäratamoa tavataan ympäri Ahvenanmaata kedoilla ja teiden varsilla. Kuvaaja Pave Väisänen.Monet kedot ovat laitumilla, jonne kartoittajat saavat omistajilta luvan mennä. Kuvaaja Joni Uusitalo.Perhosen pesät merkitään maastoon keppien avulla. Kuvaaja Markus Patjas.Kartoituksen tietoja on kirjattu vuosien saatossa niin kämmentietokoneille, miniläppäreille kuin tablet-koneillekin. Kuvaaja Sami Ojanen.