Ympäristötaloustieteen perusteet MOOC-kurssi

Tule ratkaisemaan ympäristöongelmia! 

Tie kestävään yhteiskuntaan edellyttää luonnontieteen, taloustieteen ja politiikan yhdistämistä. Sitä tarjoaa ympäristötaloustiede, joka on kestävän kehityksen taloustiedettä. Tutustu ympäristöekonomiaan kaikille avoimella ja ilmaisella verkkokurssilla (MOOC).  Ympäristötaloustieteen perusteet -kurssi antaa kattavan kuvan siitä, millaista on opiskella ympäristö- ja elintarviketalouden kandiohjelmassa.

[Kurssin kuvaus jatkuu videon alla]

Kurssin kuvaus:

Ympäristötaloustieteen kurssi johdattaa uudenlaiseen tietoon: lukion biologian, maantiedon ja yhteiskuntaopin tiedot täydentyvät ja jäsentyvät uudeksi ajatteluksi, ympäristöpolitiikan teoriaksi. Kurssilla teoriaa sovelletaan ilmastonmuutoksen hillintään, Itämeren suojeluun, luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja taloudellisen kasvun ympäristöllisten edellytyksiin.

Erityisesti lukiolaisille suunnattu ajankohtainen, avoin ja ilmainen verkkokurssi ympäristötaloustieteen perusteista tarjotaan uudestaan syys-lokakuun aikana 2018. Opettajana toimii ympäristöekonomian professori, Suomen Ilmastopaneelin puheenjohtaja ja Itämeripaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen.

Tutustu kurssiin

Voit tutustua kurssiin MOOC-sivustolla. Sinun ei tarvitse luoda tunnuksia palveluun, vaan voit kirjautua vierailijana sivun alalaidasta.

Lue  opiskelijoiden kokemuksia verkkokurssista

Samuli Korhonen on ympäristö- ja elintarviketalouden opiskelija, joka haluaa ymmärtää luontoa talouden näkökulmasta.

Päädyin Viikkiin opiskelemaan Ympäristö- ja elintarviketaloutta, koska halusin oppia lisää ympäristöasioista. Olen aina ollut tekemisissä luonnon kanssa harrastukseni partion kautta, mutta nuorempana en tiedostanut luonnon ja ympäristön olemassaolon haasteita. Ajattelin toki, että luonto on tärkeää, mutta en uskonut sen olevan välittömässä vaarassa. Luonnosta huolehtiminen ja kierrättäminen olivat osa perheeni perusarvoja. Ehkä luonnon kunnioittaminen oli minulle niin normaalia, että en ymmärtänyt miettiä ihmisen toiminnan vaikutuksia luontoon kovin syvällisesti. 

Asenteeni luontoa kohtaan alkoi kuitenkin muuttua ajan myötä. Työskentelin ravintola-alalla ja pääsin tutustumaan moniin pientuottajiin ja ammattitaitoisiin työkavereihin. Huomasin, että ruoan ammattilaisten innostuneisuutta varjosti iso huoli. Huoli siitä, miten voimme tuottaa turvallista ja laadukasta ruokaa ilman, että rasitamme liikaa luontoa. Huoli tarttui myös minuun. Mitä enemmän opin, niin sitä enemmän aloin itsekin huolestua. Huomasin, että keskustelu ympäristöstä ja sen kestävyydestä oli kovin värikästä. Tietoa ja mielipiteitä oli tarjolla joka lähtöön. Välillä tuntui miltei mahdottomalta arvioida, että mikä on totta ja mikä ei. Tulin siihen tulokseen, että tästä on otettava selvää perinpohjaisesti, tarvitsin tieteellisen näkökulman minua askarruttaviin kysymyksiin.

Minulla oli takana jo ammattikorkeakoulututkinto, kun päätin hakea Viikkiin opiskelemaan. Olin valmistunut Palveluiden tuottamisen ja johtamisen restonomiksi Tampereen Ammattikorkeakoulusta. Yliopistoon lähteminen tuntui sinänsä helpolta, koska tiesin mitä opiskelu on korkeakoulussa. Työelämään jääminen olisi ollut taloudellisesti houkuttelevaa, mutta uskoin opiskelun olevan pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti kannattava ratkaisu.

