Ura ja työelämä

Taiteiden tutkimuksen maisteriohjelmasta valmistuneet maisterit työskentelevät asiantuntijoina esimerkiksi

  • taide- ja kulttuurihallinnossa
  • opetus- ja koulutustehtävissä
  • tiedotuksessa ja viestinnässä
  • kustannusalalla
  • kirjastoissa sekä
  • tutkimus- ja tuotekehitystehtävissä.

Monet taiteilijat, muusikot, opettajat ja teknisten alojen ammattilaiset ovat syventäneet osaamistaan opiskelemalla taiteiden tutkimusta. Esimerkkejä mahdollisista työurista löytyy mm. Töissä.fi-palvelusta.

Helsingin yliopiston 375-vuotisjuhlavuoden kunniaksi humanistinen tiedekunta nosti vuoden 2015 aikana esiin 375 humanistia. Tutustu humanisteihin! 

Koulutusohjelman oppiaineista on valmistunut merkittäviä kulttuurivaikuttajia, jotka ovat tehneet myös kansainvälistä uraa. Esimerkiksi musiikkitieteestä valmistunut Risto Nieminen toimi Radion sinfoniaorkesterin intendenttinä, Pariisissa sijaitsevan nykymusiikkikeskuksen johtajana ja Helsingin juhlaviikkojen johtajana ennen kuin siirtyi Lissabonissa toimivan Gulbenkian-säätiön musiikkiosaston johtajaksi.

Opinnot ovat osa uraasi. Helsingin yliopistossa urasuunnittelu kuuluu kaikkiin tutkintoihin. Urapalvelut tukee yhteistyössä koulutusohjelmien kanssa kasvuasi asiantuntijaksi osana opintojasi ja erillisin palveluin.

Urapalvelut on tukenasi aina ensimmäisestä opintovuodestasi lähtien ja vielä vuoden valmistumisen jälkeen.

Urapalvelut

  • tarjoaa uraohjausta ja työnhaun neuvontaa
  • järjestää infoja, työpajoja ja työelämätapahtumia
  • välittää opiskelijoille soveltuvia työ- ja harjoittelupaikkoja,
  • jakaa yliopiston tuen harjoitteluun ja
  • fasilitoi ryhmämentorointiohjelmia.

Tutustu urapalvelujen koko tarjontaan Opiskelijan ohjeissa, teemoissa Työ ja ura sekä Harjoittelu.

Helka Kekäläinen työskentelee eurooppalaisen korkeakoulutusalueen kehittämistehtävissä yksikön päällikkönä Kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa. Teatteritieteen kansainvälinen kesäkoulu opetti hänelle kansainvälistymisen avaintaidot ja myönteiset kokemukset loivat rohkeutta ottaa vastaan haasteita vieraissa kulttuureissa.

Lue lisää Helka Kekäläinen 375 humanistia.

Aloitin opintoni Helsingin yliopistossa pääaineena käytännöllinen filosofia. Sivuainetta etsiessäni kävin elokuva- ja televisiotutkimuksen johdantokurssilla ja innostuin: olin hulluna elokuviin ja kirjoittanut lukioaikana maakuntalehteen elokuva-arvioita. Halusin todella oppia katsomaan elokuvia, analysoimaan niiden rakennetta, ymmärtämään tehtyjä valintoja syvemmin sekä yleisesti vain laajentaa tietouttani elokuvahistoriasta.

Ainejärjestöelämä vei mukanaan pariksi vuodeksi ja palasin aatoksiin uudelleen vaihto-opiskeluvuotenani. Edinburghin yliopistossa kirjoitin paikalliseen ylioppilaslehteen elokuvista ja osallistuin paikallisen elokuvaopiskelujärjestön hallituksen toimintaan. Palattuani Suomeen päätin opiskella käytännössä kaiken, mitä Helsingin yliopistolla oli tarjota elokuva- ja televisiotutkimuksesta.

