Marina Heinonen (infrastruktuurit, turvallisuus ja avoimet aineistot)
Kerro lyhyesti ammatillisesta taustastasi ja kokemuksistasi, jotka ovat keskeisiä varadekaanin tehtävässä.
Olen tiedekunnan kouluttama elintarvikekemisti ja nykyisin ravinnon turvallisuuden professori. Yli 40 vuoden mittaiseen uraani tiedekunnassa on sisältynyt opetuksen lisäksi ruoan koostumukseen liittyvää tutkimustyötä laboratoriossa, yhteistyötä elintarviketeollisuuden kanssa, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tieteellinen asiantuntijuus sekä elintarvike- ja ravitsemustieteiden osaston johtajuus.
Mitä haluat saada aikaan varadekaanina?
Mielestäni uudistuva ja resurssitehokas infrastruktuuri on edellytys tulokselliselle tutkimus-, innovaatio- ja opetustoiminnalle. Tämä edellyttää kauaskantoisia investointeja ja erilaisten rahoitusmahdollisuuksien hyödyntämistä. Tiedekunnassa on vastikään luotu infra-alustat, joiden toiminnan kehittäminen, näkyvyyden lisääminen ja yhteiskäytön edistäminen on tärkeää. Tulen myös osaltani varmistamaan, että tiedekunnassa on turvallista työskennellä.
Mikä on urasi tai elämäsi merkittävin läpimurto?
Tutkijanuralla sykähdyttävintä oli ensimmäisen tutkimusryhmälle myönnetyn akatemiarahoituksen saaminen.
Janna Pietikäinen (koulutus, kestävyys, hyvinvointi ja kaksikielisyys)
Kerro lyhyesti ammatillisesta taustastasi ja kokemuksistasi, jotka ovat keskeisiä varadekaanin tehtävässä.
Olen vanhempi yliopistonlehtori, ja alaani ovat ympäristö- ja kestävyyskysymykset. Olen taustaltani metsämaamikrobiologi ja työskentelen metsätieteiden osastolla. Olen tehnyt opetus- ja tutkimustyötä sekä luonnontieteissä että yhteiskunta- ja kasvatustieteissä. Olen opettanut laboratoriossa, kenttäkursseilla sekä projekti- ja luentokursseilla. Opettaminen ja ohjaaminen ovat kiehtovaa työtä, ja olenkin opiskellut laajat yliopistopedagogiikan opinnot ja tullut valituksi Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaan.
Mitä haluat saada aikaan varadekaanina?
Saan ilokseni jatkaa opedekaanina, joten olen jo liikkuvassa junassa edistämässä suunnittelu- ja käynnistysvaiheissa olevia uusia koulutusohjelmia. Tämä työ on käynnistynyt jo edellisellä kaudella ja on kiihkeässä tekemisen vaiheessa useassa koulutusohjelmassa.
Tavoitteenani on edistää tiedekunnan kirkkaampaa profiloitumista kestävyyttä edistävien ratkaisijoiden kouluttajana ja opiskelijoiden kiinnittymistä opintoihin. Oppimisen ytimessä on vuorovaikutus sekä opettajien että muiden opiskelijoiden kanssa, ja siksi haluan, että uudet opiskelijat löytävät paikkansa koulutusohjelmassa, tiedekunnassa, ainejärjestöissä, harrastuksissa ja opiskelijaedustajina yliopiston päätöksenteossa. Haluan, että jokainen opiskelija saa hyvää opintojen ohjausta ja korkeatasoista ja innostavaa opetusta.
Pidän myös koulutusten ja opiskelijoiden kansainvälisyyden edistämistä tärkeänä. Haluan yhdessä koulutusohjelmajohtajien kanssa kehittää tapoja nivoa vaihto-opinnot paremmin osaksi koulutusohjelman rakennetta ja innostaa opiskelijoita tarttumaan tähän mahdollisuuteen. Vahvistamme myös muita yhdessä oppimisen tapoja muiden yliopistojen opiskelijoiden kanssa Suomessa tai Suomen ulkopuolella tarjoamalla yhteisiä opintojaksoja ja projektikursseja yli yliopistorajojen.