Yliopistossa opiskelu tuntui aluksi melko samalta kuin aikaisempien AMK-kokemusten perusteella osasin olettaa. Pian kuitenkin huomasin, että oli opiskeltava paljon enemmän teoriaa hahmottaakseen asioiden laajempia merkityksiä. Olin todella mielissäni siitä, että opinnoissamme perehdyimme heti alussa kunnolla perusteisiin. Ensimmäisen periodin mielenkiintoisin ja motivoivin kurssi oli Ympäristötaloustieteen johdantokurssi, jonka meille piti professori Markku Ollikainen. Kurssi oli mielestäni lupaus siitä, että tulevilta opinnoilta voi odottaa paljon. Ollikaisen luennot olivat ytimekkäitä ja yksinkertaisten mallien avulla sai hyvä otteen taloustieteen opiskeluun. Taloustieteen opinnot ovat edenneet nousujohteisesti niin, että aikaisemmilla oppien päällä rakentuu koko ajan isompia kokonaisuuksia. On todella tyydyttävää, kun alkaa ymmärtää talouden eri toimijoiden välillä vaikuttavia yhteyksiä. 

Ympäristötaloustiede antaa hyvän käsityksen siitä, miten luontoon pitäisi suhtautua talouden näkökulmasta. Uskon, että monille ympäristöstä huolehtiminen ja talous ovat hankala yhdistelmä - se on hankalaa sekä luonnonsuojelijoille että ympäristön kuormittajille. Ympäristötaloustiede voi auttaa kaikkia osapuolia ymmärtämään toisiaan ja toimimaan yhdessä. Ympäristötaloustiede auttaa ymmärtämään, miten kaikkien ympäristöstä saatava hyvinvointi maksimoidaan. Ympäristöasiat ovat koko ajan enemmän pinnalla, kun ilmastonmuutokseen on alettua suhtautua suuremmalla vakavuudella. Haluan olla osana tätä kehitystä ja uskon, että ympäristötaloustieteen osaajien kysyntä kasvaa tulevaisuudessa.

Ympäristötaloustieteen kysymykset ovat monimutkaisia eikä niihin ole aina niin mustavalkoista vastausta, koska päätöksiin loppuen lopuksi vaikuttavat myös ihmiset, joiden päätökset eivät aina ole täysin rationaalisia. Opintojen alun jälkeen päässäni on enemmän kysymyksiä kuin ennen niiden alkua. Olen kuitenkin nyt löytänyt työkaluja näiden ongelmien ratkaisuun. Olen erittäin motivoitunut ja odotan innolla tulevia opintoja.

 

 

Noora Isomäki on kolmannen vuoden valtsikalainen, joka haeskelee laajempaa maailmankuvaa muidenkin tiedekuntien kursseilta.

Hyppy ympäristötaloustieteeseen (tai pelottavaan tuntemattomaan)

En ollut koskaan kovin hyvä matikassa. Lukion päätteeksi päädyin jopa kirjoittamaan ruotsin ihan vain siksi, että pelkäsin ylioppilastutkintoni kaatuvan lyhyen matematiikan kirjoituksiin ja pyrin välttämään tuon karmean kohtalon hinnalla millä hyvänsä. Seuraavat lähes viisi vuotta välttelin matematiikka sujuvasti – laskin yksinkertaisetkin päässälaskut laskimella. Sinä aikana kaikki vähäisetkin päähäni tarttuneet opit joko hukkuivat muun tiedon alle, tai sitten vain valuivat pois. Yliopiston ensimmäiset vuodet välttelin myös taloustiedettä, sillä pelkäsin sen välttämättä sisältävän minulle mahdotonta matematiikkaa ja olevan muutenkin käsittämättömän monimutkaista. En ymmärtäisi kursseilla mitään, arvelin. Sitten, syksyllä 2017, päädyin kuitenkin ympäristötaloustieteen johdantokurssille. Miksi?

Olin opiskellut kehitysmaatutkimusta valtiotieteellisessä tiedekunnassa siinä vaiheessa kaksi vuotta. Minulle oli jo hyvinkin selvää se, että yhteiskunta ei elä tässä maailmassa irrallaan kaikesta muusta. Materiaaliset reunaehdot vaikuttavat määrittelevän elämäämme kaikkialla ympärillämme, vaikka moni on ottanutkin elämäntehtäväkseen taistella niitä vastaan. Muuttuva ilmasto vaikuttaa erityisesti globaalin etelän – siis niin kutsuttujen kehitysmaiden – yhteiskuntiin. Usein vieläpä valitettavan negatiivisella tavalla. Ympäristökysymysten tärkeys ja kiinnostus niitä kohtaan oli tuonut opintoihini mukaan ympäristöpolitiikan sivuaineen. Äärimmäisen kiinnostavat kolme kurssia pohdimme esimerkiksi kestävyyden käsitteen merkityksiä, sekä teknologian vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan. Näiden kurssien jälkeen huomasin kuitenkin kaipaavani jotain konkreettista. Miten ympäristöohjausta todella tehdään? Miten ympäristöä voi arvottaa ja miksi niin tulisi edes tehdä? Millaisia ohjauskeinoja yhteiskunta voi käyttää saavuttaakseen paremman ympäristön tilan? Miksi poliittiset päättäjämme eivät tunnu sisäistävän, että tämä olisi nyt tärkeää? (Tässä vaiheessa on paljastettava, että viimeiseen kysymykseen en saanut vastausta edes ympäristötaloustieteen kurssilta. Ehkä joskus tulevaisuudessa se vielä selviää.)

