Opiskelijatarinoita
Opis­ke­li­ja­ta­ri­noi­ta ja opis­ke­li­ja­vaih­to­ko­ke­muk­sia.
Ympäristö- ja elintarviketalouden kandiohjelma antaa laaja-alaisen katsauksen kestävyysmurrokseen

Linda Pesu valmistui ympäristö- ja elintarviketalouden kandiohjelmasta ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opintosuunnasta keväällä 2021, jolloin myös aloitti maisteriopinnot maatalous-, ympäristö- ja luonnonvaraekonomian maisteriohjelma AGERE:ssa. Ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opinnoissa Lindaa kiinnostaa kansallinen ja kansainvälinen ympäristö- ja energiapolitiikka ja niiden ohjauskeinot. Kandinsa Linda kirjoitti liikenteen sähköistymisestä. Näin Linda kertoo YET-opinnoistaan.

Miten päädyit opiskelemaan YET-kandiohjelmaan? 

Lukiossa pohdin paljon luonnontieteellisen tai lääketieteen alan opintoja, mutta lukion loppupuolella yhteiskunnalliset teemat alkoivat kiinnostamaan yhä enemmän. Etsin yliopistojen nettisivuilta vaihtoehtoja ja ympäristöekonomia sai heti mielenkiintoni heräämään. Olen aina pitänyt matematiikasta, joten taloustiede oli siten luonnollinen alavalinta. Kun taloustieteeseen yhdistetään vielä ympäristöongelmien ratkaiseminen, tiesin, että ala olisi minulle mieleinen.

Mikä opinnoissa on erityisesti jäänyt mieleen?

YET:n kursseista mieleeni on jäänyt Ilmastonmuutos, energia ja ympäristö, jossa oli todella mielenkiintoisia ja ajankohtaisia vierailijaluentoja valtionhallinnosta sekä kunta- ja yrityssektorilta. Luennoista sai kattavan kuvan ympäristö- ja energiapolitiikan vaikutuksista ja mahdollisuuksista eri sektoreilla. Pidin YET-opinnoissa erityisesti siitä, että ensimmäinen vuosi käydään kursseja sekä elintarviketalouden että ympäristötalouden opintosuunnista. Vaikka tiesin jo hakuvaiheessa suuntautuvani ympäristö- ja luonnonvaraekonomiaan, sai elintarviketalouden kursseilta laaja-alaisen katsauksen elintarvikealaan ja kulutukseen, josta on ehdottomasti hyötyä kestävyysmurroksen kokonaiskuvan ymmärtämisen kannalta.

Millaista opiskelu on ollut ja mitä taitoja opiskeluun tarvitaan?

Meillä on laajasti erilaisia kursseja, mikä tuo opintoihin vaihtelevuutta. Ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opintosuunnan kursseilla pääsee laskuharjoitusten parissa kokeilemaan erilaisia laskenta- ja tilasto-ohjelmistoja sekä tutustumaan alan tutkimuksiin lyhyiden esseiden parissa. YET-kursseilla pääsee tekemään myös ryhmätöitä ja oppimispäiväkirjoja, joiden pohjalta oma oppiminen hahmottuu hyvin. Yleensä kursseilla on mahdollista tehdä pieniä osasuorituksia, jolloin kurssiarvosana ei ole pelkän tentin varassa. Osalla kursseista tenttiä ei ole ollenkaan. Mitään erityisiä etukäteistaitoja opiskeluun ei tarvita, vaan kursseilta saa kyllä hyvät eväät tehtävien suorittamiseen.

Millaista on Viikin kampuksella?

Viikki on mielestäni kiva kampus ja uudistettu kirjasto hieno. YET-kursseista suurin osa järjestetään Metsätieteiden talossa, jossa on eri kokoisia opetustiloja. Viikissä on monta opiskelijaravintolaa, joiden listoilta voi valita aina parhaan lounaspaikan. Viikin opiskelijakulttuuri on moninaista ja jokaiselle löytyy varmasti oma paikkansa erilaisista ja erikokoisista opiskelijajärjestöistä ja järjestöjen tapahtumista. Viikissä on mahtavaa, että eri alojen opiskelijoihin tutustuminen on mahdollista poikkitieteellisten kurssien ja tapahtumien johdosta. Esimerkiksi kielikurssit ovat hyvä mahdollisuus tutustua muiden alojen opiskelijoihin.

Millaiset uramahdollisuudet YET-kandiohjelmasta valmistuvalla on?

YET antaa mielestäni hyvät lähtökohdat työelämään. Vapaavalintaisia opintoja mahtuu tutkintoon paljon, mikä antaa mahdollisuuden opintojen suuntaamiseen itseä kiinnostavaan suuntaan. Tutkintoon on siis mahdollista sisällyttää eri kokoisina opintokokonaisuuksina esimerkiksi kieliopintoja, viestintää, ympäristö- ja elintarviketalouden toisen opintosuunnan kursseja tai vaikka fysiikkaa. Itse sisällytin tutkintooni venäjän kielen opintokokonaisuuden.

