Miksi opiskella matematiikan, fysiikan tai kemian aineenopettajaksi?
Matematiikan, fysiikan ja kemian aineenopettajaopinnoista valmistut paitsi oman tieteenalasi myös opettamisen asiantuntijaksi. Kysyimme kolmelta aineenopettajalta, mikä on parasta heidän työssään ja oliko opettaminen haaveena jo nuorena. Opettajalle tärkeintä on löytää oma tyylinsä opettaa.

Nora Mekkid opettaa fysiikkaa Ressun lukiossa Helsingissä.

– Opettajana parasta on, kun saan opiskelijalta palautetta, että hän on kiinnostunut fysiikasta tai luonnontieteistä. Yritän tuoda opetuksessani esille sitä, miten fysiikka liittyy eri tavoin arkisen elämän ilmiöihin. Itsestään selviltä tuntuvien ilmiöiden taustalta aukeaa kiinnostavia asioita, kun niitä pohtii tarkemmin.

Opettajana pärjätäkseen ei kuitenkaan tarvitse tietää kaikesta kaikkea.

– Pelkäsin aluksi, että mitä jos en osaa vastata opiskelijoiden esittämiin kysymyksiin. Nykyään osaan kuitenkin suhtautua asiaan rennommin: en voi tietää kaikesta kaikkea, vaan minulla itsellänikin on vielä paljon opittavaa. Opiskelijoiden kysymykset ovat erinomainen mahdollisuus oppia itsekin uutta, Mekkid toteaa.

Uraunelmat vaihtuivat opintojen edetessä

Mekkidistä ei pítänyt alun perin tulla opettajaa.

– Minusta piti alun perin tulla geofyysikko ja hainkin Helsingin yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa. Tajusin kuitenkin kandiopintojen aikana, ettei geofysiikka olisi minulle oikea valinta uramielessä. Silloin aineenopettajalinja alkoi vaikuttaa houkuttelevimmalta, sillä halusin työn, jossa saa olla ihmisten ja etenkin nuorten kanssa tekemisissä.

Mekkidille opettajan rooli on tuntunut alusta alkaen luontevalta, sillä hänellä oli jo ennen opintojaan toiminut tanssin opettajana ja saanut sitä kautta kokemusta opetustilanteista.

Uudenlainen tapa oppia yllätti yliopistossa

Luonnontieteiden opiskelusta yliopistossa kiinnostuneelle Mekkid antaa kaksi vinkkiä: kokeile erilaisia opiskelutyylejä ja mene rohkeasti mukaan porukkaan.

– Fysiikan opinnot yliopistossa tuntuivat alkuun melko haastavilta, vaikka olinkin ollut lukiossa hyvä siinä. Minun piti opetella opiskelemaan uudella tavalla: siinä missä lukioaikana opinnoissa menestymiseen riitti yksin tekeminen, vaadittiin yliopistossa yhteisöllisempää tapaa opiskella. Yhdessä tehtävien pohtiminen oli kuitenkin antoisaa ja mukaan tarttui hyviä ystäviä, joiden kanssa olen yhteydessä edelleen.

Yläasteella matematiikan opettaja näkee oppilaidensa kehityksen

Jussi Hämäläinen opettaa Sotungin koulussa 7–9-luokkalaisille matematiikka ja fysiikkaa. Opettajana hän luottaa omaan persoonaansa ja korostaa luontevan kanssakäymisen merkitystä.

Hämäläinen opettaa usein samoja ryhmiä koko heidän yläasteensa ajan ja näkee näin oppilaan kehityksen vuosien aikana. Yläasteen opettajalla voikin olla suuri vaikutus oppilaidensa elämään: Yhden oppilaan kanssa voi auttaa se, jos opettaja onnistuu motivoimaan hänet tulemaan kouluun joka päivä. Toisen kohdalla kiinnostuksen herättäminen opetettaviin aiheisiin voi vuosien aikana johtaa nouseviin arvosanoihin.

Hämäläinen arvostaa myös opetukseen liittyvää vapautta.

– Opettajilla on edelleen paljon vapautta siihen, miten he tuntinsa pitävät. Olen itse esimerkiksi jo pitkään antanut oppilaideni tarkastaa omat kokeensa. Alun opettelun jälkeen olen kokenut järjestelmän toimivan hyvin: oma työtaakkani kevenee ja oppilaat oppivat, kun he tarkastelevat omia virheitään.

