Jyväskyläläinen sosionomi, psykoterapeutti ja yrittäjä Kati Immonen, 45, opiskelee kolmatta psykoterapeuttitutkintoaan Helsingin yliopistossa. Nyt hän erikoistuu ryhmäanalyyttiseen psykoterapiaan. Helsinkiläinen sosiaalityöntekijä ja valtiotieteiden maisteri Inkeri Hallamaa, 36, puolestaan suorittaa ensimmäistä psykoterapeuttitutkintoaan ja erikoistuu nuorten psykodynaamiseen yksilöpsykoterapiaan.
Miksi haluat psykoterapeutiksi?
Kati Immonen: Minulla on entuudestaan jo kaksi psykoterapeuttitutkintoa: Skotlannissa olen tehnyt kuvataidepsykoterapeutin ja muutama vuosi sitten Suomessa yksilöpsykoterapeutin tutkinnot. Alun perin parikymppisenä innostuin luovien menetelmien käytöstä terapiatyössä. Psykoanalyyttinen ja psykodynaaminen viitekehys kolahtivat heti. Nyt olen tehnyt yrittäjänä yksilöpsykoterapiaa 2,5 vuotta ja työssäni olen huomannut, että monesti asiakas hyötyisi vielä enemmän ryhmäterapiasta. Varsinkin jos on oireilua, joka kietoutuu häpeään ja oman oirekuvan salailuun, olisi ryhmäterapia hyvä vaihtoehto. Ryhmässä jo jakaminen ja vertaisuus hoitavat.
Inkeri Hallamaa: Oikeastaan psykoterapeutin työ on kulkenut haaveissani teini-ikäisestä lähtien, vaikka en olekaan osannut sitä tuolloin nimetä. Kaveripiirissä olin usein se, jolle muut uskoutuivat. Toisen kipinän psykoterapiaopintoihin sain parikymppisenä, kun itse kävin psykoterapiassa. Siinä konkretisoitui, miten paljon terapiasta voi saada kasvua ja kehitystä. Psykoterapeutin työssä on hienoa myös se, että samalla kun itse voi auttaa ja olla hyödyksi, työskentelee samalla oman mielensä kanssa. Psykoterapia ei ole vain yksisuuntaista, vaan sekä asiakas että terapeutti saavat siitä jotain. Psykoterapeutin työ on jatkuvaa oppimista ja kehittymistä – se on kiehtovaa.
Millaista on opiskella psykoterapeutiksi?
Immonen: Aloitin opintoni syksyllä 2021 ja aion valmistua keväällä 2024. Opinnot ovat olleet hyvin intensiiviset ja raskaatkin, mutta samalla erittäin antoisat. Missään muussa koulutuksessa ei tarvitse heittäytyä samalla tavalla mukaan. Psykoterapeutiksi opiskelu on oikeastaan enemmän kuin opiskelua. Asiat pitää sisäistää omakohtaisesti pohtimalla. Opintoihin kuuluu oma ryhmäpsykoterapia. Luemme myös paljon kirjallisuutta, jota käsittelemme kuukausittain kahden seminaaripäivän aikana. Lukemisen määrä ja siihen kuluva aika yllättivät minut. Teksti pitää todellakin sisäistää, sitä ei voi vain lukaista läpi. Olennainen osa opintoja on myös kolmen koulutuspsykoterapiaryhmän ohjaaminen. Opintoihin vierähtää minulta viikossa 1-2 kaksi päivää. Etukäteen kannattaakin miettiä, miten sovittaa työn ja opinnot yhteen. Itse yrittäjänä voin päättää työajoistani hyvin joustavasti.
