Miksi halusit opiskella teologian ja uskonnontutkimuksen kandiohjelmassa?
Saaga: Ajatus tähän ohjelmaan hakemisesta heräsi oikeastaan ylioppilaskirjoitusten aikana. Uskonto oli yksi lempiaineistani lukiossa, ja kun sitten valmistauduin aineen ylioppilaskokeesen, huomasin vähitellen, että opiskelu oli todella mukavaa. Se ei tuntunut lainkaan yhtä raskaalta kuin valmistautuminen muihin aineisiin, vaan olin todella innostunut tutustumaan uskonnon eri aihepiireihin syvällisemmin. Kirjoitinkin itselleni puhelimeeni muistiin, että “tämä on upea tunne – muista tämä”.
Kirjoitukset menivät hyvin, ja yhteishaun alkaessa selailin eri yliopistojen tarjontaa. Törmäsin tähän ohjelmaan ja ajattelin, että haen tänne ykkösvaihtoehtona – ja pääsin sisään.
Kenelle ohjelma sopii?
Saaga: Opintojen kautta avautuu valtava skaala eri tieteenaloja, joihin on mahdollista erikoistua. Jos uskonto kiinnostaa mistä tahansa näkökulmasta – olipa se sitten historiallinen, opillinen tai yhteiskuntatieteellinen – täällä voi tutustua kaikkiin näihin aiheisiin.
Tieteenaloja on paljon, ja niissä on eroja, mutta yhteinen piirre on se, että lukemista ja kirjoittamista on verrattain paljon. Ensimmäisen vuoden alussa ei kuitenkaan mennä heti syvään päätyyn, vaan opetellaan tieteellistä kirjoittamista ja lukemista vähitellen.
Millaista opiskelu on käytännössä?
Saaga: Kandiohjelmassa käydään ensin peruskurssit jokaisesta teologisen tiedekunnan päätieteenalasta; eksegetiikka, kirkkohistoria, käytännöllinen teologia, systemaattinen teologia ja uskontotiede. Nämä kurssit suoritetaan yleensä ensimmäisenä vuonna. Tämän jälkeen voi itse laajalti vaikuttaa opintoihinsa ja siihen mihin syventyy, sillä kurssitarjonta on todella monipuolinen.
Itse olen syventynyt uskontotieteeseen. Opintoihin kuuluu erilaisia temaattisia opintoja, ja itse kävin esimerkiksi kurssin Uskonto ja sukupuoli, missä käytiin eri katsomuksia läpi ja reflektoitiin niiden suhdetta sukupuoleen. Toinen samantapainen kurssi oli Uskonto ja ympäristö.
Yksi lempikursseistani oli kuitenkin "Mistä puhumme, kun puhumme buddhalaisuudesta" -kurssi. Kurssilla purettiin buddhalaisuuden käsitettä ja sen historiallista muodostumista. Kävimme läpi myös sitä valtavaa kirjoa, joka löytyy buddhalaisuuden käsitteen alta.
Kurssit koostuvat usein kirjoitustehtävistä, ja tenttejä on varsin vähän. Usein kirjoitetaan oppimispäiväkirjoja, ja kurssin lopuksi voi olla laajempi essee tehtävänä. Peruskursseilla oli myös ryhmätöitä, koska niihin osallistuu runsaasti opiskelijoita. Se oli kiva tapa tutustua muihin opiskelijoihin opiskelujen lomassa.
Miten yliopisto-opiskelu eroaa lukio-opiskelusta?
Saaga: Yksi suurimmista eroista on lähestymistapa uskonnon käsitteeseen. Lukiossa uskonto toimii kattokäsitteenä, jossa vertaillaan eri katsomuksia ja niiden perinteitä. Yliopistossa taas kyseenalaistetaan koko uskonnon käsite, sille on monia eri määritelmiä, ja sen käyttö on siksi varovaista.
Onko jokin hetki,idea tai projekti saanut sinut tuntemaan olevasi oikealla alalla?