Päätös astua yli matikkakammostani unohtaa ennakkoluulot taloustiedettä kohtaan osoittautui monella tavalla kiinnostavaksi. Kuvani ympäristöpolitiikasta oli ennen YTT-kurssia vielä kovin abstraktilla ja osin jopa “filosofisella” tasolla, mutta YTT tarttui heti konkretiaan. Millaisia ovat erilaiset saasteet? Miten niiden erilaisuus vaikuttaa siihen, kuinka niiden puhdistusta pyritään ohjaamaan? Kenellä voidaan ajatella olevan oikeus puhtaaseen ympäristöön, ja millaisia vaikutuksia sillä on? Kurssin aikana käsitys siitä, kuinka ympäristöpolitiikkaa todellisuudessa toteutetaan, selveni huomattavasti. Aiemmin en ollut juurikaan edes tullut ajatelleeksi ympäristöpolitiikan kustannustehokkuutta, mutta nyt kävikin nopeasti selväksi, että mitä kustannustehokkaammin asiat hoidetaan, sitä enemmän niihin on samalla resursseja. (Tämän olisi toki voinut hoksata ihan järjellä ajattelemalla.) Konkretia jätti alleen idealistisen ajatuksen siitä, että puhtaan ympäristön arvoa ei voisi mitata rahassa ja että siinä olisi lähtökohtaisestikin jotain väärin. Aiemmin olin oikeastaan karsastanut ajatusta siitä, että luonnolle – jolla ajattelen edelleen olevan jonkinlainen ihmisestä riippumaton sisäinen arvo – asetettaisiin hintalappu.  Kävi kuitenkin selväksi, että se on todellakin tarpeellista ja kaiken lisäksi jopa mahdollista. Tokihan haluamme myös ympäristön samalle viivalle muiden tärkeiden teemojen kanssa silloin, kun asioista päätetään.

Kun talous oli näin osoittautunut tärkeäksi ja hyödylliseksi itselleni tärkeissä ympäristökysymyksissä, päätin ottaa seuraavan askeleen taistelussani matematiikan pelkoa vastaan. Otin tehtäväkseni suorittaa kaikki kurssin vapaaehtoiset laskuharjoitukset, tai ainakin hyväksyttävästi yrittää niitä. Aikaahan siihen kyllä meni ja ehkä muutamia hiuksiakin lähti päästä, kun aloin palauttaa mieleeni asioita, joita olin viimeksi opiskellut viisi vuotta sitten. Muutama ystävä sai vastailla todella tyhmiin kysymyksiin, kun en esimerkiksi ymmärtänyt mitä tarkoitettiin sillä, kun yhtälössä alettiin siirrellä numeroita ja kirjaimia puolelta toiselle. Lopulta nämäkin kuitenkin palautuivat mieleen ja tunne oli yllättäen melko onnistunut. Pähkinät eivät enää tuntuneet itkettävän turhauttavilta, niin kuin oli ollut vielä lukiossa. Nyt ne yhdistyivät johonkin, joka todella kiinnosti minua, joten motivaatio oli aivan toisenlainen. Ylipäätään tapa ajatella oli tällä kurssilla erilainen, kuin aiemmissa yliopisto-opinnoissani. Jokin pitkään käyttämättömissä ollut mieleni osa pääsi lopulta töihin ja huomasin sen olevan jopa hauskaa. Kaikki laskuharjoitukset eivät ehkä menneet täysin oikein, mutta kurssin lopussa olin hyväksyttävästi yrittänyt ja ylpeä siitä. 

Hyppääminen YTT:n pariin melko lailla täysin ulkopuolelta oli ehdottomasti kiinnostava kokemus. Ehkä tulevaisuuden urani ei tule rakentumaan matematiikan tai taloustieteen pariin, mutta ainakin olen saanut jonkinlaisen pintaraapaisun tähän hyvin konkreettiseen ja vahvasti ympäristöpolitiikkaan vaikuttavaan teemaan. Mitä minusta sitten “isona tuleekaan”, uskoisin esimerkiksi ymmärryksen kustannustehokkuudesta ja muista ympäristötaloustieteen teemoista tulevan tarpeeseen. Se on ainakin varmaa, että taloustiedettä minun ei enää tarvitse pelätä. Tämän kurssin aikana se osoittautui sekä kiinnostavaksi että jopa minulle mahdolliseksi opiskella. 