Hallamaa: Opintoni kestävät suunnilleen kolme ja puoli vuotta. Nykyisin koulutus on puoli vuotta lyhyempi. Opinnot ovat hyvin monipuoliset: on luentopäiviä, kirjallisuuden lukemista ja siitä keskustelemista seminaareissa, itsenäisiä tehtäviä, 250 tuntia omaa psykoterapiaa ja vähintään kahden oman koulutushoitopotilaan psykoterapia. Lisäksi on vielä yksilötyönohjaus ja ryhmätyönohjaus. Viikossa opintoihin menee minulta 10-15 tuntia. Opinnot ovat työläät, ne vaativat aikaa ja oman mielen kannattelukykyä. Toisaalta olen saanut koulutukselta jo nyt valtavan paljon. Tässä samalla työstää jatkuvasti omaa mieltään ja elämäänsä. Tätä työtä ei voi tehdä eettisesti, jos ei ymmärrä, mitä itse tuo mukanaan terapiahuoneeseen. Opintojen mittaan olen kasvanut ja kehittynyt ihmisenä, enemmän kuin aiemmissa opinnoissani.
Opintojen antoisuus, mutta toisaalta myös työläys ja aikaavievyys yllätti minut, mutta kaikki on kuitenkin aina järjestynyt. Olen ottanut töistä osittaista opintovapaata ja hakenut aikuiskoulutusrahaa.
Kenelle psykoterapeuttikoulutus sopii?
Hallamaa: Erilaiset psykoterapian suuntaukset ovat hyvin erilaisia keskenään. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että terapeutin pitää olla kiinnostunut asiakas- ja kohtaamistyöstä. Itse opiskelen psykodynaamista suuntausta. Se on hyvin analyyttinen suuntaus, ja se sopii ihmiselle, jonka oma ajattelu on jo valmiiksi analyyttista ja dynaamista, kaikenlaista lokerointia välttävää. Toisaalta ajattelu myös kehittyy opintojen aikana.
Immonen: Ryhmäanalyyttinen psykoterapia sopii terapeutille, joka on kiinnostunut ryhmäilmiöistä ja siitä, mitä ryhmässä tapahtuu. Täytyy myös osata antaa arvoa monenkeskisille suhteille. Ryhmäanalyttisessa koulutuksessa oma terapia on olennainen osa opintoja. Opiskelijan täytyykin itse uskaltaa rohkeasti heittäytyä mukaan ryhmäterapiaprosessiin tutkimaan itseään ja omaa historiaansa.
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?
Immonen: Haluan jatkaa edelleen yrittäjänä. Jatkossakin halua tehdä yhä yksilö- ja kuvataidepsykoterapiaa, mutta siinä rinnalla haluan työskennellä myös ryhmien kanssa. Osa asiakkaista hyötyy nimenomaan ryhmäpsykoterapiasta. Ryhmäosaamista olisi kiinnostavaa hyödyntää myös työnohjauksessa. Haluaisin esimerkiksi työskennellä nuorisokotien työntekijöiden ja kasvatusalan ammattilaisten kanssa. Aiemmin olen itse työskennellyt koulussa kuraattorina ja sosiaaliohjaajana nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa, joten työ lasten ja nuorten kanssa on tuttua.
Hallamaa: Työskentelen nyt sosiaalityöntekijänä Helsingin kaupungin perheneuvolassa, ja tulevaisuudessakin haluaisin tehdä töitä pääosin nuorten kanssa. Nuoret ovat vielä aika vastaanottavaisessa iässä. Heidän kehityksensä on vielä kesken ja toipuminen ja paraneminen voi olla nopeampaa kuin aikuisena. Ongelmiin puuttuminen nuorena myös säästää paljolta kärsimykseltä, kun vaikeuksien ei anna kasvaa. Nuorena saatu apu voi vaikuttaa ratkaisevasti hänen myöhempään elämäänsä ja heijastua laajalle nuoren lähipiiriin. Toisaalta on hyvä tehdä töitä myös aikuisten kanssa, jotta säilyy kosketuspinta eri sukupolvien maailmoihin. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä psykoterapiatyötä täysipäiväisesti.