Väitöskirjatutkija Veronica Ahonen on maantieteen väitöskirjassaan perehtynyt korkeakoulujen henkilöstön matkustamisen hiilijalanjälkeen sekä sen taustatekijöihin sekä yliopistoyhteisön että yksilön tasolla. Tämä on ensimmäisenä suomalainen tutkimus aiheesta.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lentomatkustaminen tuottaa keskimäärin lähes puolet (47 prosenttia) yliopistojen hiilijalanjäljestä, ja että lentokone on edelleen työmatkoihin yleisimmin käytetty kulkuväline.
Valtaosa lennoista oli Euroopan sisäisiä, mutta myös kotimainen lentomatkustus oli yleistä, erityisesti Helsingin ja Oulun välillä. Välilaskulliset lennot olivat yleisempiä kuin suorat lennot. Lisäksi kolmannes tutkituista matkoista oli lyhytkestoisia, alle kolmen päivän matkoja, ja työpajat ja konferenssit olivat tärkein työmatkojen taustalla vaikuttava syy.
Koronan aikana lentomatkailu vähentyi ja virtuaalinen osallistuminen tuli mahdolliseksi.
Erityisesti verkostoituminen koetaan kuitenkin digitaalisessa ympäristössä haasteelliseksi, ja niistä puuttuvat satunnaiset kohtaamiset sekä kehonkielen käyttö. Tekniset ongelmat, ja tapaamisten siirtyminen epätavallisiin kellonaikoihin aikaeroista johtuen voi lisätä tutkijoiden kokemaa henkistä kuormitusta.
Ahosen tulosten mukaan korkeakoulut ovat hyvin avoimia digitalisaation mahdollisuuksille, mutta voisivat tukea sitä vieläkin enemmän, esimerkiksi tarjoamalla parempia vaihtoehtoja virtuaaliselle verkostoitumiselle ja huomioimalla etäosallistujat fyysisten osallistujien tapaan.
Tutkimustulokset osoittavat, että Suomen maantieteellinen sijainti vaikeuttaa vaihtoehtoisiin liikkuvuustapoihin, kuten junaan, siirtymistä. Vaikka Suomen sisällä juna nähdään toimivana vaihtoehtona, suoran Keski-Eurooppaan suuntautuvan junayhteyden puuttuminen pitkittää matkantekoa. Lisäksi yhtenäisen varausjärjestelmän puute junayhteyksille tekee niiden varaamisesta vaikeaa, eivätkä esimerkiksi yliopistojen matkatoimistot aina tarjoa tätä vaihtoehtoa. Juna—ja laivayhteyksien pitkä kesto myös lisää kokonaismatkustuspäivien määrää, mikä voisi mahdollisesti lisätä matkakulukorvausten tarvetta.
Hinta on ajan lisäksi tärkeä matkustamista ohjaava tekijä. Suorat lennot olivat yleisin lentotyyppi, mutta välilaskullisten lentojen vähentämisessä on yhä parannettavaa, sillä niillä on tutkimusten mukaan suurempi ilmastovaikutus.
Joissain tapauksissa kansainvälinen liikkuvuus voidaan jopa nähdä bonuksena tai edellytyksenä tutkijan palkkaukseen tiettyyn työtehtävään. Erityisesti nuoret tutkijat pelkäävät, että matkustamisen tietoinen vähentäminen voisi vaikuttaa negatiivisesti heidän urakehitykseensä.
FM Veronica Ahonen väittelee 13.12.2024 kello 13 Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Trendsetting or playing by the book? - Academic air mobility, carbon neutrality and sustainability strategy in Finnish Higher Education Institutions". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Karolina Eskelin (U3032), Unioninkatu 34 ja sitä voi seurata myös streeminä.
Vastaväittäjänä on Professori, dekaani Hanna-Leena Pesonen, Jyväskylän yliopisto, ja kustoksena on Petteri Muukkonen. Väitöstyön ohjaajina ovat toimineet Mikko Rask, Tino Johansson ja Petri Pellikka.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.
Lisätietoja: Veronica Ahonen, veronica.ahonen@helsinki.fi, 050 468 4338.