Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta myönsi Vuoden Alumni -tunnustuksen jo viidettätoista kertaa. Tunnustuksen saajaksi sai ehdottaa Helsingin yliopiston alumnia, joka on tehnyt yhteiskunnallisesti merkittävää työtä ja tätä kautta kehittänyt lääketieteellisen tiedekunnan alojen vuorovaikutusta yhteiskuntaan.
Vuoden Alumni 2026 on Filosofian tohtori Tuula Helander, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön (STM) Bioteknologia ja lääkkeet -yksikön johtajana. Helanderilla on pitkä kokemus terveydenhuollon eri aloilta ja tehtävistä; akateemisesta tutkimuksesta, diagnostiikasta, potilaiden hoidosta sekä johtamisesta ohjaukseen ja lainsäädäntöön. Helander on pitkään työskennellyt myös HUS-HY-rajapinnassa.
Helander ei ole tuntematon näky myöskään kansainvälisillä areenoilla. Hän on toiminut useissa yksikkönsä vastuualueiden kansallisissa ohjausryhmissä puheenjohtajana. Lisäksi tehtäviin on kuulunut myös monenlaisia EU-tason tehtäviä: mm. Suomen edustajan toimiminen syöpää käsittelevissä komission alaryhmissä ja EU-jäsenvaltioiden edustajana toimiminen ja puheenjohtajuus laajassa 1+ miljoonaa genomia -hankkeessa.
– Suomen osaamista lääketieteen alalla arvostetaan. Meitä kuunnellaan ja siten olen katsonut ihan velvollisuudeksi viedä Suomen ‘ilosanomaa’ eteenpäin ja pyrkinyt vaikuttamaan kansainvälisellä ja etenkin EU-tasolla, Helander kuvailee.
Vaikuttamista yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ytimessä
Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on yksi yliopistojen kolmesta tehtävästä. Onnistunut yhteiskunnallinen vuorovaikutus konkretisoituu monitoimijayhteistyössä, näistä hyvänä esimerkkinä erilaiset lainsäädäntöhankkeet. Helander on ollut keskeisesti edistämässä toisiolain muutosta, joka loppuvuodesta 2025 hyväksyttiin eduskunnassa. Toisiolain muutos nähdään lääketieteellisessä tiedekunnassa erittäin merkittävänä asiana ajatellen tiedekunnan tutkimustyötä.
Lainsäädäntövaikuttamisen saralla esimerkiksi terveysalan TKI-kasvustrategiat ovat tulleet Helanderille tutuiksi hänen työskennellessään STM:n kansliapäällikön esikunnassa erityisasiantuntijana. Hän korostaa tutkimuksen merkitystä ja näkee, että tutkimus ja koulutus ovat yhteiskuntamme elinehto.
Vuoden Alumni –tunnustuksesta kuullessaan Helander pohtikin, että aktiivinen työskentely lääketieteen, terveydenhuollon sekä valmiuteen ja varautumiseen liittyvien kysymysten parissa mahdollisesti johtivat tähän iloiseen yllätykseen. Aktiivinen tekijyys varmasti jatkuu hänen osallaan myös tulevaisuudessa.
– Yrityssuvun geeniperintö taitaa näkyä siinä, että asioita tulee viedä yhdessä eteenpäin ‘asiakasta’ kuunnellen – terveydenhuoltoalan toimijoita, tutkijoita, ja etenkin potilaita ajatellen. Yhdessä tekemisessä on voimaa ja mahdollisuus laajempaan vaikuttavuuteen, summaa Helander.
