Tutkimusalueet

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa (Krimo) harjoitetaan rikollisuutta, seuraamusjärjestelmää, oikeuden ja yhteiskunnan vuorovaikutusta sekä oikeusoloja koskevaa tutkimusta ja seurantaa. Tutkimus- ja seurantatoiminnassa yhdistyvät yhteiskuntatieteelliset sekä oikeudelliset kysymyksenasettelut sekä erilaiset tutkimusmenetelmät.

Instituutti ylläpitää ja kehittää valtakunnallisina kokonaisrikollisuuden seurantajärjestelmiä, kansallista uhritutkimusta (vuodesta 1980), nuorisorikollisuuskyselyjä (vuodesta 1995) sekä henkirikollisuuden seurantajärjestelmää (vuodesta 2000). Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa (KRT) uhrikokemusten yleiseen seurantaan liittyy erityisiä teema-alueita kuten parisuhdeväkivalta, kansalaisten käsitykset rikoksentorjunnasta ja aluenäkökulma rikollisuuteen.

Rikollisuuden osoittimien kehitystyö nojaa metodologiseen tutkimukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Kehittämämme osoittimet tuottavat tilannekuvaa kansalaisten turvallisuudesta ja luovat samalla aineistoja perustutkimukseen.

Instituutin kriminologisen perustutkimuksen ytimessä on rikollisuuden syiden ja riskitekijöiden tutkimus. Tutkimussuuntaus käsittelee sosiaalitieteellisen kriminologian ydinkysymystä, sosiaalisten ja rakenteellisten tekijöiden vaikutusta, huomioiden myös yksilötasoisten tekijöiden yhteydet rikosurien muotoutumiseen.

Rikollisuuden syiden ohella tutkimme myös rikollisuuden seurauksia: sanktioiden vaikutusta myöhempään rikollisuuteen sekä rikollisuuden vaikutuksia rikosten tekijöihin, uhreihin ja yhteiskuntaan. Yhteiskunnallisten ja kulttuuristen seurausten osalta huomio kiinnittyy pelkoihin, turvallisuuskokemukseen ja rikollisuuskäsityksiin.

Rikosuhrikyselyt ovat tärkeä kokonaisrikollisuuden tutkimusmenetelmä. Rikosuhrin asema on samalla itsenäinen tutkimuskohde, jossa tarkastellaan rikosuhrin institutionaalista asemaa ja kokemusta. Tutkimussuuntaus tuottaakin tietoa, jota voidaan käyttää rikosuhrin aseman parantamiseen. Tarkasteltavia teemoja ovat uhrin asema rikosprosessin eri vaiheissa, korvauskäytännöt sekä uhreille suunnatut tukipalvelut ja niiden kohdentuminen.

Seuraamusjärjestelmän perusseurannat kattavat ennen kaikkea rangaistus- ja syyttämiskäytäntöjen seurannan sekä eri rikoslajeja ja rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä koskevat tarkemmat analyysit. Kriminaalipoliittisen järjestelmän toiminnan tutkimus kattaa mm. viranomaistoimintojen kartoituksia, sekä seuraamusten ja kriminaalipolitiikan eri keinojen vaikuttavuutta ja kustannusvastaavuutta koskevat analyysit. Tähän tutkimukseen liittyy myös kriminaalipoliittisten käytäntöjen kansainvälinen ja vertaileva arviointi.

Instituutin tehtäviin kuuluu lainvalmistelua palveleva tutkimus. Suuri osa laitoksella harrastettavasta perustutkimuksen luonteisesta tutkimuksesta tuottaa lainvalmistelun eri vaiheissa tarpeellista perustietoa rikollisuudesta ja kriminaalipoliittisen järjestelmän toiminnasta. Konkreettisemmin yksittäisiin lainvalmisteluhankkeisiin kytkeytyvät erilaiset lainsäädännön seuranta- ja arviointitutkimukset, joita tehdään niin kriminaalipolitiikan kuin muunkin oikeuspolitiikan alalta.

Keskeinen osa instituutissa harjoitettavasta tuomioistuintutkimuksesta on luonteeltaan arviointi- ja seurantatutkimusta, joissa seurataan prosessiuudistusten toimivuutta siviili-, rikos- ja hallintoprosessin puolella. Oikeuslaitostutkimukseen yhdistyy myös tuomarinuraa kartoittava professiotutkimus. Kolmantena pääteemana on kansalaiskäsitysten mittaaminen ja tutkimukset yleisön luottamuksesta oikeuslaitokseen.

Survey-mittauksin tuotetaan määrävälein tietoa kansalaisten oikeusongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. Keskeinen kysymyksenasettelu on oikeuden saantimahdollisuuksien ja sitä vaikeuttavien tekijöiden tutkiminen. Tähän kokonaisuuteen liittyvät myös oikeudellisia asiantuntijapalveluja koskevat tutkimukset ja arvioinnit.

Instituutilla on pitkä perinne velka- ja maksujärjestelmiin kohdistuvan tutkimuksen saralla. Tutkimus on laajentunut ohi alkuperäisten tavoitteittensa yleisen velkahallintamittariston kehittelyn suuntaan. Perheoikeutta koskeva tutkimuksessa paino on ollut aviovarallisuusjärjestelmien toimivuuden arvioinnissa.

Teoreettisempaa näkökulmaa lainsäädännön tutkimukseen edustaa lainsäädäntöä instituutiona tarkasteleva tutkimus, jossa valotetaan sääntelyn vaihtoehtoja, erilaisia sääntelystrategioita ja lainsäädännön erityyppisiä vaikutuksia yksittäistä lakihanketta laajemmasta näkökulmasta. Viime vuosina on lisäksi kartoitettu ns. sääntelyn uusia muotoja yhtenä sääntelykehityksen voimistuvana suuntauksena. Lainsäädäntötutkimuksen tehtäviin kuuluu myös arvioida lainvalmistelun toimintatapoja ja työmenetelmiä sekä kehittää välineitä lakien vaikutusten arvioimiseksi.

Instituutissa (aiempi Oikeuspolitiikan tutkimuslaitos) on tehty velkaongelmiin liittyvää tutkimusta viime vuosituhannelta alkaen. Tutkimukset ovat keskittyneet oikeudellisten järjestelmien kohdentumiseen ja toimivuuteen, erityisesti velkajärjestelyyn. Samalla on ollut puutetta velkaongelmien luonteeseen ja laajuuteen kohdistuvasta perustutkimuksesta.

Velkaongelmien perustutkimus on tärkeää velanhoitoon liittyviä oikeudellisia järjestelmiä ja tukitoimia kehitettäessä, jotta tiedetään minkälaisiin väestöryhmiin velkaongelmat erityisesti kohdistuvat. Vastaavasti velkaonglmien seurantatutkimuksen perusteella voidaan arvioida paitsi yleistä kehitystä, jossain määrin myös lainsäädäntätoimien vaikutusta. Viime vuosien velkatutkimus Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa paikkaa tätä velkaongelmien perustutkimuksessa ilmennyttä vajetta.

Instituutin velkatutkimuksesta ja velkatutkimushankkeista ks. http://blogs.helsinki.fi/velkatutkimus

Osa instituutin panostuksesta suuntautuu yksittäisiä lakihankkeita tai oikeudellisia ilmiöitä koskeviin, usein paljolti ajankohtaisiin selvitys-, seuranta- tai arviointihankkeisiin, jotka yleensä käynnistyvät ulkopuolisen tahon aloitteesta ja rahoituksella.