Saaga: Koin tietynlaisen läpimurron kirjoittaessani kandiopintojen lopputyötä. Kirjoitin aiheesta, josta innostuin todella paljon ja mistä löysin hyvän aineiston. Tutkimustyö kiinnosta minua, joten pienen oman tutkimuksen tekeminen tuntui todelta palkitsevalta ja ihanalta.
Myös keskustelut opiskelukavereiden kesken tarjoavat hyviä oivalluksia. Yleensä ne saavat alkunsa jostain kurssitehtävästä ja sitten päädymme pohtimaan aihetta yhdessä eri näkökulmista. On niin hienoa päästä keskustelemaan itseäni kiinnostavista asioista muiden kanssa, ja usein keskustelujen jälkeen minulla on inspiroitunut ja innostunut olo.
Mitä haluaisit tehdä valmistumisen jälkeen?
Saaga: Olen pitkään ollut kiinnostunut tutkimuksesta, joten tähtään tällä hetkellä tutkijaksi. Viime aikoina minulle on kuitenkin herännyt myös kiinnostus museotyöhön ja tieteen popularisointiin. Olisi esimerkiksi kiinnostavaa kirjoittaa kirja, joka popularisoi uskontotieteen ajatuksia. Olen nimittäin huomannut, että yleinen ymmärrys uskonnosta on usein aika kapea ja mustavalkoinen. Haluaisin siksi osallistua siihen keskusteluun ja purkaa yleisiä väärinkäsityksiä.
Teologian ja uskonnontutkimuksen ohjelmassa voi myös opiskella pätevyyden kirkollistyöhön tai uskonnon aineenopettajaksi, jotka ovat suorimmat urapolut, joita ohjelma tarjoaa.
Ohjelma on kuitenkin laaja ja tarjoaa myös monia muita uramahdollisuuksia, eli vaihtoehtoja riittää. Monet valmistuneet menevät esimerkiksi järjestötyöhön, jossa voi työskennellä esimerkiksi vähemmistönäkökulmien parissa. Myös konsulttityöt ovat mahdollisia, sillä ihmistieteellinen osaaminen on arvokasta monilla aloilla. Lisäksi ihmisoikeusasiat tarjoavat mielenkiintoisia urapolkuja.
Millaista on opiskella Helsingin yliopistossa?
Saaga: Minusta on inspiroivaa opiskella keskustakampuksen tapaisessa monitieteellisessä ja yhteisöllisessä ympäristössä. Luennoilla on usein vierailevia luennoitsijoita, mikä tuo monipuolisuutta ja eri näkökulmia opetukseen. Olen itse opiskellut laajoja sivuaineita, ja se on antanut minulle mahdollisuuden tutustua laajasti eri tieteenaloihin ja tuntea oloni osaksi isoa tieteellistä yhteisöä.
Millainen Helsinki on opiskelijakaupunkina?
Saaga: Uuteen paikkaan muuttaminen on aina jännittävää ja oma yhteisön löytäminen voi tuntua aluksi haastavalta. Olen itse alun perin Kuopiosta kotoisin ja välillä alussa tunsin itseni hieman yksinäiseksi. Mutta onnekseni löysin sitten aika nopeasti oman paikkani ja ystäväni.
Helsingissä on valtavasti toimintaa ja tapahtumia, joihin voi osallistua. Opiskelijajärjestötoimintaa tarjoa monia eri vaihtoehtoja ja myös yliopiston ulkopuolelta löytyy paljon tekemistä, joten sanoisin että on aika helppoa löytää uusia yhteisöjä ja sen myötä ystäviä.
Mitä haluaisit sanoa alaa harkitsevalle/ohjelmaan hakevalle?
Saaga: Tämä kandiohjelma on todella monipuolinen ja antaa mahdollisuuden tutkia omia kiinnostuksen kohteita rauhassa.
Vaikka opiskelupaikan hakeminen ja vastaanottaminen voi tuntua pelottavalta ja lopulliselta päätökseltä, on tärkeää muistaa, että kannatta seurata omia mielenkiinnon kohteita, vaikka ei olisikaan ihan varma siitä, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Jokainen valinta vie eteenpäin ja opintojen aikana voi löytää uusia intohimoja ja suuntia, ei siis tarvitse olla tarkkaa ja valmista suunnitelmaa.