Työelämässä olen huomannut, että laaja-alaisesta kestävyysongelmien ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämisestä on valtavasti hyötyä mitä erilaisemmissa tehtävissä. Kestävyysasiat ovat tulleet jäädäkseen osaksi kaikkia organisaatioita, joten työmahdollisuudet ovat rajattomat. Oman osaamisen sanoittaminen voi meidän laajoilla opinnoillamme olla vaikeaa kauppatieteiden tms. opintoihin nähden, mutta näen opintojemme erilaisen lähestymistavan talouteen etuna. Opintojeni antaman laaja-alaisen osaamiseni kautta olenkin päässyt tekemään maisteriharjoitteluja rakentamisen pätevyyksiin liittyvän lakihankkeen vaikutusten arvioinnin sekä erään viraston hiilijalanjälkilaskennan parissa.

Ympäristö- ja elintarviketalouden kandiohjelma yhdistää kestävän ruokatalouden sekä ympäristökysymykset unohtamatta kaupallista puolta

Ia Ahl valmistui ympäristö- ja elintarviketalouden kandiohjelmasta vuonna 2020 ja siirtyi elintarviketalouden ja kulutuksen maisteriohjelmaan tammikuussa 2021. Ia keskittyi YET:ssä erityisesti elintarvikepakkaamiseen liittyvien kysymysten ympärille ja myös kirjoitti kandidaatin tutkielmansa otsikolla ”Hyödyt kuluttajan osallistamisessa pakkaussuunnitteluprosessiin” (englanniksi ”The Advantages of Involving the Consumer in the Packaging Design Process”). Kysyimme Ialta hänen kokemuksistaan opiskelusta YET-kandiohjelmassa.

Miten päädyit opiskelemaan YET-kandiohjelmaan? 

Kiinnostuin elintarviketieteistä jo yläasteella, ja lukiossa päädyin vielä luonnontieteiden erikoislinjalle. Hakuvaiheessa törmäsin kuitenkin elintarviketalouteen, joka oli yksi YET:n opintosuunnista (elintarviketalouden ja kulutuksen opintosuunta). Elintarviketalous herätti heti mielenkiintoni, ja koin sen generalistisemmaksi kuin elintarviketieteet, eli valmistuttuani minulla olisi enemmän valinnanvaraa valita mitä tekisin – toki tämä on myös se YET:n heikkous, ettei opinnoista tule selvää erikoistumisosaamista ja voi olla vaikea sanoittaa, mitä käytännössä osaa. Käymällä elintarviketieteiden sivukokonaisuuden koen kuitenkin saaneeni myös substanssiosaamista.

Mikä opinnoissa on erityisesti jäänyt mieleen?

Kaikki elintarviketieteiden kurssit ovat olleet ihan huippuja ja on ollut hauskaa oppia nippelitietoa esimerkiksi lakritsin tai jäätelön valmistuksesta. YET:n puolelta erityisesti kurssit Laatujohtaminen elintarvikealalla sekä Ideasta tuotteeksi – tuotekehitys elintarvikealalla ovat jääneet mieleen. Kandiopintojen aikana toimin myös Vuorovaikeutus  -ainejärjestössä yrityssuhdevastaavana sekä olin mukana ViikkiAreenassa lanseeraamassa podcastia. Ainejärjestötyössä oppii konkreettisempia työelämätaitoja kuin koulun kursseilla sekä myös tutustuu uusiin ihmisiin. Myös kaikki ruoka-alan seminaarit ja messut, kuten Elintarvikepäivä, Pack-Summit ja FoodTech ovat jääneet mieleen.
 

Millaista opiskelu on ollut ja mitä taitoja opiskeluun tarvitaan?
Opiskelu on ollut vaihtelevaa – osa kursseista on melko helppoja ja toisiin menee enemmän aikaa. Meillä on jonkin verran ryhmätöitä ja kirjoittamista on aika paljon. Mitään erityistä ei tarvitse osata vaan kaiken kyllä oppii. Kieliopinnot voi esimerkiksi suorittaa itsenäisesti mikäli ne luonnistuvat, tai sitten käydä luennoilla harjoittelemassa kieltä. Kandiin kuuluu 5 op:n verran tilastotiedettä, ja siitäkin on monta eri toteutusta. Itse kävin Tilastotiede ja R-tutuksi -kurssin, sillä halusin oppia käyttämään R-kieltä. Käytännössä kaikkeen, jopa oppimisen oppimiseen löytyy jokin yliopiston kurssi.
 

Millaista on Viikin kampuksella?

Viikki on tosi symppis paikka, jossa on myös hyvin tilaa opiskella. Viikin kirjasto remontoitiin juuri ja siellä on nyt paljon opiskelutilaa. Mukavaa on myös Kumpulan läheisyys, josta löytyy Unisport ja Kumpulan kirjasto. Viikissä on paljon nähtävää ja helppo osallistua muiden alojen toimintaan, kuten ainejärjestöjen järjestämiin poikkitieteellisiin tapahtumiin. Kampuksella on esim. aistinvaraisen arvioinnin laboratorio, jossa olen käynyt muutaman kerran osallistumassa aistitutkimukseen.

