Mikon katse suuntautui maailmalle jo lukiossa. Sen jälkeen hän on matkustanut Euroopassa, Amerikoissa ja Afrikassa. Aasia uupui listalta ja tutustuminen siihen houkutteli. Kolmen vuoden ahkeran opiskelun jälkeen oli aika palkita itsensä. Matkan suunta ja tarkoitus oli selvä ja jäljellä oli vain kysymys: Miten?
Yliopiston omia vaihtopaikkoja Aasiaan on tarjolla niukasti ja ne ovat haluttuja. Mikko otti ohjat omiin käsiinsä ja päätti lähteä vaihtoon free moverina. Tällöin vaihdosta sopia itse kohdeyliopiston kanssa tai käyttää yksityistä vaihdonjärjestäjää. Mikko löysi vaihdonjärjestäjän, jonka hakuprosessi oli yksinkertainen eikä hintakaan ollut päätä huimaava. Pian oltiinkin jo Balin auringon alla.
Kohdeyliopiston tarjonnasta löytyi elintarviketaloustietelijälle Aasian talouteen liittyviä kursseja. Kurssien sisällöt olivat eksoottisia ja opettivat asioita, joita ei olisi Helsingissä tullut opiskeltua. Maailman parhaiden yliopistojen joukkoon kuuluvasta HY:stä maailmalle lähtiessä joutuu usein tyytymään alempaan opetuksen tasoon. Sama vaihtokauppa päti myös Balilla. Vaihdossa kuitenkin luentosalien ulkopuolinen oppiminen on merkittävässä asemassa.
Paikallinen kulttuuri eroaa länsimaisesta ja tämä pisti kokeneenkin matkaajan silmään. Vuorovaikutusta ohjaavat Indonesiassa erilaiset käytännöt. Vaikka paikalliset ymmärtävät englantia ja Mikolla on hallussa indonesian kielen alkeet, niin väärinymmärryksiltä ei voinut välttyä. Mikko kuitenkin näki kulttuurierot lopulta rikkautena: “Kulttuurisen ymmärryksen kohentuessa myös arvostus sitä kohtaan kasvoi… jatkossa erilaisten kulttuurien parissa toimiminen on varmasti entistä sulavampaa.” Kokenut matkaaja nostaa kansainvälisen kokemuksen arvon selviöksi: “Vaihtoon lähteminen on elämää rikastuttavaa, joka kannattaa pelkän kokemuksen vuoksi. Suosittelen lähtemistä kaikille.
Idea harjoittelusta ulkomailla kypsyi kevättalven aikana, kun Kia piti kolmannen vuoden päätteeksi opiskelusapattia reissaten Aasiassa ja Oseaniassa. Lämpöinen harjoittelupaikka houkutteli, syksyinen Suomi ei. Harjoittelun sijaintikin oli jo valittuna, sillä reissun aikana ystäviä oli kertynyt ystäviä Sydneyn alueelta. Useamman hakemuksen jälkeen elokuussa tärppäsi ja jo syyskuussa oli määrä aloittaa työt Australian auringon alla.
Anglosaksiseen tapaan harjoittelu oli palkaton – niinpä korkeiden elinkustannusten kattamiseen oli saatava tukea. Asia ratkesi, kun yliopistolta löytyi vielä jakamatonta harjoittelutukea. Lisäksi Kia suoritti verkko-opintoja ja sopi kurssien etäsuorituksista, jolloin myös opiskelijan tuet säilyivät. Kelan korotettu ulkomaan opintotuki ja -laina sekä yliopiston harjoittelutuki riittivätkin Sydneyssä elämiseen. Asuntokin löytyi sen verran korkeasta talosta etteivät hämähäkit yltäneet häiritsemään.
Työpaikan tunnelma oli sikäläiseen tapaan rento. Ennen ensimmäistä työpäivää pukukoodit mietityttivät. Pukukoodien vakavuusaste selvisi kuitenkin kun Kia kohtasi ympäristöasioihin keskittyvän ajatushautomon ja etujärjestön Sustainable Business Australia toimitusjohtajan ensimmäisenä työpäivänä viilettäen kollegeshortseissa pitkin toimiston käytäviä. Itse työ koostui selvitysten sekä tutkimusten kirjoittamisesta liittyen ympäristöpolitiikkaan sekä -liiketoimintaan. Vaihtelua työhön toivat käynnit ympäristöaiheisissa tapahtumissa ja seminaareissa. Myös oman kandiaiheen – vihreän sijoittamisen – osaamista pääsi hyödyntämään laadittaessa sijoittajille suunnattua opasta ilmastoriskien taloudellisista vaikutuksista.
