Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta myönsi Vuoden Alumni -tunnustuksen nyt jo neljännentoista kerran. Tunnustuksen saajaksi sai ehdottaa Helsingin yliopiston alumnia, joka on tehnyt yhteiskunnallisesti merkittävää työtä ja tätä kautta kehittänyt lääketieteellisen tiedekunnan alojen vuorovaikutusta yhteiskuntaan.
Vuoden Alumni 2025 on patologian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Juha Pekka Turunen, joka vuodesta 2022 on luotsannut pääsihteerin roolissa Syöpäjärjestöjä. Helsingin yliopistossa ja lääketieteellisessä tiedekunnassa Turusen polku johti lääketieteen koulutusohjelmasta tohtorin opintoihin ja edelleen erikoistumisopintoihin. Kehittyminen asiantuntijana ei kuitenkaan päättynyt tähän vaan Turunen on vahvistanut osaamistaan koko työuransa ajan. Hän kokee erityisesti johtamisen olevan yksi lääkäriammatin keskeisistä elementeistä ja on halunnut kehittää itseään johtajana. Hän on myös niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin aktiivinen toimija eri järjestöissä, joissa yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja toiminta ovat selkeä osa terveydenhuollon toimivuuden rakentamista.
– Käytännössä johtaminen on tärkeä taito, jossa yhdistyy oman itsensä johtaminen, muut ihmiset sekä asiat ja prosessit. Kolmiulotteisessa kokonaisuudessa yhtä koordinaattia muuttamalla kuvio muuttuu aina johonkin suuntaan, Turunen summaa.
Turusen aktiivisuus juontaa juurensa jo opiskeluaikoihin, jolloin Turunen toimi aktiivisesti muun muassa Lääketieteenkandidaattiseurassa sekä myöhemmin Nuorten Lääkärien yhdistyksen vastuurooleissa. Tämä aktiivinen reitti vaikuttajana sekä pitkäaikainen työ Suomalaisessa Lääkäriseura Duodecimissa ovat tuoneet Turusen nykytehtäviinsä Syöpäjärjestöjen pääsihteeriksi.
YLLÄTTÄJÄ TULI YLLÄTETYKSI
Turunen on itse vuosien mittaan ollut yhteydessä moniin tunnustuksia ja palkintoja saaneisiin henkilöihin ja päässyt läheltä seuraamaan muiden reaktioita. Tällä kertaa yllättäjä tuli itse yllätetyksi.
– Olin todella mieluisasti ja totaalisen yllättynyt, kun Kari Reijula soitti ja kertoi asiasta. Nyt ymmärrän, miten mieluisaa sellaisen puhelun saaminen onkaan, Turunen kuvailee.
Ihan jo työnsäkin kautta Turusella on monia eri yhteyksiä Meilahden kampukselle. Tämän ohella hän odottaa mahdollisuutta laajempaan verkostoitumiseen sekä uusien hankkeiden ja aloitteiden ideointiin yhdessä. Ensimmäisen suomalaisen kansallisen syöpästrategian valmistelun, jossa myös Helsingin yliopisto on mukana kansallisen syöpäkeskus FICAN -yhteistyön kautta, odotetaan olevan valmis loppukeväästä 2025. Tämä strategia on Turusen mukaan hyvä esimerkki työstä, jolla on laaja yhteiskunnallinen merkitys. Se luo pohjaa seuraavien vuosien syöpien ehkäisylle, diagnostiikalle ja hoidolle.
VAIKUTTAMISEN MONET TASOT
Turunen näkee, että vaikuttamisessa on monia tasoja. On olennaista huomioida se, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen on paitsi laaja-alaista myös pitkäkestoista. Toimimme eurooppalaisessa kontekstissa ja kansallisten muutosten ohella on huomioitava muun muassa erilaiset EU-tason direktiivit.
– Eniten tekemistä on vaikuttamisessa. Sen tulee perustua tietoon ja kokemukseen. Lisäksi päätösten vaikutuksia pitää pystyä seuraamaan ja mittaamaan. Usein on hyödyllistä kuunnella sen sijaan, että olisi itse äänessä. Kannattaa ottaa myös etäisyyttä asioihin, jos kyse ei ole aivan heti pakollisesta päätöksestä, Turunen pohtii.
Vaikuttamisen näkökulmasta Turunen itse antaa erinomaisen esimerkin siitä, miten erilaiset verkostot ja aktiivinen toimiminen niissä mahdollistaa uusien ideoiden ja näkökulmien syntymisen sekä vaikuttavuuden.
ASIANTUNTIJUUS MURROKSESSA
Aiempien, melko suoraviivaistenkin urapolkujen aika on jo jonkin aikaa ollut murroksessa. Tämä näkyy myös alumnikunnan monipuolistuvien roolien kautta. Lääketieteellisen tiedekunnan monimuotoistuminen koulutuksen ja tutkimuksen näkökulmasta on tuonut monitieteisyyden yhä lähemmäs koulutusta ja tutkimusta sekä terveydenhuollon että yksilöiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Kun lisäksi huomioidaan vahva teknologinen murros sekä tekoälyn kehittyminen ja rooli lääketieteellisen tiedekunnan alojen osalta, korostuu pitkäjänteisen perustutkimuksen rinnalla se, että tutkitaan mielekkäitä tutkimuskysymyksiä.
Turunen kokee itse saaneensa arvokasta työkokemusta erikoistumisvaiheen assistentin ja kliinisen opettajan roolien kautta. Monipuoliset tehtävät ovat antaneet hänelle asiantuntijuuden vaatiman tehtävätason osaamisen lisäksi aitoa itsensä haastamista.
– Tekoäly haastaa meitä jatkossa kehittymään tavalla, jolla erotumme tekoälyn tuotoksista. Vaikkakin sattumalla on suuri rooli valinnoissamme, kannattaa valmistautua erilaisiin työ- ja uravaihtoehtoihin. Kannattaa hakea kokemusta siitä, mikä tuntuu itselle sopivalta, Turunen kannustaa.
Turunen nostaa esiin ennaltaehkäisyn vahvaa roolia myös syöpien tapauksessa. Kun kansallisella tasolla ollaan vielä hyvinvointialuejärjestelmän rakennusvaiheessa, kokee hän terveyden edistämisen jäävän helposti sairauden hoitamisen jalkoihin. Kokonaisvaltainen potilaiden kohtaaminen monitieteisissä tiimeissä jo koulutusvaiheessa luo pohjaa yhä tehokkaammalle hyvinvointijärjestelmälle, jolla on mahdollisuus ratkaista resurssihaasteita. Tässä kokonaiskuvassa Turusen toivomat luovat ajatukset ja ideoiden törmäytys eri alan osaajien kanssa ovat tekijä, jossa tiedekunta voi olla antamassa esimerkkiä.