 

Millaiset uramahdollisuudet YET-kandiohjelmasta valmistuvalla on?

Työelämässä olen huomannut, miten viikkiläisyys erottuu muista ja herättää kiinnostusta, vaikka YET koulutusohjelmana olisi rekrytoijalle tuntemattomampi. Tiettyä koulutusohjelmaa tärkeämpää on ylipäätään maisteritutkinto relevantilta alalta, omat kiinnostuksenkohteet ja näyttö siitä, mitä on saanut aikaan. Aikaisemmin elintarvike-ekonomialta valmistuneet ovat päässeet johtoportaan tehtäviin isoissa elintarvikealan yrityksissä. Urakysymyksissä kannattaa aina pitää mielessä, ettei yliopisto ole ammattikoulu vaan tutkimuslaitos. Yliopiston tehtävä ei ole valmistella ammattiin, vaan antaa laaja-alaiset valmiudet työelämään.

Ympäristö- ja elintarviketalouden kandiohjelma houkuttelee ainutlaatuisuudellaan

Linda Lukkala valmistui YET-kandiksi alkuvuodesta 2020 ja työskentelee Valiolla kotimaan myynnissä, jossa on aloittanut jo toisena opintovuonna. Haastattelimme Lindaa hänen opinnoistaan.

Miten päädyit YET–kandiohjelmaan?

Linda kuuli ystävältään YET-kandiohjelmasta ja päätti hakea kyseiseen ohjelmaan. YET vaikutti mielenkiintoiselta, sillä elintarvikkeet ja kulutus kiinnostavat yleisesti. Ala on myös ajankohtainen ja kasvava, työllisyysmahdollisuudet vaikuttivat hyviltä ja kurssivalikoima oli mielenkiintoinen. Vastaavaa koulutusta ei ole muualla, mikä lisäsi intoa hakea YET-ohjelmaan. Linda päätti painottaa opinnoissaan elintarvikkeisiin liittyviä kursseja, mutta kandiohjelmassa on myös mahdollista painottaa enemmän esimerkiksi taloustieteitä. Linda opiskeli elintarvike- ja kuluttajaekonomiaa, ja valmistui elintarviketieteiden kandiksi. Tutkinto on antanut substanssiosaamisen spesifiltä alueelta, mikä erottaa muista opiskelijoista ja työnhakijoista. Erikoisosaaminen on ehdottomasti vahvuus.

Lindan työnkuvaan Valiolla kuuluu pääosin yritysasiakkaiden sekä sidosryhmien, kuten logististen toimintojen kontaktointi ja informointi myynnillisten asioiden tiimoilta. Kyseisessä työssä pääsee näkemään lähietäisyydeltä, miten suuri yritys toimii käytännössä.

 

Vinkkejä opintoihin ja tulevaan?

Viikki on kampuksena kiva ja siellä on yhtenäinen ilmapiiri. Vaikka kampuksella onkin monia eri aloja, niin eri alojen myötä kampuksella on myös monenlaisia ihmisiä, joten varmasti jokainen löytää omanlaisiaan tyyppejä. Opinnot on myös mahdollista järjestää niin, että työnteko opintojen ohella onnistuu (myös ennen koronaa). Linda on ollut töissä koko opintojensa ajan orientaatioviikosta tähän päivään asti. Linda kannustaa myös lähtemään mukaan ainejärjestötoimintaan, hän toimi itse VEKE:n sihteerinä vuonna 2020. Viikissä on monia poikkitieteellisiä ainejärjestöjä, jotka mahdollistavat ihmisiin tutustumisen ja asioihin vaikuttamisen.

Linda toteaa, että alussa kesti löytää itselle sopiva opiskelutyyli ja tapa valmistautua tentteihin. Hän myös suosittelee, että kurssikokonaisuuksia kannattaa miettiä alusta asti, jotta löytää hyvän kokonaisuuden, jossa kurssit tukevat toisiaan. Linda suosittelee YET-ohjelmaa sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita globaaleista ja ajankohtaisista aiheista. Ohjelmassa pystyy hyvin muokkaamaan osaamisen itselleen sopivaksi. Jos esimerkiksi ympäristö-, elintarvike- tai maatalousasiat kiinnostavat, ja kiinnostusta on myös kaupalliseen puoleen, niin kannattaa hakea.

YET-kandiohjelman opinnot antavat kokonaisvaltaisen kuvan elintarvikealasta – soveltava taloustiede avaa mahdollisuuksia työelämässä

Maria Mattila valmistui YET-kandiksi alkuvuodesta 2021 ja työskentelee markkinoinnin parissa elintarvikealalla. Kysyimme Marialta opiskelusta, työelämästä sekä tulevaisuuden suunnitelmista.