Emilia Limnell on ympäristö- ja elintarviketalouden sekä suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksen kandiopiskelija sekä osakunta-aktiivi.

Taloudellinen kasvu ja ympäristöasiat nähdään valitettavan usein vastakkainaseteltuina tekijöinä toistensa tiellä ja jo taloustieteestä sanana monille tulee ensimmäisenä mieleen vain suhdannevaihtelut, finanssi- ja rahapolitiikka sekä talouskasvu bruttokansantuotteessa mitattuna. Oikeastaanhan kyse on laajemmasta tieteenalasta, jossa hyödynnetään tietoa ihmisten preferensseistä eli mieltymyksistä ja valinnoista ja muodostetaan niiden pohjalta malleja ja teorioita. Näitä myös ympäristötaloustieteessä sovelletaan. Ympäristötaloustieteen opiskelussa erityisen mielenkiintoista on juurikin taloudellisen näkemyksen ja tutkimustapojen yhdistyminen vihreisiin asioihin, kuten luonnonvarojen riittämiseen ja kestävään kehitykseen sekä biologian, maantiedon ja yhteiskunnan toiminnan tietämykseen. Ympäristö- ja luonnonvaraekonomia eli tuttavallisemmin YLE on mielestäni yksi parhaimpia esimerkkejä useamman tieteenalan linkittymisestä toisiinsa ja parasta koko tutkinnossa on se, että siitä voi lisäksi muovata aivan omannäköisensä ja erottuvan laajojen vapaavalintaisen opintojen myötä.

Professori Markku Ollilan ympäristöekonomian, eli ympäristötaloustieteen johdantokurssi on fuksisyksyn ensimmäinen katsaus ympäristötaloustieteeseen ja YLE-linjan opintojen aloitukseen. Luulenpa, että tämä loistavasti järjestetty kurssi sai jopa houkuteltua muutamia YET-fukseja lisää ympäristöopintojen pariin! Sujuvaksi ja helpoksi suorittamisen teki kurssilla hyödynnetty Helsingin yliopiston MOOC-verkkoalusta, jonne oli koottu yhden kurssisivun alle kaikki tarvittava tieto ja tehtävät. Viikissä aloittaessani on ollut ylipäätään mahtava huomata, miten hyvin opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet ja oppimistavat on otettu huomioon opetuksen järjestämisessä. Aivan uutta minulle oli, että useimpia luentoja voi seurata perinteisen läsnäolon lisäksi ajallaan tai myöhemmin internetin kautta antaen näin tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen myös työssäkäyville tai muuten estyneille opiskelijoille. Tavallisten luentokalvojen lisäksi ahkerat professorimme ovat tehneet opetusvideoita saataville helpottamaan asioiden ymmärtämistä ja omaksumista. Jatkuvaa oppimista rytmittävät kurssilla hyödynnetyt viikottaiset verkkotehtävät ja laskuharjoitukset sekä niihin saatava apu ja tuki kurssituutoreilta. Lisämotivaationa ahkeruus palkitaan ja säännöllinen opiskelu tuo myös muutaman lisäpisteen loppuarv­osanaan!

Itse olen ajautunut ympäristötaloustieteen pariin alun alkaen toisesta tiedekunnasta. Tekemieni kansantaloustieteen sivuaineopintojen myötä innostuin silloiselle humanistille ehkä hieman epätyypilliseen tapaan taloustieteen yksiselitteisen rationaalisista malleista ja teorioista, joiden ympärille ympäristö- ja luonnonvarataloustieteen opiskelukin perustuu. Koska luonnonsuojelu on pitkään ollut lähellä sydäntäni, koin vihdoinkin Viikkiin päätyessäni löytäneeni alan, jossa pystyn sekä hyödyntämään aiempaa tietämystäni että opiskelemaan ja oppimaan itselleni oikeasti merkittävistä asioista.

Koska puhdas ympäristö ja luonnonvarat eivät ole loppumaton resurssi maailmassa, on ympäristötaloustieteen tutkiminen, kehittäminen ja poliittisissa päätöksissä huomioonottaminen erityisen tärkeää. Kansantalous on historian aikana selvinnyt useista pörssiromahduksista ja lamoista, mutta luonnonvarojen ollessa kyseessä on meidän oltava toimissamme varovaisempia, sillä näiden menettämistä on mahdotonta lähteä myöhemmin elvyttämään ja korjaamaan millään keinoin. Kestävän kehityksen edellytyksenä ympäristöllä ja luonnolla tulee ehdottomasti olla oma arvonsa myöskin taloudessa mitattuna ja tämän tärkeän asian eteen me YLEläiset opiskelemme!