Historiikin kirjoittaminen alkoi Sainion jäätyä eläkkeelle syyskuussa 2016, jolloin hän sopi asiasta laitoksen johtajan, professori Paula Eerolan kanssa. Aluksi Sainio oli kiireinen FAIR-hankkeeseen liittyvien tehtävien parissa, joten hän aloitti historiikin kirjoittamisen vuonna 2018 ja sai sen valmiiksi marraskuussa 2023.
– Olin koko työskentelyaikani pitänyt käsin kirjoitettua työpäiväkirjaa, joten ensimmäinen tehtävä oli lukea päiväkirjat läpi ja laatia jonkinlainen hakemisto, Sainio kertoo urakastaan.
Dosentin sopimuksella
Sainio jatkoi eläkkeelle jäämisensä jälkeen työskentelyään HIPissä dosenttisopimuksella. Historiikin kirjoitus eteni järjestelmällisesti kuuden vuoden ajan, vain covid-epidemian vuonna 2020 pakottaessa arkistotyön usean kuukauden taukoon. Historiikkityön lisäksi hänellä on ollut tehtäviä erilaisissa tukitoimissa laitoksella, minkä lisäksi hän on omien sanojensa mukaan ”harjoittanut pienimuotoista tutkimustyötä”.
Historiikin teksti on kokonaan Sainion käsialaa, mutta hän sai arvokasta apua monilta, jotka kommentoivat, tarkistivat yksityiskohtia ja etsivät valokuvia. Erityisesti Sainio haluaa mainita Jorma Tuominiemen, joka julkaisi vuonna 2018 teoksen Kuplakammiofysiikasta Higgsin bosoniin: Suomalaisen kokeellisen hiukkasfysiikan viisi ensimmäistä vuosikymmentä.
Historiikin kirjoitustyötä varten Sainio sai Magnus Ehrnroothin Säätiön apurahan vuonna 2021. Fysiikan tutkimuslaitos rahoitti kielentarkastuksen, taiton ja painotyön.
Huippuhetkiä hiukkasten parissa
HIPin perustaminen oli Sainion mielestä yksi historiikin aikajänteen mieleenpainuvimmista hetkistä, sillä se tapahtui nopeasti ja vaati lainmuutoksen, olihan se ensimmäinen kahden yliopiston yhteinen laitos Suomessa. Toinen mielenkiintoinen kokonaisuus oli professori Tapio Ala-Nissilän yhteistyö kahden tulevan nobelistin, J. Michael Kosterlitzin ja Gerhard Ertlin, kanssa.
Kolmanneksi huippukohdaksi Sainio mainitsee CERNin LHC-törmäyttimen (Large Hadron Collider) rakentamisen ja lopulta toistaiseksi sen merkittävimmän tutkimustuloksen, vuonna 2012 tapahtuneen Higgsin bosonin löytymisen, johon HIP osallistui CMS-kollaboraation kautta.
– On hämmästyttävää, kuinka kauan nykyisiin suuriin infrastruktuureihin liittyvät tutkimushankkeet vaativat aikaa. Päätös törmäyttimen rakentamisesta tehtiin vuonna 1994 noin kymmenen vuoden suunnittelun jälkeen. Ensimmäiset törmäykset saatiin vuonna 2009, Sainio muistelee.
Nuorten yhteisö
Historiikki on suunnattu ensisijaisesti henkilöille, joilla on ollut jokin kosketus Fysiikan tutkimuslaitokseen tai CERN-toimintaan. Näitä lienee paljon, sillä laitos toimii projektipohjaisesti ja sen henkilöstön ikäprofiili painottuu nuoriin.
– Fysiikan tutkimuslaitoksessa pääsee konkreettisesti seuraamaan, miten opinnäytetöitä ja tutkintoja valmistuu ja tutkijanurat edistyvät. HIPin hankkeissa tutkimustyötä tehneistä ja hankkeiden vetäjistä on tullut paljon akateemiselle uralle kiinnittyneitä, edistyneitä tutkijoita, professoreja ja yliopistonlehtoreita, Sainio kuvailee.
Kaikkiaan HIPin eri projekteissa työskentelee tällä hetkellä noin 250 henkilöä. Sainio kertoo, miten fyysikkoyhteisön yhteenkuuluvuutta on haluttu järjestelmällisesti rakentaa, vaikka se on ollut haasteellista laitoksen hajautetun toiminnan vuoksi. HIP on pyrkinyt luomaan traditioita henkilöstön vapaamuotoiseen kanssakäymiseen, kuten vuosittaisia kevätretkiä, grillijuhlia CERNissä ja joulujuhlia Helsingissä ja Genevessä.
– Kaiken kaikkiaan työskentely organisaatiossa, jossa on paljon monella tapaa lahjakkaita nuoria, ja tietysti myös hiukan varttuneempia henkilöitä, on hyvin palkitsevaa, Sainio summaa.
Mikko Sainio on ollut mukana HIPin toiminnassa lähes alusta alkaen ja kokee, että uuden tutkimuslaitoksen perustamisen vaiheet ja alkutaival olivat dokumentoimisen arvoisia. Hänen toiveensa on, että historiikki tarjoaa arvokasta tietoa ja näkökulmia HIPin toiminnasta ja sen merkityksestä suomalaiselle ja kansainväliselle hiukkasfysiikalle.