Miten päädyit YET-kandiohjelmaan, mitä opintosuuntaa painotit ja milloin valmistuit?

Päädyin YET-kandiohjelmaan muutaman mutkan kautta. Aloitin opintoni Viikissä 2017 elintarviketieteiden kandiohjelmassa. Valitsin tuolloin elintarviketalouden opintokokonaisuuden osaksi opintosuunnitelmaani ja kurssien edetessä kiinnostus kohti YET-kandiohjelmaa kasvoi. Tämän myötä valitsin opintoihini lisää elintarviketalouden ja kulutuksen kursseja. Oma tietämys ympäristö- ja elintarvikealasta kasvoi ja tutkinnon anti alkoi näkyä omassa arjessa, kun aiheeseen liittyvien uutisiin ja artikkeleihin oli ihan erilainen kosketuspinta. Päädyin vaihtamaan YET-kandiohjelmaan 2019 siirtohaun kautta ja tämä oli paras päätös mitä olen tähän mennessä opintojeni suhteen tehnyt.

Opinnoissani keskityin elintarviketalouteen ja kulutukseen, sekä elintarviketieteisiin ja valmistuin YET-kandiohjelmasta elintarviketieteiden kandidaatiksi 2021 helmikuussa.

Missä työskentelet ja millainen on vastuualueesi?

Työskentelen Nutricia Medicalilla. Se on kliiniseen ravitsemukseen erikoistunut yritys, joka on osa elintarvikkeita valmistavaa Danone-konsernia. Aloitin yrityksessä markkinointiharjoittelijana vuonna 2019 ja sillä tiellä ollaan edelleen. Työssäni olen päässyt laajasti tekemään kaikkea aina logistiikan parista sosiaalisen median, sekä nettisivujen moderointiin ja päivittämiseen. Eniten olen tehnyt töitä yrityksen lasten tuotekategorian markkinoinnin parissa.

Miten ympäristö- ja elintarviketalouden opinnot ovat auttaneet sinua työelämässä?

Omalla kohdalla opiskelu Viikissä on antanut kokonaisvaltaiset valmiudet hakea elintarvikealan yrityksiin töihin. YET-kandista valmistuneilla on nimenomaan pieni etulyöntisasema, sillä opiskelijoilla on taloustieteen osaamisen lisäksi kattavammin tietoa oman opintosuunnan mukaan esimerkiksi elintarviketieteistä tai ympäristötaloudesta. Kattavampi osaaminen esimerkiksi elintarviketieteistä voi olla työnantajalle se ratkaiseva tekijä minkä avulla työpaikan saa itselleen. Opiskelu ja tutkinto ovat antaneet hyvän pohjan työelämälle, mutta sanoisin että omalla tekemisellä ja kokemuksella on eniten painoarvoa.

Mainitse kolme parasta asiaa Viikissä?

Viikissä ehdottomasti parasta on saman henkiset ihmiset, rento opiskeluilmapiiri ja opiskelun kokonaisvaltaisuus. On hienoa, kun kaikki alat mitä Viikissä opiskellaan, sitoo toisiaan yhteen tavalla tai toisella. Ottamalla muiden alojen kursseja voi löytää erilaista kosketuspintaa siihen mitä itse opiskelee ja laajentaa näin käsitystään omasta alasta.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia (tai urahaaveita) sinulla on?

Vielä toistaiseksi en yhtään tiedä mitä toivoa tulevalta. Kun kirjoitin ylioppilaaksi olin aivan varma, että minusta tulee hammaslääkäri, mutta päädyinkin vähän erilaiselle polulle. Vinkiksi antaisinkin, että kannattaa seurata omia kiinnostuksen kohteita ja olla avoin kaikille eri vaihtoehdoille.

Opiskelu Viikissä on tähän mennessä antanut minulle hyvät eväät tulevaisuuteen ja uskon että työelämä ja itselleen mieleisen työn tekeminen tulevat viemään eteenpäin oikeaan suuntaan.

Karla Still

Kuka olet ja mitä opis­ke­let?

Olen Karla ja opiskelen ympäristö- ja elintarviketalouden kandiohjelmassa. Opintosuuntani on ympäristö- ja luonnonvaraekonomia.

Mikä sai si­nut ha­ke­maan juu­ri täl­le alal­le?

Olen kiinnostunut ympäristökysymyksistä ja koen, ettei nykyinen taloudellinen järjestelmämme tue kestävää luonnonvarojen käyttöä.

Mikä on ol­lut pa­ras­ta opin­nois­sa­si?

Oppiminen.

Ni­meä joku eri­tyi­sen mu­ka­va, haas­ta­va tai mie­leen­pai­nu­va kurs­si.

Elintarviketalouden kurssi oli mielenkiintoinen, sillä kurssilla oli vierailijaluennoitsijoita elintarvikeketjun eri osista. Ruotsinkieliset kurssit taas ovat tuoneet vastapainoa suurille kursseille.

Mil­lais­ta etä­opis­ke­lu on ol­lut?

