Huuli- ja suulakihalkiot ovat kasvojen alueen yleisimpiä synnynnäisiä rakennepoikkeamia sekä Suomessa että maailmalla. Suomessa syntyi vuonna 2020 yhteensä 88 lasta, joilla oli huulen ja/tai suulaen halkio.
Halkion korjausleikkaukset tehdään ensimmäisen ikävuoden aikana. Hyvästä varhaisvaiheen kirurgiasta huolimatta, huuli- ja suulakihalkioihin voi liittyä huomattavaa luuston, pehmytkudosten, hampaiston, purennan, puheen ja nenän rakenteen poikkeavuutta. Halkiotyypistä riippuen jopa yli puolelle kehittyy yläleuan kasvuhäiriö.
Purennan ja kasvojen mittasuhteiden kirurginen korjaus
Yläleuan kasvuhäiriö aiheuttaa vaikean purentavirheen sekä esteettistä, psyykkistä ja sosiaalista haittaa. Purentaa ja kasvojen mittasuhteita voidaan korjata yläleuan, alaleuan tai molempien leukojen leikkauksella. Leikkaus tehdään yleensä vasta pituuskasvun päätyttyä.
Halkiosta johtuva nenäportin toimintavaje voi aiheuttaa joillekin potilaalle puheen epäselvyyttä. Aiemmin on oletettu, että mitä enemmän yläleukaa tuodaan leikkauksessa eteenpäin, sitä enemmän nenäportin toiminta ja puhe heikkenee. Roni Harjunpään tutkimus kuitenkin osoittaa, että näin ei ole.
– Selvitimme, että yläleuan siirron määrä eteen- tai alaspäin ei vaikuta potilaiden puheeseen, sillä puheen huononemisen riski on suurin niillä potilailla, joiden puhe on jo ennen leikkausta heikompaa, suu- ja leukakirurgian erikoistuva hammaslääkäri Harjunpää kertoo.
Tutkimuksessa puheterapeutit arvioivat puheen.
– Löydösten ansiosta voimme nyt paremmin ennakoida puheen muutoksia ennen leikkausta ja ottaa tämän huomioon kokonaissuunnitelmassa, Harjunpää toteaa.
Uutta tietoa halkioiden nenäleikkauksista
Halkion vuoksi nenä on usein sekä esteettisesti että toiminnallisesti poikkeava, ja moni tarvitsee nenäleikkauksen jossain vaiheessa hoitoa. Ei ole kuitenkaan olemassa tarkkaa tietoa, kuinka usein leikkauksia tarvitaan ja kannattaako se tehdä yläleuanleikkauksen kanssa samalla vaiko myöhemmin. Harjunpää selvitti asiaa:
– Selvitimme, että 99:stä yläleuansiirtoleikkauksen läpikäyneestä halkiosta 45:lle tehtiin myös nenäleikkaus samoihin aikoihin. Määrä on merkittävä, Harjunpää kertoo.
Vaikeammissa halkiotyypeissä – tois- ja molemminpuolisissa huuli- ja suulakihalkioissa – nenäleikkauksen tarve oli suurin (53 % ja 60 %), kun taas pelkissä suulakihalkioissa tarve oli vähäisempi (16 %).
Leikkausten komplikaatioiden määrässä ei ollut eroa sen mukaan, tehtiinkö nenäleikkaus yläleuan siirron yhteydessä vai erikseen.
– Tutkimustulokset vaikuttavat merkittävästi näiden leikkausten kirurgiseen suunnitteluun ja potilaille leikkauksesta annettavaan informaatioon, Harjunpää sanoo.
Lisätietoja: