Taiteiden tutkimuksen maisteriohjelmassa voi opiskella elokuva- ja televisiotutkimusta, estetiikkaa, musiikkitiedettä ja teatteritiedettä.
Millaista oli opiskella taiteiden tutkimuksen maisteriohjelmassa?
Emmi: Mielestäni opiskelu maisteriohjelmassa oli upeaa ja avartavaa. Kandiopintoni oli ollut jonkinlainen akateeminen sillisalaatti, jossa kävin monenlaisia kursseja, jotka kiinnostivat minua. Otin kursseja esimerkiksi viestinnästä, musiikkitieteestä, oikeustieteestä ja elintarviketieteistä. Maisteriohjelma kuitenkin toi koko paketin yhteen ja auttoi löytämään sen oman jutun.
Helsingin yliopisto on Suomen paras yliopisto, ja täällä on todella huippuluokan opettajat ja opetus. Esimerkiksi elokuva- ja televisiotutkimusta ja teatteritiedettä ei löydy muista yliopistoista samalla tasolla.
Millaisia työtehtäviä/uria sinulla on ollut ohjelmaan liittyen?
Emmi: Valmistuin maisteriohjelmasta keväällä 2025 ja tällä hetkellä teen musiikkitieteeseen liittyvää väitöskirjaa.
Olin vuoden töissä yrityksessä nimeltä Huilupiste, jossa toimin toimistoassistenttina. Tämä työ liittyi suoraan musiikkitieteen opintoihini, sillä Huilupiste on huilujen korjaus- ja myyntiyritys. Asiakkainamme oli muusikoita, ja opintojeni ansiosta pystyin kommunikoimaan heidän kanssaan musiikista ja soittimista heidän sanastollaan. Tämä oli todella tärkeää työn sujuvuuden kannalta.
Taiteiden tutkimuksen maisteriohjelmassa korostetaan työelämävalmiuksia. On esimerkiksi mahdollista suorittaa projektiluontoinen Murros-työelämäkurssi, jossa opiskelijat jaetaan ryhmiin ja jokainen ryhmä tekee yhteistyössä jonkun yrityksen kanssa pienen projektin. Yhteistyöyritys antaa tehtävänannon, ja opiskelijoiden tulee tiiminä pyrkiä ratkaisemaan asia.
Minun ryhmäni teki Ylen kanssa yhteistyötä. Meidän piti miettiä, minkälaista ohjelmatarjontaa Yle Areenassa voisi olla ja miten sitä voitaisiin parantaa. Tämä projekti antoi meille hienon mahdollisuuden työskennellä käytännön ongelmien parissa ja kehittää samalla omaa osaamistamme.
Suurin osa taiteiden tutkimukseen liittyvistä kesätyöpaikoista ilmoitetaan Helsingin yliopiston sähköpostilistoilla. Henkilökunta vinkkaa usein opiskelijoille mahdollisuuksista, jotka voisivat sopia heille. Tämä on helpottanut työllistymistä.
Tiesitkö alusta alkaen, mitä haluat tehdä valmistumisen jälkeen?
Emmi: Ei, en todellakaan tiennyt. Lähdin kandiopintoihin hieman suoritusmentaliteetilla: korkeakoulu oli asia, jonka halusin vaan suorittaa.
Päädyin sitten kaupan ja ravintola-alan töihin opintojen aikana, ja pääsin tekemään hyvää esihenkilöuraa siellä. Elämä tuli kuitenkin väliin ja loukkasin selkäni töissä. Olin silloin juuri valmistunut kandiksi, enkä pystynyt enää työskentelemään niillä aloilla, joilla olin aiemmin työskennellyt. Olin todella hukassa identiteettini ja tulevaisuuden haaveideni kanssa.
En ollut osannut ajatellakaan akateemista uravaihtoehtoa, sillä vanhempani eivät ole korkeakoulutettuja. Se oli minulle siksi absurdi ajatus. Mutta kun aloitin maisterintutkielmani teon, musiikkitieteen professori Susanna Välimäki vei minut Kansallisarkistoon. Hän näytti minulle kädestä pitäen, miten historiallisia alkuperäisaineistoja käsitellään ja miten arkistossa ollaan. Se oli silmiä avaava kokemus, sillä olen aina ollut kiinnostunut historiallisesta tiedosta. Sen myötä innostuin tutkimisesta ja ymmärsin, että myös minä voin tehdä väitöskirjan. Tämän ansiosta löysin oman urapolkuni. Eli asia, jota haluan tehdä, löytyikin yllättävän läheltä opintojen äärestä.
Kenelle ohjelma ja uramahdollisuudet sopivat?
Emmi: Taiteiden tutkimuksen maisteriohjelma sopii innokkaalle ja avarakatseiselle ihmiselle. Asenteen pitää olla kunnossa, eli tärkeintä on, että on itse kiinnostunut siitä, mitä opiskelee ja että on halua oppia. Esimerkiksi vaikka täällä opiskellaan musiikkitiedettä, ei tarvitse olla muusikko tai osata musiikin teoriaa tänne tultaessa.
Mihin urapolkuihin muut ohjelmasta valmistuneet ovat päätyneet?
Emmi: Moni valmistunut on työllistynyt Ylelle, orkestereihin ja muihin muusikkokokoonpanoihin. Osa työskentelee myös toimittajana tai tekee organisaatioviestintää. Myös erilaiset julkishallinnolliset organisaatiot, kuten opetus- ja kulttuuriministeriö, ovat tavallisia työllistäjiä. Meiltä on valmistunut mielenkiintoisiin tehtäviin esimerkiksi Taneli Rantala, joka on Radiorockin juontaja ja muusikko, sekä Alba Ala-Pietilä, joka on palkittu vuoden 2025 nuoreksi runoilijaksi Suomessa.
Eli erityyppiset asiantuntijatehtävät ovat tavallisia. Tämä ohjelma tarjoaakin monenlaisia mahdollisuuksia eri aloilla.
Oletko kokenut yllätyksiä siirtyessäsi opiskelijaelämästä työelämään?
Emmi: Ehkä en varsinaisesti väitöskirjan teossa, mutta elämän muilla osa-alueilla. Toimin vapaa-ajalla kahden ravintolayhtiön hallituksessa ja siellä olen huomannut, miten tämä tutkinto on antanut minulle paljon muutakin kuin substanssiosaamista. Olen esimerkiksi kehittänyt vuorovaikutustaitojani ja sosiaalisia taitojani sekä oppinut tekstin tuottamista ja ymmärtämistä. Nämä asiat ovat yllättäneet minut positiivisesti.
Mikä osa opinnoistasi/opiskelijaelämästäsi on auttanut sinua eniten urallasi?
Emmi: Taiteiden tutkimuksen maisteriohjelmassa on todella hyvä ja ammattitaitoinen henkilökunta, jolta olen saanut todella paljon tukea ja kannustusta opintojeni aikana. Olen myös aktiivisesti mukana Etelä-Pohjalaisen osakunnan toiminnassa, ja sen kautta olen saanut poikkitieteelliset verkostot, mitä pidän todella tärkeänä. Osakuntaystäväni opiskelevat eri aloilla, mikä on antanut korvaamatonta henkistä ja fyysistä tukea.
Onko sinulla erityisiä suunnitelmia tulevaisuudelle?
Emmi: Haluan tehdä väitöskirjani valmiiksi ja pyrkiä akateemiselle uralle. Pienenä sanoin, että minusta tulee opettaja. En ehkä silloin osannut ajatella, että voisin olla yliopisto-opettaja, eli se voisi olla ammatillinen haaveeni. Haluaisin myös uskaltaa harhailla enemmän elämässäni ja välillä poiketa valmiilta polulta. Nyky-yhteiskunnassa tämä on vaikeaa, koska elämme todella suorituskeskeisessä maailmassa. Mutta itse olen löytänyt oman polkuni juuri harhailemalla ja kokeilemalla eri asioita, joten toivoisin että myös tälle annettaisiin tilaa.
Milloin ja miten oivalsit jotain uutta itsestäsi, opiskeluistasi tai alastasi?
Emmi: Pidän paljon poikkitieteellisyydestä ja siitä että pystyn yhdistämään eri asioita omaan alaani. Kun kävin kurssin “Radikaalit ääri-ilmiöt mediayhteiskunnassa” valtiotieteellisessä tiedekunnassa sekä uppouduin historialliseen tietoon arkistossa ja yhdistin tämän kaiken musiikkitieteeseen, niin kaikki kiinnostukseni kohteet loksahtivat paikoilleen. Kirjoitin sitten maisteritutkielmani Isänmaallisen Kansanliikkeen laulukirjasta ja oikeistopoliittisesta musiikista. Pidän tätä omana läpimurtonani.
Olen myös ylpeä siitä, missä olen tänään, ja että olen löytänyt oman intohimoni kohteen, vaikka elämä ei mennytkään ihan niin kuin olin suunnitellut. Siksi haluankin korostaa, että aina ei tarvitse tietää mitä haluaa tai olla selkeitä urasuunnitelmia. Välillä on hyvä antaa elämän viedä ja katsoa mihin se johtaa.