Joustavaa, mutta vähän yksitoikkoista. On ollut helpompaa valita kursseja myös muilta kampuksilta.

Aja­tuk­se­si työl­lis­ty­mi­ses­tä?

Alan työllistymistilanteen on kerrottu olevan hyvä, mutta en itse vielä osaa sanoa minkälainen tulevaisuuden työpaikkani on. Mietin uraani lähinnä efektiivisen altruismin näkökulmasta: miten voin tehdä mahdollisimman paljon hyvää?

Jat­koit­ko jo­tain omaa har­ras­tus­ta­si tai sait­ko yliopisto-opin­to­jen tai opis­ke­lu­ka­ve­rei­den myö­tä uusia har­ras­tuk­sia?

Olen osallistunut Viikki-speksiin. Lisäksi olen ollut aktiivinen järjestöissä, vaikka lukioaikoina en ollut ”järjestöihminen”.

Mil­lai­nen asu­mis­jär­jes­te­ly si­nul­la on?

Asun Hoasin kämppisasunnossa, jossa viihdyn hyvin. Vuokra on edullinen sekä sijainti sopivasti Viikin ja keskustan välissä. Ensimmäisen vuoden kuljin kampukselle bussilla Porvoosta.

Min­kä myy­tin yliopisto-opis­ke­lus­ta ha­luai­sit mur­taa?

Yliopistossa pärjäävät vain huippuopiskelijat. Tämä ei ole totta, vaan opiskelijat ovat ihan tavallisia ihmisiä monista erilaisista taustoista. Korkeakoulussa voi opiskella juuri sitä mikä kiinnostaa, ja opiskelu tuntuu näin merkityksellisemmältä kuin lukiossa.

Vink­ki­si ha­kuun tai pää­sy­ko­kei­siin val­mis­tau­tu­val­le?

En osallistunut pääsykokeisiin, sillä pääsin sisään todistusvalinnalla. Päätin pitää viimeisten ylioppilaskokeiden ja lakkiaisten välillä lomaa sekä tehdä töitä kesäkuukausina. Olisin pitänyt välivuoden, jos en olisi tullut valituksi todistusvalinnassa.

YET-kandiohjelman opinnot auttavat ymmärtämään ympäristöpolitiikkaa

Mauri De Meulder on kolmannen vuoden ympäristö- ja elintarviketalouden kandiohjelman opiskelija. Hän painottaa opinnoissaan ympäristö- ja luonnonvaraekonomian kursseja ja valmistuu kandiksi keväällä 2022. Alla Mauri kertoo lisää opinnoistaan Viikin kampuksella.

Miten ja miksi päädyit YET-kandiohjelmaan?

Päädyin YET-kandiohjelmaan kuultuani siitä, kun eräs opiskelijoista tuli esittelemään alaa lukioomme Raumalla. Ajattelin aluksi hakeutua opiskelemaan meribiologiaa, mutta YET-kandista kuultuani, totesin sen soveltuvan paremmin itselleni, sillä YET-kandissa on mahdollista päästä tutustumaan paremmin ympäristöpolitiikkaan ja sen työkaluihin kuten ympäristö- ja luonnonvaraekonomiaan.

Mitä opintosuuntaa painotat ja missä vaiheessa opintoja olet?

Olen kolmannen vuoden opiskelija, ja siirryn joulun jälkeen pikkuhiljaa kohti maisteriopintoja. Olen painottanut ympäristö- ja luonnonvaraekonomian kursseja. Toki olen myös ottanut oman mielenkiintoni mukaan kursseja elintarviketalouden opintosuunnasta.

Mikä sinua erityisesti kiinnostaa ympäristö- ja luonnonvarakysymyksissä?

Ympäristö- ja luonnonvaratalouden kysymyksissä minua kiinnostaa eniten se, miten niitä voidaan käyttää poliittisen päätöksenteon työkaluina. 

Millainen yhteisö ja porukka Viikissä on?

Viikin opiskelijayhteisö on laaja ja avoin. Uudet opiskelijat toivotetaan välittömästi ja lämpimästi tervetulleiksi. Viikissä on hyvät mahdollisuudet päästä mukaan myös poikkitieteellisiin opiskelija-aktiviteetteihin. 

Millaista opiskelijatoimintaa Viikissä on?

Ainejärjestöjä on Viikissä monta, joiden joukosta löytyy jokaiselle varmasti jotakin omaa. Tai vaikka kaikista! Kuten edellä mainittu opiskelijatoimintaan on helppo tulla mukaan ja siihen myös otetaan mukaan kaikki halukkaat. Viikistä löytyy sekä oman alan opiskelijatoimintaa että hyvinkin poikkitieteellistä toimintaa.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia (tai urahaaveita) sinulla on?

Tulevaisuudessa toivon pystyväni auttamaan Itämeren suojelutyössä Viikissä oppimieni asioiden avulla. 

Miksi voisit suositella YET-kandiohjelmaa myös muille?