Aktiivisella syöpätutkimuksen toimijalla myös vahva yhdistysvaikuttajan tausta
Erityisesti syöpätutkimus ja sen edistäminen ovat kulkeneet läheisesti Tuula Helanderin matkassa jo usean vuosikymmenen ajan. Helander on johtanut Eteläistä syöpäkeskusta (FICAN South), koordinoinut kansallista syöpäkeskusta, työstänyt STM:n erityisasiantuntijana mm. Kansallinen syöpäkeskus -hanketta ja tutkimuskoordinaattorin roolissa johtanut Helsingin yliopiston Suomen Akatemian lippulaiva –hankehaussa Impact -tiimiä “Digital Precision Medicine Platform” (iCAN) menestyksekkäästi. Tämän kaiken ohella, yli 20 vuoden ajan, Helander toimi Suomen Syöpäinstituutin Säätiön sivutoimisena asiamiehenä. Säätiö on ollut keskeinen toimija esimerkiksi Kansallisen syöpäkeskuksen (FICAN) perustamisessa ja Yksilöllisen syövänhoidon mallimaa –hankkeessa.
Lääketieteellisen tiedekunnan aloille hyvin tyypillinen piirre, monitahoaktiivisuus, näkyy myös Helanderin taustassa. Monipuolisten työtehtävien rinnalla on kulkenut aktiivinen yhdistystoimijuus tieteellisissä yhdistyksissä aina 1990-luvulta alkaen. Helander rohkaiseekin oman esimerkkinsä kautta opiskelijoita ja nuoren polven tutkijoita tarkastelemaan oman kiinnostuksensa lähteitä ja rakentamaan verkostoja.
– Oman polun ei tarvitse olla alusta alkaen selkeä, eikä kiinnostusta moneen tarvitse hillitä tai panikoida opintojen mahdollista hidastumista, ei joitain katkojakaan. Monipuolisuus, kiinnostuksen ylläpitäminen, verkostoituminen sekä maailman ihmettely on hyväksi. Tulee olla aikaa ajattelulle, mikä välillä tuntuu olevan häviävä luonnonvara tässä kiireisessä rytmissä, Helander korostaa.
Monialaisuus ja sidosryhmäyhteistyö tiedekunnan voimavarana
Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta on erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana monipuolistunut vahvasti vastaamaan yhteiskunnallisia muutoksia ja kehitystarpeita. Hyvinvoinnin johtaminen ja organisaatioiden toiminnan vahvistaminen koulutuksen kautta sekä monitieteisen tutkimusyhteistyön vahvistaminen koulutuksen pohjalle tarjoavat uudenlaisia tarkastelumalleja muutoksiin vastattaessa.
– Monipuolisuus, korkea opetuksen laatu, laaja tutkimusportfolio sisältäen maailmanluokan huippututkimusta, muuntautumiskyky. Upea ‘kasvupaikka’ etenkin lääketieteellisessä tiedekunnassa opiskeleville, perustutkijoista väitöskirjatutkijoihin, kuvailee Helander tiedekunnan vahvuuksia.
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämisen ohella sidosryhmäyhteistyö on vahvistanut asemaansa tiedekunnan tulevaisuuden voimavarana. Lääketieteellisen tiedekunnan alumnikunta on jo nyt tehnyt monipuolisesti yhteistyötä tiedekuntaa, koulutusohjelmia ja opiskelijoita tukien. Oman alumnivuotensa aikana Helander toivoo voivansa voimaannuttaa tiedekunnan tulevaisuuden tekijöitä. Hän näkee erityisesti opiskelijoiden ja alumnien välillä potentiaalia, joka perustuu molemminpuoliseen vuorovaikutukseen ja oppimiseen.
Lääketieteellinen tiedekunta on jo pitkään panostanut myös yritysyhteistyöhön ja innovaatiotoimintaan kansainvälisen toiminnan ja laajan yhteistyöverkoston avulla. Eri yhteistyömuotojen vahvistamisella tähdätään uusien hoitomuotojen kehittämiseen ja osaamisen vahvempaan hyödyntämiseen myös päätöksenteon tueksi. Myös Helander näkee, että disinformaation haastaessa koko yhteiskuntaa, mahdollistaen myös polarisaation lisäytymisen, on tutkimustyöhön panostaminen ja tutkitun tiedon tarkentuminen erittäin tärkeää.
– Miten parannetaan, tehdään linjauksia tai kehitetään mitään, jos se ei perustu tutkittuun tietoon, summaa Helander.