Jälkikäteen ulkomaan harjoittelun hyötyjä on helppo luetella: “Rohkeutta on tullut lisää. Joskus tuli mietittyä ettei viitsi tehdä jotain, jos ei tiedä tarkalleen miten homma menee. Nyt uskaltaa mennä vaan ja kokeilla. Virheiden kautta oppii ja asenne ratkaisee.” Nyt, harjoittelun jälkeen, ikkuna maailmalle on auki ja vaihtoehdot työnhakuun ovat moninkertaistuneet.
Vaihtoon lähtö oli alusta alkaen Maritalle selviö. Kun vielä kaverit kertoivat Erasmus-vaihtoon lähtemisen helppoudesta, niin kysymys oli vain ajankohdasta ja paikasta. Neljännen vuoden kuluttajaekonomian opintojen jälkeen oman alan tietämystä oli kertynyt tuntuvasti ja mieli alkoi kaipaamaan haasteita. Wageningin yliopisto on profiloitunut yhtenä alan parhaista kouluista. Myös siellä vaihdossa käyneiden kavereiden kertomukset tukivat tarinaa. Sieltä löytyisi Maritan kaipaamia haasteita
Heti alkuun kävi selväksi ettei haasteita tarvitse kohdata yksin. Idyllisen Wageningin kaupungin asukkaista noin kaksikolmasosaa ovat opiskelijoita ja yliopiston henkilökuntaa. Opiskelijakulttuuri on silmiinpistävän vahva. Opiskelijakaupungin ilmapiiri avoin ja kansainvälinen. Paikalliset opiskelijat ovat huomaavaisia, puhuvat hyvää englantia ja luovat tulokkaille vastaanotetun olon. Pienen kaupungin elämänmenon muodostavat aktiiviset opiskelijajärjestöt. Niiden järjestämät monipuoliset tapahtumat – kuten matkat, bileet ja urheilukerhot – luovat puitteet tasapainoiselle ja rikkaalle opiskelijaelämälle.
Tasapainoinen opiskelijaelämä on tarpeen, sillä tekemistä kovatasoisessa koulussa riittää. Wageningin kursseilla opetusfilosofiana on problem based learning. Tämä tarkoittaa lähestymistapaa, jossa luennoille valmistaudutaan lukemalla ja laatimalla kysymyksiä lukuaiheiden vaikeimmista asioista. Tällöin luennot keskittyvät vain haastavimpien asioiden käsittelyyn. Kursseilla on ryhmätyöprojekteja, joiden edistymistä esitellään viikoittain. Lisäksi kurssien päätteeksi pidetään perinteisen tentin tai esseen ohella ryhmätyöprojektin esitys.
Lisämausteen Maritan haastesoppaan antoi lukihäiriö ja sen myötä vaikeuksia tuottanut englannin kieli. Alun kielikylvyn ja intensiivisten kurssien ansiosta kielitaito koheni kuitenkin vauhdilla. Vaihdon lopulla Marita uskaltautui vielä argumentaation ja neuvottelun taidon kursseille, joissa vuorovaikuttamistaidot vietiin äärirajoille. Samassa yhteydessä tulivat esille myös kulttuurierot. Suomalaista ja hollantilaista kulttuuria yhdistää suorapuheisuus kuitenkin suomalaisten ollessa konsensushakuisempia. Hollannissa esille tulevat erilaiset mielipiteet hyväksytään ja ne ratkotaan hyvässä hengessä keskustelun avulla.
Kovatasoisen koulun haastavat kurssit olivat rikastuttavia kokemuksia, jotka rakensivat itseluottamusta ja opettivat toimimaan tiukoissakin paikoissa. Maritan vinkki vaihtoon mieliville: “Ennen vaihtoon hakemista kannattaa miettiä, mitä vaihto-opiskeluajaltaan odottaa: onko aika hengähtää hetki, haastaisiko itsensä uuden kielen parissa vai lähteäkö hankkimaan jotakin erityisosaamista, mitä oma yliopisto ei pysty tarjoamaan?”