Mikä on urasi tai elämäsi merkittävin läpimurto?
Omassa yliopistossani olen iloinen siitä, että olen saanut olla avainasemassa kestävyyden uusissa avauksissa. Olin käynnistämässä koko yliopiston yhteistä ympäristöalan sivuainetta jo vuonna 2006. Lisäksi olen ollut mukana perustamassa Kestävyystieteen instituutti HELSUSia sekä kehittämässä ja johtamassa kestävyystieteen maisteriohjelmaa ja koko yliopiston yhteistä kestävyyskurssia.
Työurani merkityksellisimpiä asioita ovat opiskelijat, joita olen saanut kouluttaa ja ohjata kohti heille tärkeitä tavoitteita.
Maija Tenkanen (tutkimus ja tohtorikoulutus)
Kerro lyhyesti ammatillisesta taustastasi ja kokemuksistasi, jotka ovat keskeisiä varadekaanin tehtävässä.
Olen biotuotannon kemian professori elintarvike- ja ravitsemustieteen osastolta. Opintoni tein TKK:lla, joka on nykyisin osa Aalto yliopistoa. Olen työskennellyt tutkijana VTT:llä ja Keskuslaboratorio Oy:ssä Otaniemessä, josta tulin Viikkiin professoriksi elokuussa 2002. Helsingin yliopistossa olen opetuksen ja tutkimuksen ohessa toiminut aiemmin kaksi kautta laitosjohtajana, yhden kauden maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan tutkimuksesta ja tohtorikoulutuksesta vastaavana varadekaanina ja viimeiset vuodet tutkijakoulun varajohtajana.
Mitä haluat saada aikaan varadekaanina?
Tutkimuksesta vastaavana varadekaanina tavoitteenani on kehittää tiedekunnan tutkimusaloja kiinteässä yhteistyössä osastojen johtajien kanssa ja näin vahvistaa tiedekunnan vaikuttavuutta ajankohtaisen tiedon tuottajana. Haluan myös edesauttaa tutkijoiden verkostoitumista ja heidän mahdollisuuksiaan kehittää ja kasvattaa tutkimustaan hyödyntämällä erilaisia rahoituksen mahdollisuuksia.
Erityisesti nuorten tutkijoiden, urapolkuprofessoreiden ja uusien professorien tukeminen ja hyvinvointi ovat lähellä sydäntä. Tavoitteena on vahvistaa tutkijoiden mentorointia ja luoda tilaisuuksia yhteistyölle. Suuressa yliopistossa ja laajassa tiedekunnassa ei helposti tiedosteta, mitä kaikkea meillä tai muualla osataan. Spontaaneissa kohtaamisissa ja vapaamuotoisissa keskusteluissa syntyy usein merkittäviä ideoita yhteistyön mahdollisuuksista. Olen myös motivoitunut edistämään väitöskirjatutkijoiden rahoitusmahdollisuuksia ja kehittämään tiedekunnan tohtorikoulutusta yhteistyössä RENEW-tohtoriohjelman johtajan ja Helsingin yliopiston tutkijakoulun kanssa.
Mikä on urasi tai elämäsi merkittävin läpimurto?
Merkittävimpänä saavutuksena pidän nuorten tutkijoiden koulutusta. Erityisen ylpeä olen siitä, että yksi ohjaamistani väitöskirjatutkijoista on meillä professorina, toinen apulaisprofessorina ja kolmas Ruokavirastossa tutkimusprofessorina. Oman tutkijaurani kohokohta on varmaankin ollut Marcus Wallenbergin palkinnon saaminen 2003. Osa tutkimuksesta on johtanut myös käytännön sovelluksiin. On palkitsevaa, kun tutkimuksen hyödyn näkee konkreettisesti.