YET-kandiohjelma avaat ovet monialaiseen tieteenmaailmaan. Tulevaisuudessa tullaan tarvitsemaan yhä enemmän kokonaisvaltaisen kestävyyden asiantuntijoita, joita YET-kandiohjelmasta valmistuu. 

 

Oula Rin­ne, Ym­pä­ris­tö­tie­tä­myk­sen sy­ven­tä­mis­tä yliopistossa

Oula kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 2012. Matka jatkui yhteiskuntaopin ja maantiedon kiinnostuksen johdattelemana ympäristösuunnittelijan opintoihin. Muutaman lukuvuoden AMK-opintojen aikana ympäristöasiat tulivat tutuiksi. Kuitenkin mieli kaipasi syvällisempää ympäristöasioiden ymmärrystä. Yhteishaun viimeisenä päivänä Oula ehti laittaa ympäristö- ja luonnovarataloustieteen valintaruutuun rastin. Opiskelupaikka aukesi huolellisella valmistautumisella pääsykokeeseen.

Syksyllä opintojen alussa matematiikkapainotteisuus yllätti. “Kun en ole mikään matikkanero, niin välillä turhauduin ja mietin onko minusta tähän. Askel askeleelta palat loksahtelivat kohdalleen ja nyt odotan oikeastaan innolla, milloin matematiikkaa pääsee käyttämään apuna ympäristöongelmien ratkaisussa.” Muutoinkin motivaatio on pysynyt korkealla, kun ison yliopiston kurssivalikoimasta saa valita monipuolisia kursseja. Ympäristöön liittyviä kursseja on paljon ja Oulalle ympäristöekologiasta sekä -politiikasta on muodostumassa sivuaine.

Yliopisto-opiskelu ovat muuttanut elämää. Aiemmin elämän keskipisteessä ollut brasilialainen jujitsu on saanut antaa tilaa opiskelijaelämälle. Opiskelijajärjestöjen bileet, peli-illat, ekskursiot sekä muut tapahtumat tasapainottavat opiskeluun keskittyvää elämää. Yliopistossa opiskelu on kehittänyt myös rohkeutta ja aloitteellisuutta: “Aiemmin sitä tuli mietittyä kaikkea mielenkiintoista, mitä voisi tehdä. Nyt sitä tekee.” Erityisen tarkkaa polkua tulevaisuudelle tai unelma työpaikkaa Oulalle ei ole, vaan tavoitteena on merkityksellinen työ ympäristökysymysten parissa. “Se (ympäristö) itsessään on se juttu.”

Kai­sa Kä­mä­räi­nen, Yli­opis­to­kau­pun­gin yti­mes­sä

Ennen yhteishakua Kaisa ajatteli hakevansa valtiotieteelliseen tai kauppakorkeakouluun. Ne eivät kuitenkaan täysin vastanneet hänen kiinnostuksenkohteitaan – yhteiskuntaoppia, maantietoa ja matematiikkaa. Kun yliopiston sivuilta löytyi ympäristö- ja luonnonvaraekonomian ohjelma, äiti sai kuulla kevään seitsemännen kerran: “Nyt se löytyi!”

Suoraan lukiosta tulleena lasku yliopistoon tuntui pehmeältä. Opiskelurutiinit olivat paikoillaan ja uuden kouluporukan mukaan oli helppo hypätä hyvien tuutorien ansiosta. Peruskurssit vastasivat odotuksia. Suomen ilmastopaneelin puheenjohtajan professori Markku Ollikaisen luennoimalla ympäristö- ja luonnonvarataloustieteen johdantokurssilla sai kiinni alan punaisesta langasta sekä kuuli tarinoita ajankohtaisimmista asioista alan johtavalta tiedemieheltä. Lisäksi kirjaimellisesti rokkaavan yliopistonlehtori Risto Willamon omintakeisen havainnollistavan opetustyylin ansiosta ympäristösuojelun ja politiikan johdantokurssi antoi lentävän lähdön ympäristökysymysten maailmaan.

Syventävillä jatkokursseilla ymmärrystä ja opiskelun mielenkiintoa ovat lisänneet vaihtelevat kurssitehtävät, kuten laskuharjoitukset, ryhmätyöt, esseet, luentopäiväkirjat ja seminaarit. Pidemmälle mentäessä myös yliopisto-opiskelun ominaispiirre – itsenäisyys – on korostunut. “Itsekurille on käyttöä, kun kukaan ei ole jatkuvasti katsomassa perään”. Kaisa on myös hyödyntänyt Helsingin yliopiston laajaa kurssitarjontaa valitsemalla luonnontieteellisen tiedekunnan kursseja, mutta myös naapuri yliopiston kurssitarjontaa. Aalto yliopistossa hän suorittaa tuotantotalouden sivuainekokonaisuutta.

