Qijia Chen väittelee aiheesta Läsnäolosta käytäntöön sosiaalisessa virtuaalitodellisuudessa

M.Des. Qijia Chen puolustaa väitöskirjaansa "From Presence to Practice: Need Satisfaction, Usage Behaviors, and Emergent Practices in Social Virtual Reality" maanantaina 10.11.2025 klo 13 Helsingin yliopiston Porthania-rakennuksen Suomen Laki -salissa (Yliopistonkatu 3, 1. krs). Vastaväittäjänä toimii professori Julie R. Williamson (University of Glasgow, Iso-Britannia) ja kustoksena professori Giulio Jacucci (Helsingin yliopisto). Väitöstilaisuus pidetään englanniksi.

Qijia Chenin väitöskirjatyö on osa Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osastolla ja Ubiquitous Interaction -ryhmässä tehtävää tutkimusta. Väitöskirjan ohjaajina ovat toimineet professori Giulio Jacucci (Helsingin yliopisto) ja apulaisprofessori Andrea Bellucci (Universidad Carlos III de Madrid, Espanja).

Läsnäolosta käytäntöön: Tarpeiden täyttäminen, käyttäjän käyttäytyminen ja uudet nousevat käytännöt sosiaalisessa virtuaalitodellisuudessa

Sosiaalisen virtuaalitodellisuuden alustat, kuten VRChat, Rec Room ja Horizon Worlds, ovat kehittyneet pysyviksi, käyttäjälähtöisiksi sosiaalisiksi tiloiksi, joissa ihmiset kohtaavat, tekevät yhteistyötä ja muodostavat yhteisöjä mukaansatempaavan, avatar-välitteisen vuorovaikutuksen kautta. Siinä, missä varhainen virtuaalitodellisuutta koskeva tutkimus ihmisen ja tietokoneen välisestä vuorovaikutuksesta toteutettiin usein kontrolloiduissa olosuhteissa, sosiaalinen virtuaalitodellisuus tarjoaa avoimen ja ekologisesti pätevän kontekstin, jossa käyttäjäkokemus määräytyy paitsi teknisten mahdollisuuksien myös yksilöllisten tavoitteiden, motivaation ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta.

Tämä väitöskirja tarkastelee virtuaalitodellisuutta kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin se tutkii, miten läsnäolon eri ulottuvuudet – spatiaalinen, sosiaalinen ja minä-läsnäolo – tukevat käyttäjien psykologisia perustarpeita itsemääräämisoikeuteen, pätevyyteen ja yhteenkuuluvuuteen sekä miten todellisen maailman käyttötavat (eli käyttötiheys, istunnon kesto ja käyttökokemusvuodet) muovaavat läsnäolon kokemusta. Toiseksi se tarkastelee uusien sosiaalisten käyttäytymismuotojen (eli peilin äärellä oleskelun, virtuaalisen juomisen ja haamukosketusaistimuksen) syntyä ja niiden vaikutuksia sekä osallistujiin että sivustakatsojiin.

Tutkimuksessa hyödynnettiin monimenetelmällistä lähestymistapaa, jossa yhdistettiin kaksi laajamittaista kyselytutkimusta Reddit-viestien laadulliseen analyysiin. Tulokset osoittavat, että sosiaalinen läsnäolo on vahvin ja johdonmukaisin psykologisten tarpeiden tyydyttämisen ennustaja, kun taas minä-läsnäolo tukee myös pätevyyttä ja yhteenkuuluvuutta; spatiaalisen läsnäolon merkitys on puolestaan vähäinen. Käytön intensiteetti ennustaa läsnäolon kokemusta vahvemmin kuin käyttökokemusvuodet, ja sillä havaittiin olevan synenergisiä vaikutuksia kokeneilla henkilöillä, jotka käyttävät virtuaalitodellisuuden alustoja toistuvasti ja joiden istunnot ovat pitkiä. Uudet nousevat käytännöt syntyvät alustojen käyttömahdollisuuksien, teknologisten rajoitteiden ja inhimillisten sosiaalisten tarpeiden vuorovaikutuksesta, ja ne tarjoavat sekä hyötyjä (esimerkiksi kehollisuus, yhteenkuuluvuus ja uppoutuminen) että haasteita (esimerkiksi suostumus ja turvallisuus).

Väi­tös­kir­jan saa­ta­vuus

Väitöskirjan elektroninen versio tulee olemaan saatavilla Helsingin yliopiston avoimessa julkaisuarkistossa Heldassa osoitteessa .

Painettuja väitöskirjoja voi tiedustella väittelijältä itseltään: .