Elokuva- ja televisiotutkimuksen (Etvt) hyödyllisintä antia olivat intensiivikurssit, jotka suoritettiin lähiopetuksena. Esimerkiksi professori Henry Baconin vetämät elokuva-analyysiin paneutuvat kurssit perehdyttivät yksittäisten klassikkoelokuvien elokuvakerronnan keinoihin täydellisesti. Olenkin myöhemmin työelämässäni hyötynyt kurssin käytännön opeista useasti: tein esimerkiksi itse esityksen, jossa analysoin kameraliikkeitä Hohdossa (1980). Olen kirjoittanut Hohdosta useaan otteeseen ja elokuvakamerankäytön selvittäminen avasi silmäni ymmärtämään myös muitakin elokuvia.

Myös yliopistolla järjestetty elokuvakritiikin kurssi antoi paljon ymmärrystä kritiikin teosta. Ennen kaikkea se kuitenkin antoi tarvittavaa nöyryyttä ihmiselle, joka oli jo päässyt kirjoittamaan elokuvasta lehteen aikanaan ilman akateemista tietotaitoa.

Opintojeni loppupuolella kirjoitin aktiivisesti omaa elokuviin keskittyvää blogia ja tein freelancer-pohjalta elokuva-arvioita useisiin eri julkaisuihin. Valmistuttuani valtiotieteiden maisteriksi kesällä 2012 toimin jonkin aikaa osa-aikaisena kuvatoimittajana Helsingin Sanomissa, kunnes aloitin myös avustamaan lehteä elokuvakritiikeillä. Uskon, että ilman etvt:tä näin ei olisi käynyt.

Nykyään toimin Nyt.fi:ssä, jossa kirjoitan elokuvista ja televisiosta lähes päivittäin. Tätä nykyä kirjoitan jopa enemmän televisiosta suoratoistopalveluiden voittokulun ja sarjaformaatin suosion myötä. Juttujen ideoiminen ja kirjoittaminen alkaa usein jostain uutuuselokuvaa tai sarjaa koskevasta havainnosta, jonka olen tehnyt etvt-opintojeni pohjalta. Työ on hyvin itseohjautuvaa, joten ilman suurta arsenaalia omaa, itsenäistä osaamista siinä ei pärjäisi.

Jos jotain voisin muuttaa, en tenttisi niin suurta osaa kursseista. Suosittelen ottamaan kaiken irti lähiopetuksesta, jolloin pääsee näkemään myös suoraan elokuvanäytteitä esimerkkeinä ja keskustelemaan innostavien opettajien kanssa.

Toinen asia, jota suosittelen lämpimästi, on Helsingin ylipiston Elokuvaryhmän toimintaan mukaan lähteminen. Olen löytänyt rakkaita ystäviä, järjestänyt teemajuhlia ja kokenut mahtavia ulkomaanreissujakin tässä elokuvasta innostuneiden joukossa.

Kir­jal­li­suus­tie­tei­li­jä, älä tee näin
 

Tutkintoni tarina on lyhyt. En tiennyt yhtään, mitä tekisin lukion jälkeen. Muistan vain ohimennen miettineeni, että olisi kiva olla se tyyppi joka kirjoittaa kirjoihin takakansitekstit. 1990-luvun paperisesta valintaoppaasta sattui silmiin sana kirjallisuustiede. Koska se sisälsi sanan kirja, päätin hakea ja satuin pääsemään sisään. Opiskelu oli tervanjuontia ja valmistumiseen meni lähes 13 vuotta, sen pituinen se.

Tarinan lopputulema on kuitenkin onnellinen, sillä nautin suuresti nykyisestä työstäni kaunokirjallisuuden kustannustoimittajana – ja tehtävänkuvaani vieläpä kuuluu myös takakansitekstien kirjoittamista. Opinnoistakin on jälkikäteen ajatellen ollut iloa ja hyötyä. Ennen kaikkea olen elävä esimerkki siitä, että alan töihin voi päätyä, vaikka opiskeluaikana ei tajuaisikaan ottaa kaikkia hyötyjä irti.