Opiskelu on yhteisöllistä

Opettajavanhempien lapsena Hämäläisestä ei pitänyt koskaan tulla opettajaa. Lukion jälkeen hän kuitenkin tuli hakeneeksi ylioppilastodistuksellaan aineenopettajaopintoihin ja pääsi suoraan sisään. Taustalla vaikuttivat myös positiiviset kokemukset opettajansijaisuuksista.

Opiskelun aluksi Hämäläinen urheili opintojen ohessa hyvin aktiivisesti ja opiskeli enimmäkseen itsenäisesti. Parhaat opiskelukaverit löytyivätkin vasta myöhemmässä vaiheessa, kun hän tutustui ihmisiin paremmin syventävissä opinnoissa ja laboratoriokursseilla.

– Opinnot alkoivat muuttua itselleni mielekkäämmiksi, kun kurssiryhmät pienenivät ja opetus muuttui enemmän keskustelevaksi. Päädyinkin tekemään graduni opiskelun mielekkyydestä ja motivaatiosta Matematiikan laitoksella. Myös siinä prosessissa opiskelukavereiden tuki oli korvaamatonta, kertoo Hämäläinen.

Kemian opettajan työ on monipuolista

Nelly Heiskanen opettaa kemiaa Ressun lukiossa. Hän opettaa myös sen IB-linjalla, jolla opiskelevat tähtäävät kansainväliseen ylioppilastutkintoon.

– Parasta opettajana on oppimisen ilo ja mahdollisuus päästä todistamaan sitä oppitunneilla. Kun oppii ja oivaltaa uutta, niin se tuottaa iloa, mainitsee Heiskanen.

Heiskanen kehuu opettajan työnkuvaa monipuoliseksi: Opettajat ovat vuorovaikutuksessa paitsi omien oppilaidensa, myös muiden opettajien kanssa. Lukion kemiassa monipuolisten sisältöjen lisäksi työnkuvaan liittyy yhteiskunnallinen ulottuvuus: Miten saamme oppilaat osaksi ympäröivää yhteiskuntaa?

Heiskanen korostaa, että hyvä opettaja luo oppilailleen turvallisen ja välittävän oppimisympäristön.

– Oppimisen kannalta on tärkeää, että oppilaiden on hyvä tulla luokkaan. Hyvä opettaja voi tehdä oppimisesta helppoa ja jopa hauskaa. Sisältöjen lisäksi toivon, että opiskelijat saavat kykyjä jäsennellä asioita ja ottaa asioista selvää, jotta voivat lähteä muuttamaan maailmaa. Mutta kaikki lähtee oppilaiden hyvinvoinnista ja turvallisen oppimisympäristön takaamisesta.

Opinnoissa pääsee mukaan kansainväliseen yhteistyöhön

Heiskanen haki suoraan lukiosta kemian aineenopettajalinjalle. Hän haki aineenopettajaopintoihin, sillä hän oli kiinnostunut luonnontieteistä ja halusi päästä työskentelemään muiden ihmisten kanssa.

– Vaikka siirtymä lukiosta yliopistoon oli jännittävä, eivät opinnot minusta eronneet merkittävästi lukio-opinnoista. Olin jo lukioaikana tottunut ottamaan vastuuta omista opinnoistani. Opiskeluajalta parhaiten ovat jääneet mieleen laboratoriokurssit, kaverit sekä kansainväliset projektit, kertoo Heiskanen.

Heiskanen mainitsee, että hänen opiskeluaikanaan oli käynnissä paljon kansainvälisiä tutkimusprojekteja. Hän itse oli esimerkiksi maisteriopintojensa aikana mukana tutkimusprojektissa, jossa tutkittiin oppilaslähtöistä kestävän kehityksen opetusta. Myös aineenopettajana toimiessa on mahdollista osallistua erilaisiin kansainvälisiin projekteihin. Esimerkiksi Heiskanen on ollut opiskelijoidensa kanssa kesäkoulussa Bolognassa I see-projektin puitteissa, Moskovan tiedekilpailuissa ja Tallinnassa useamman kerran yhteistyöprojektin parissa.