Töölössä kasvaneelle Helsinki on entuudestaan tuttu. Kuitenkin oman ainejärjestön puheenjohtajuus on vienyt helsinkiläisen opiskelijaelämän ytimeen, jolloin kotikaupunki on alkanut hahmottua uudella tavalla. Kaupungin eri kampuksilla on erityispiirteensä. Luonnonläheisessä ja lämminhenkisessä Viikissä tämä on erityisen selvää: “Oma ainejärjestö on tunnelmaltaan ainutlaatuisen vastaanottavainen. On poikkeuksellista, että omasta oppiaineesta tuntee kaikkien vuosikurssien opiskelijat. Ryhmään pääsee todella helposti sisälle.”

Seuraava askel opinnoissa on vaihtoon lähtö Uppsalaan. Sen jälkeiset askeleet ovat vielä epäselviä. “Yritysmaailma ja yritysten yhteiskuntavastuu kiinnostaa. Se, miten sinne päädytään, on vielä epäselvää.” Yliopistossa kertyneen rohkeuden ja itsenäisyyden ansiosta hämärän peitossa olevaan tulevaisuuteen on kuitenkin helppo suhtautua itseluottavaisin mielin.

Mik­ko Kelo, Au­rin­ko, surf­faus­ta ja opin­to­ja Ba­lil­la

Mikon katse suuntautui maailmalle jo lukiossa. Sen jälkeen hän on matkustanut Euroopassa, Amerikoissa ja Afrikassa. Aasia uupui listalta ja tutustuminen siihen houkutteli. Kolmen vuoden ahkeran opiskelun jälkeen oli aika palkita itsensä. Matkan suunta ja tarkoitus oli selvä ja jäljellä oli vain kysymys: Miten?

Yliopiston omia vaihtopaikkoja Aasiaan on tarjolla niukasti ja ne ovat haluttuja. Mikko otti ohjat omiin käsiinsä ja päätti lähteä vaihtoon free moverina. Tällöin vaihdosta sopia itse kohdeyliopiston kanssa tai käyttää yksityistä vaihdonjärjestäjää. Mikko löysi vaihdonjärjestäjän, jonka hakuprosessi oli yksinkertainen eikä hintakaan ollut päätä huimaava. Pian oltiinkin jo Balin auringon alla.

Kohdeyliopiston tarjonnasta löytyi elintarviketaloustietelijälle Aasian talouteen liittyviä kursseja. Kurssien sisällöt olivat eksoottisia ja opettivat asioita, joita ei olisi Helsingissä tullut opiskeltua. Maailman parhaiden yliopistojen joukkoon kuuluvasta HY:stä maailmalle lähtiessä joutuu usein tyytymään alempaan opetuksen tasoon. Sama vaihtokauppa päti myös Balilla. Vaihdossa kuitenkin luentosalien ulkopuolinen oppiminen on merkittävässä asemassa.

Paikallinen kulttuuri eroaa länsimaisesta ja tämä pisti kokeneenkin matkaajan silmään. Vuorovaikutusta ohjaavat Indonesiassa erilaiset käytännöt. Vaikka paikalliset ymmärtävät englantia ja Mikolla on hallussa indonesian kielen alkeet, niin väärinymmärryksiltä ei voinut välttyä.  Mikko kuitenkin näki kulttuurierot lopulta rikkautena: “Kulttuurisen ymmärryksen kohentuessa myös arvostus sitä kohtaan kasvoi…  jatkossa erilaisten kulttuurien parissa toimiminen on varmasti entistä sulavampaa.” Kokenut matkaaja nostaa kansainvälisen kokemuksen arvon selviöksi: “Vaihtoon lähteminen on elämää rikastuttavaa, joka kannattaa pelkän kokemuksen vuoksi. Suosittelen lähtemistä kaikille.

Kia Es­ko­la, Aus­t­ra­lian har­joit­te­lu kas­vat­ti roh­keut­ta

Idea harjoittelusta ulkomailla kypsyi kevättalven aikana, kun Kia piti kolmannen vuoden päätteeksi opiskelusapattia reissaten Aasiassa ja Oseaniassa. Lämpöinen harjoittelupaikka houkutteli, syksyinen Suomi ei. Harjoittelun sijaintikin oli jo valittuna, sillä reissun aikana ystäviä oli kertynyt ystäviä Sydneyn alueelta. Useamman hakemuksen jälkeen elokuussa tärppäsi ja jo syyskuussa oli määrä aloittaa työt Australian auringon alla.

Anglosaksiseen tapaan harjoittelu oli palkaton – niinpä korkeiden elinkustannusten kattamiseen oli saatava tukea. Asia ratkesi, kun yliopistolta löytyi vielä jakamatonta harjoittelutukea. Lisäksi Kia suoritti verkko-opintoja ja sopi kurssien etäsuorituksista, jolloin myös opiskelijan tuet säilyivät. Kelan korotettu ulkomaan opintotuki ja -laina sekä yliopiston harjoittelutuki riittivätkin Sydneyssä elämiseen. Asuntokin löytyi sen verran korkeasta talosta etteivät hämähäkit yltäneet häiritsemään.

