Mitä tutkit?
Keskityn tutkimuksessani viljeltäviin palkokasveihin eli papuihin, herneisiin ja niiden sukulaisiin, sillä kyky sitoa ilmakehän typpeä käyttökelpoisiin muotoihin auttaa niitä tuottamaan proteiinipitoisia siemeniä ilman merkittäviä määriä typpilannoitteita. Tutkimukseni alkoi kasvinjalostajien tukemisesta, mutta on sittemmin laajentunut yhtäältä genomiikkaan ja genetiikkaan, toisaalta maataloustieteen ja viljelyjärjestelmien kautta rehun ja elintarvikkeiden käytön laatuun sekä ympäristövaikutuksiin. Olen tavalla tai toisella mukana yhdessä jos toisessa pohjoiseurooppalaisessa hankkeessa, joissa tutkitaan palkokasveja.
Suuren osan työstäni teen Horizon-, ERA-NET ja NordForsk-rahoitteisissa hankkeissa. Tällä hetkellä koordinoin NordForskin rahoittamaa härkäpapuhanketta, jossa norjalaisten, ruotsalaisten ja virolaisten yhteistyökumppaniemme kanssa tutkimme harmaahome-nimistä tautia (tunnetaan myös nimellä suklaalaikku), tuleentumisen aikaistamista sekä kasvien kykyä sietää keskelle satokautta osuvia kuivia kausia. Yksi tohtorikoulutettavani osallistuu hankkeeseen, jossa tutkitaan visiiniä ja konvisiiniä eli kahta härkäpavuissa luonnostaan esiintyvää kemikaalia. Ne estävät joitakin ihmisiä ja eläimiä hyödyntämästä kasvia. Koordinoin juuri yhden Horisontti Eurooppa -hakemuksen hankkeelle, jossa tutkitaan härkäpapuja eurooppalaisessa eläinrehuketjussa.
Mihin ja miten tutkimusaiheesi vaikuttaa?
Kasviproteiini on päivän sana. Nuoret haluavat syödä enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa samaan aikaan kun lihantuottajien on vähennettävä riippuvuuttaan ravintolisänä käytetystä tuontisoijaproteiinista. Vuonna 2013 olin mukana paneelissa, joka raportoi Euroopan parlamentille valkuaiskasvien tuotannon edistämisen menetelmistä. Työmme ansiosta niiden tuotanto kaksinkertaistui kuudessa vuodessa. Vaikuttavaa työtä siis!
Tutkimusryhmäni oli ensimmäisten joukossa selvittämässä härkäpavun visiini- ja konvisiinipitoisuuksia turvalliselle tasolle laskevan geenin vaikutustapaa. Ottamani valokuva pääsi Nature Plants -tiedejulkaisun kanteen.
Toimin johtavana viljelykasvitutkijana Horisontti Eurooppa -ohjelman puitteissa toteutetussa InnoFoodAfrica-hankkeessa ja autoin kehittämään menetelmiä viljelijöitä osallistavaan tutkimukseen Etiopiassa, Keniassa, Ugandassa ja Etelä-Afrikassa. Viljelijät osaavat asiansa, ja toimivat osaamisensa mukaan. He eivät pysty tekemään asioita, joita eivät osaa, joten opetimme heille joitakin uusia asioita ja jätimme heille päätöksen niiden käyttöönotosta. He onnistuivat kaksin- ja jopa kolminkertaistamaan lehmänpapu-, härkäpapu-, bataatti- ja amaranttituotantonsa. Jo puolivälissä hanketta osalle siihen osallistuneista omatarveviljelijöistä oli kertynyt ylijäämää paikallisilla toreilla myytäväksi.
Mikä alallasi inspiroi sinua erityisesti juuri nyt?
Meillä on loistava tilaisuus tehostaa elintarvikeketjua. Viljelyjärjestelmien monipuolistaminen palkokasvien käyttöä lisäämällä (rehuapila sekä palkokasvien siemenviljely) katkaisee tärkeimpiin viljakasveihin kohdistuvat tauti- ja tuholaiskierrot. Palkokasvien vuosikierron mukaisen biologisen typen sidonnan avulla vältetään lannan ja lannoitteiden käytön mahdollisesti aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ja nitraattien huuhtoutuminen luontoon. Palkokasvien juuret parantavat maaperän rakennetta ja edistävät sen hyvinvointia, kukinnot puolestaan tarjoavat mettä ja siitepölyä kimalaisille ja muille luonnonvaraisille pölyttäjille.
Viljelijät eivät kuitenkaan saa kaikkia näitä hyötyjä, elleivät lajikkeet kestä rasitusta ja ostajat maksa tuotteesta kohtuullista hintaa. Me julkisen sektorin tutkijat olemme maailmanlaajuisesti hyvää vauhtia selvittämässä rasituksensietokyvyn geneettistä taustaa ja kehitämme maataloustieteellisiä keinoja rasituksen välttämiseksi. Olemme silti kaukana viljakasveihin erikoistuneista kollegoistamme, koska heidän tutkimiinsa kasveihin panostetaan suhteessa niin paljon enemmän.
Palkokasvien käyttö elintarvikkeissa on kiehtovaa niin tieteen kuin taloudenkin osalta. Uusien jalostusmenetelmien kehittyessä ja aromien parantuessa ihmiset alkavat vähitellen kuluttaa enemmän palkokasveja sellaisenaan sen sijaan, että tarvittaisiin eläimiä muuttamaan ne lihaksi, muniksi tai maidoksi. Useimpien viljelykasvien kohdalla elintarvikkeiden laadusta on viljelijöille enemmän taloudellista hyötyä kuin rehun laadusta. Viljelijät tarvitsevat monenlaista tukea ja turvaa näiden jokseenkin herkkien kasvien viljelyyn, mutta sen avulla voidaan saavuttaa jatkossa runsaita satoja ja merkittävää yhteiskunnallista hyötyä.
Olen iloinen siitä, että minulla on vuosien saatossa ollut todella paljon loistavia ja innoittavia yhteistyökumppaneita.