Virukset pitävät virkeänä

Tutkimus on aina ollut tärkein harrastukseni, sanoo professori Antti Vaheri. Hän on ollut jo kymmenen vuotta eläkkeellä professorin virastaan, mutta tekee edelleen täyttä työpäivää tutkijana Haartman-instituutissa. Virukset pitävät kiireisenä.

Antti Vaheri jäi kymmenen vuotta sitten eläkkeelle Helsingin yliopiston virologian professorin virasta, mutta työtahti ei siitä ole hiipunut.
– Eläkkeelle jääminen vapautti kokouksista ja hallintotehtävistä, joten nyt voin keskittyä siihen mikä on aina ollut elämäni tärkein harrastus: tutkimukseen.

Vaherin tutkijanura alkoi viruksista, ja viruksiin se näyttää myös päättyvän – sitten joskus – vaikka hän 1970-80-luvuilla tekikin varsin menestyksekkään ”harharetken” solu- ja syöpäbiologian saralle: tuolloin hän yhdessä kollegansa Erkki Ruoslahden kanssa löysi ensimmäisen soluja sitovan proteiinin, fibronektiinin. Löytö oli merkittävä tieteellinen läpimurto ja teki suomalaistutkijoista maailmanlaajuisesti tunnettuja. Vaherin ryhmä löysi myös solukalvoja ja tukirankaa sitovan proteiiniperheen ensimmäisen jäsenen, ezriinin.

– Taisivat nämä ansiot painaa vaakakupissa virustutkimuksessa saavuttamiani ansioita enemmän, kun minut vuonna 1986 valittiin professoriksi, vaikka professuurin ala oli virologia, Vaheri naurahtaa.

Ennen professoriksi nimittämistään Vaheri oli toki ehtinyt niittää mainetta myös virustutkimuksen puolella. Vuonna 1980 hän yhdessä professori Markus Brummer-Korvenkontion kanssa löysi myyräkuumetta aiheuttavan hantaviruksen, joka löytöpaikkansa mukaan nimettiin Puumala-virukseksi.  Myöhemmin Vaheri kollegoineen löysi myös Tula-, Topografov- ja Saaremaa-hantavirukset.

– Hantavirukset ovat yhä tutkimukseni pääkohde, vaikka tutkimme joitakin muitakin viruksia, mm. puutiaisaivokuumetta aiheuttavaa TBE-virusta ja Pogostan taudin aiheuttajaa, Sindbis-virusta.

Bunyavirusten sukuun kuuluvat hantavirukset aiheuttavat zoonooseja; tauteja, jotka voivat tarttua eläimestä ihmiseen. Hantavirusten aiheuttamat sairaudet voivat olla hyvin lieviä mutta myös hengenvaarallisia.

Hantaviruksia on virallisesti tunnistettu 25. Toinen mokoma odottaa pääsyä listalle, Vaheri sanoo. – Äskettäin olemme eristäneet Suomessa päästäisistä kolme uutta hantavirusta, ja nyt tutkimme niiden molekyylibiologiaa ja selvitämme, onko niillä terveydellistä merkitystä.

Tutkijanuransa alkuvaiheessa 1960-luvun alkupuolella Vaheri tutki vihurirokkoa aiheuttavaa rubella-virusta ja kehitti siihen liittyvää diagnostiikkaa Wistar-instituutissa Philadelphiassa. Tuolloin vihurirokko aiheutti vielä paljon vakavia sikiövaurioita, mutta sitä vastaan onnistuttiin 60-luvun aikana kehittämään tehokas rokote.

Tutkimus ei päästä otteestaan

Vaheri ei osaa sanoa, milloin hän lopettaa tutkijana työskentelemisen.
– Tutkimus on niin kiehtovaa, että ei sitä oikein osaa lopettaa – kun tutkittavaa riittää aina vain, ja tuloksiakin syntyy. Rahoitustakin olen saanut. Onneksi Suomessa on päästy eroon ikärasismista tutkimusrahoituksessa; sen takia menetimme aikanaan kovan luokan tutkijoita ulkomaille.

Työtä Vaherilta ei puutu. Päivittäisen tutkimustyön lisäksi kutsuja kansainvälisiin kokouksiin sekä erilaisiin tutkimuksen arviointitehtäviin tulee tasaiseen tahtiin. Muutama päivä ennen haastattelua hän oli palannut Kiinasta, jossa oli ollut yhtenä pääesiintyjänä hantaviruksia käsittelevässä konferenssissa.

Vastikään hänen katsausartikkelinsa ”Uncovering the mysteries of hantavirus infections” ilmestyi Nature Reviews Microbiology -lehdessä.

– Töitä kyllä riittää ainakin toistaiseksi. Ehkä kuitenkin lopetan noin kolmen vuoden kuluttua, kun nykyiset Suomen Akatemialta ja Sigrid Juséliuksen säätiöltä saamani tutkimusrahoitukset päättyvät, hän pohtii. – Tai  ehkä en…

Tutkijajälkikasvua useammassa polvessa

Vaherin vaikutus lääketieteeseen ei rajoitu hänen omiin erittäin vaikuttaviin tutkimustuloksiinsa, vaan se välittyy myös hänen kouluttamiensa kymmenien tutkijoiden kautta. Hän on ohjannut 53 väitöskirjaa ja ohjaa parhaillaan kahdeksaa väitöskirjan tekijää.

Kuusi Vaherin ryhmästä väitellyttä tutkijaa toimii tällä hetkellä professorina Suomen yliopistoissa, ja heidänkin oppilaistaan löytyy jo professoreita. Vaherin kasvatteja ovat muun muassa akatemiaprofessori Kari Alitalo, syöpäbiologian professori Jorma Keski-Oja, kliinisen virologian professori Klaus Hedman ja zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti Helsingin yliopistosta.

TUTKIJAPROFIILI

- 625 tieteellistä vertaisarvioitua alkuperäisjulkaisua englanniksi
- 149 katsausta englanniksi; 136 suomeksi tai ruotsiksi.
- siteerauksia pitkälti yli 31 000 (elok. 2013), 80 yli sata kertaa siteerattua artikkelia (ISI Web of Knowledge).
Poimintoja uran varrelta:
- EMBOn jäsen 1978
- Matti Äyräpään palkinto 1985
- Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen 1985
- Medix-palkinto 1997
- Niilo Voipion palkinto 1999
- Suomen Tiedeseuran (Finska Vetenskaps-Societeten) jäsen 2003
- Suomalaisen Tiedeakatemian kunniapalkinto ja mitali 2010
- Eric K. Fernströmin säätiön suuri pohjoismainen palkinto (1 milj. kruunua) 2010
- Suomen Tiedeseuran Prof. E.J. Nyströmin palkinto (25 000 euroa) 2013

Antti Vaheri, Tomas Strandin, Jussi Hepojoki, Tarja Sironen, Heikki Henttonen, Satu Mäkelä, Jukka Mustonen: Uncovering the mysteries of hantavirus infections. Nature Reviews Microbiology, Vol 11, 539–550, online16 July 2013

antti vaheri

 

Teksti ja kuvat: Päivi Lehtinen