Työpaikan tunnelma oli sikäläiseen tapaan rento. Ennen ensimmäistä työpäivää pukukoodit mietityttivät. Pukukoodien vakavuusaste selvisi kuitenkin kun Kia kohtasi ympäristöasioihin keskittyvän ajatushautomon ja etujärjestön Sustainable Business Australia toimitusjohtajan ensimmäisenä työpäivänä viilettäen kollegeshortseissa pitkin toimiston käytäviä. Itse työ koostui selvitysten sekä tutkimusten kirjoittamisesta liittyen ympäristöpolitiikkaan sekä -liiketoimintaan. Vaihtelua työhön toivat käynnit ympäristöaiheisissa tapahtumissa ja seminaareissa. Myös oman kandiaiheen – vihreän sijoittamisen – osaamista pääsi hyödyntämään laadittaessa sijoittajille suunnattua opasta ilmastoriskien taloudellisista vaikutuksista.

Jälkikäteen ulkomaan harjoittelun hyötyjä on helppo luetella: “Rohkeutta on tullut lisää. Joskus tuli mietittyä ettei viitsi tehdä jotain, jos ei tiedä tarkalleen miten homma menee. Nyt uskaltaa mennä vaan ja kokeilla. Virheiden kautta oppii ja asenne ratkaisee.” Nyt, harjoittelun jälkeen, ikkuna maailmalle on auki ja vaihtoehdot työnhakuun ovat moninkertaistuneet.

Ma­ri­ta Ket­tu­nen, Haas­tei­den ha­kuun Wa­ge­nin­ge­niin

Vaihtoon lähtö oli alusta alkaen Maritalle selviö. Kun vielä kaverit kertoivat Erasmus-vaihtoon lähtemisen helppoudesta, niin kysymys oli vain ajankohdasta ja paikasta. Neljännen vuoden kuluttajaekonomian opintojen jälkeen oman alan tietämystä oli kertynyt tuntuvasti ja mieli alkoi kaipaamaan haasteita. Wageningin yliopisto on profiloitunut yhtenä alan parhaista kouluista. Myös siellä vaihdossa käyneiden kavereiden kertomukset tukivat tarinaa. Sieltä löytyisi Maritan kaipaamia haasteita

Heti alkuun kävi selväksi ettei haasteita tarvitse kohdata yksin. Idyllisen Wageningin kaupungin asukkaista noin kaksikolmasosaa ovat opiskelijoita ja yliopiston henkilökuntaa. Opiskelijakulttuuri on silmiinpistävän vahva. Opiskelijakaupungin ilmapiiri avoin ja kansainvälinen. Paikalliset opiskelijat ovat huomaavaisia, puhuvat hyvää englantia ja luovat tulokkaille vastaanotetun olon. Pienen kaupungin elämänmenon muodostavat aktiiviset opiskelijajärjestöt. Niiden järjestämät monipuoliset tapahtumat – kuten matkat, bileet ja urheilukerhot – luovat puitteet tasapainoiselle ja rikkaalle opiskelijaelämälle.

Tasapainoinen opiskelijaelämä on tarpeen, sillä tekemistä kovatasoisessa koulussa riittää. Wageningin kursseilla opetusfilosofiana on problem based learning. Tämä tarkoittaa lähestymistapaa, jossa luennoille valmistaudutaan lukemalla ja laatimalla kysymyksiä lukuaiheiden vaikeimmista asioista. Tällöin luennot keskittyvät vain haastavimpien asioiden käsittelyyn. Kursseilla on ryhmätyöprojekteja, joiden edistymistä esitellään viikoittain. Lisäksi kurssien päätteeksi pidetään perinteisen tentin tai esseen ohella ryhmätyöprojektin esitys.

Lisämausteen Maritan haastesoppaan antoi lukihäiriö ja sen myötä vaikeuksia tuottanut englannin kieli. Alun kielikylvyn ja intensiivisten kurssien ansiosta kielitaito koheni kuitenkin vauhdilla. Vaihdon lopulla Marita uskaltautui vielä argumentaation ja neuvottelun taidon kursseille, joissa vuorovaikuttamistaidot vietiin äärirajoille. Samassa yhteydessä tulivat esille myös kulttuurierot. Suomalaista ja hollantilaista kulttuuria yhdistää suorapuheisuus kuitenkin suomalaisten ollessa konsensushakuisempia. Hollannissa esille tulevat erilaiset mielipiteet hyväksytään ja ne ratkotaan hyvässä hengessä keskustelun avulla.

Kovatasoisen koulun haastavat kurssit olivat rikastuttavia kokemuksia, jotka rakensivat itseluottamusta ja opettivat toimimaan tiukoissakin paikoissa. Maritan vinkki vaihtoon mieliville: “Ennen vaihtoon hakemista kannattaa miettiä, mitä vaihto-opiskeluajaltaan odottaa: onko aika hengähtää hetki, haastaisiko itsensä uuden kielen parissa vai lähteäkö hankkimaan jotakin erityisosaamista, mitä oma yliopisto ei pysty tarjoamaan?”