– Opettajatuutori osaa neuvoa opinnoissa ja myös valottaa tulevia ammattinäkymiä. Selkeämpi näkymä työelämästä auttaa suuntaamaan opintoja ja valmistumaan ajallaan, pohtii Oona Kantele. Hän aloitti tänä syksynä psykologian opinnot maisteriohjelmassa, mutta takataskussa on jo toinenkin maisterintutkinto.
– Ensimmäisen tutkintoni aikana opiskelin vaikka mitä ilman suurempia päämääriä ja opiskelut venyivät. Harvoin opiskelijat laiskoja ovat, mutta eksyksissä sitäkin useammin.
"Harvoin opiskelijat laiskoja ovat, mutta eksyksissä sitäkin useammin."
Opettajatuutoritoiminta käynnistyi psykologian oppiaineessa tänä syksynä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että opettajat saavat vastuulleen ryhmän uusia opiskelijoita, joita he tapaavat säännöllisesti läpi opintojen.
Toiminta on otettu hyvin vastaan sekä opettajien että opiskelijoiden keskuudessa.
– Opettajana välillä unohtaa, miten uutena opiskelijat tulevat ja kuinka paljon tukea he tarvitsevat, sanoo yksi opettajatuutoreista, yliopistonlehtori Kati Heinonen.
Alkuvaiheen tavoitteena on tutustuttaa uudet opiskelijat opettajakuntaan ja toivottaa heidät tervetulleiksi yliopistoyhteisöön.
– Heti ensimmäisellä viikolla pääsimme käymään opetushenkilökunnan käytävällä ja juttelimme opintojen alusta opettajatuutorin kanssa. Ainakin itselle tuli heti sellainen olo, että opettajiin saa olla yhteydessä melko matalalla kynnyksellä, ja että tukea kyllä saa, sanoo psykologian kandidaatin opinnot tiedekunnassa aloittanut Merit Morikawa.
Tukea läpi opintojen
Tuutoritapaamissa keskitytään henkilökohtaisten opintosuunnitelmien laatimiseen ja seurantaan sekä opintojen etenemisen tukemiseen. Lisäksi tehdään itsereflektiotehtäviä, joiden tarkoituksena on parantaa opiskelijan omaa käsitystä itsestään oppijana sekä vahvistaa ammatillista identiteettiä ja kasvua psykologiksi.
– Sen pitää lähteä liikkeelle jo ennen syventävän vaiheen ammatillisia opintoja, Heinonen sanoo.
– Opiskelijalle tapaamiset eivät ole pakollisia. Luvassa ei ole rangaistusta eikä opintopisteitä, joten toivotaan, että pystymme tarjoamaan jotain, johon opiskelijat osallistuvat mielellään ilmankin.
Taustalla on myös ajatus siitä, että tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa opiskelun esteitä.
– Yliopistossa on hyvät opintopsykologipalvelut ja opettajatuutoritoiminnan ei ole tarkoitus olla niiden korvaaja. Opettaja on kuitenkin monessa tilanteessa lähempänä havaitsemaan opintojen esteiden syitä, Heinonen sanoo ja uudet opiskelijat ovat samaa mieltä.
– On hyvä, että opiskelujamme vähän seurataan pidemmälläkin aikavälillä. Silloin on helpompi puuttua siihen, jos joku ei näytä valmistuvan ajoissa tai päinvastoin teettää itsellään liikaa työtä, sanoo psykologian opintonsa juuri aloittanut Katri Pohjakallio.
Koko yliopistoon vuonna 2020
Opettajatuutoritoiminta otetaan käyttöön kaikissa Helsingin yliopiston koulutusohjelmissa rehtorin päätöksellä viimeistään vuonna 2020. Taustalla on yliopistopedagogisiin tutkimuksiin perustuva tieto siitä, että opintoihin kiinnittymisen kannalta ensimmäinen lukuvuosi on kaikkein oleellisin.
– Koulutusohjelmien uudistuksen ja opintojen etenemisen seurannan tehostamisen myötä on haluttu kehittää positiivisia ja ennaltaehkäiseviä tapoja auttaa opiskelijoita. Opettajatuutorointi on yksi keino tukea ja kannustaa heitä, sanoo pedagoginen yliopistonlehtori Saara Repo.
Repo painottaa, ettei opettajatuutorointi kuitenkaan ole uusia asia – se on ollut aiemminkin käytössä useissa tiedekunnissa. Psykologian oppiaineessa mallia otettiin farmasian tiedekunnasta, jossa tuutorointiin liittyy myös ammatillisen kasvun tukeminen. Lisäksi lääketieteen opinnoissa on ollut käytössä mentorointi, jossa kliinikko toimii opiskelijan roolimallina.
– Psykologian koulutusohjelman johtoryhmässä lähdettiin liikkeelle siitä, että opettajatuutoritoiminta ja sen kehittäminen perustuu vahvaan vuoropuheluun hyvistä käytänteistä opettajien keskuudessa ja opiskelijoiden kanssa, Heinonen sanoo.
Parhaimmillaan vuoropuhelun avulla saavutetaan entistä opiskelijakeskeisempi ote opetukseen.
– Pedagogisen kehittämisen näkökulmasta kyseessä on eräänlainen perhosefekti. Kun opettajat alkavat kiinnittää entistä enemmän huomiota opiskelijakeskeisyyteen, he myös hahmottavat paremmin, miten heidän oma opintokokonaisuutensa linkittyy osaksi tutkintoa, Repo sanoo.