Minusta tuli kustannustoimittaja, vaikka…

…tutkinnon sisältö ja opintojen luonne oli minulle etukäteen aivan hämärän peitossa. Ennen nettiaikaa oli paljon nykyistä vaikeampi ottaa selvää asioista, joten näin ei toivottavasti käy enää kenellekään.

…en ensimmäisinä opiskeluvuosina käynyt riennoissa, toiminut ainejärjestössä tai pyrkinyt juuri edes tutustumaan kurssikavereihin. Älä tee näin! Verkostoituminen kannattaa ja on kuulemma kivaa.

…valitsin sivuaineet ja kurssit helpoimman mukaan, haastamatta itseäni. Älä tee näinkään! Nykyaikainen kirjallisuusihminen hyötyy valtavasti esimerkiksi markkinoinnin opinnoista ja ylipäätään kaikesta omaa horisonttia laajentavasta. Myös ymmärrys kielestä, niin omasta kuin vieraammista, voi karttua monien eri ainevalintojen kautta.

…en tullut hakeneeksi opinto-ohjausta enkä pyytäneeksi apua tutkinnon suunnitteluun. Älä etenkään tee näin! Henkilökunnalla on luultavasti vielä enemmän kiire kuin ennen, mutta heillä on myös arvokasta tietoa ja kokemusta.

…jätin gradun roikkumaan vuosikausiksi saatuani kiinni työelämän syrjästä. Älä missään nimessä tee näin! Useimmat työnantajat joustavat tarvittaessa. (Lisäksi useimmissa työpaikoissa itse tutkinnolla on suurempi arvo kuin gradun arvosanalla.)

Kustannustoimittaja tarvitsee paria taitoa ylitse muiden. Isoja tekstikokonaisuuksia on pystyttävä hahmottamaan nopeasti ja useita eri vaiheissa olevia projekteja pitämään yhtä aikaa liikkeessä. Nämä valmiudet koen saaneeni yliopistolta, samoin kuin elintärkeän ymmärryksen deadlinen noudattamisen merkityksestä. Tietysti myös maailmankirjallisuuden tuntemuksesta on ollut hyötyä. Kirjankustantamisen realiteeteista ei yliopistolla minun aikanani puhuttu, eivätkä ne ehkä kirjallisuustieteen alaan kuulukaan. Sen voi kuitenkin sanoa kustannusalalle tähtääville, että klassikoiden ohessa saattaa olla hyvä perehtyä myös myyntilistoilla esiintyvään kirjallisuuteen.

Tällä hetkellä tärkein väylä kirjallisuuden opinnoista kustantamomaailmaan lienee työharjoittelu, jonka kautta pääsee tutustumaan kirja-alan todellisuuteen ja solmimaan tärkeitä kontakteja. Vaikka ala on kutistunut ja käy parhaillaan läpi suurta muutosta, on siellä yhä paikkansa kirjoja rakastaville ihmisille.

--

Lotta Sonninen on työskennellyt kustannustoimittajana Kustannusosakeyhtiö Otavassa vuodesta 2002. Hän aloitti yleisen kirjallisuustieteen opinnot vuonna 1994 ja valmistui filosofian maisteriksi 2007.

Tommi Salomaa on musiikki- audio- ja IT-alan yrittäjä, digitaalisen ajan äänikäsityöläinen. Hänessä on suuri osa muusikko-taiteilijaa ja ripaus nörttiä, mutta hän on kokonaan humanisti. Salomaa voisi mielestään luonnehtia itseään myös ikuiseksi opiskelijaksi, jonka gradu jäi aikanaan kesken neljän bändin, päivätyön sekä musiikkibisnesten kehittämisen vietyä kaiken energian.

Lue lisää Tommi Salomaa 375 humanistia.