Aino: Opiskelen tällä hetkellä suurimmaksi osaksi etänä. Tämä on ollut mahdollista, koska luentopakkoa ei juurikaan ole matematiikan ja fysiikan perus- ja aineopinnoissa. Opeopintojen edetessä tulee enemmän esimerkiksi didaktiikan kursseja, joilla edellytetään läsnäoloa. Myös fysiikan labratyöt tehdään kampuksella opetuslaboratoriossa.
Jo opiskelun alkuvaiheesta lähtien opetusohjelmassa on kursseja, joilla opiskellaan opettamista. Se tuovat mieleen oman kouluajan. Pohdin miten ja missä järjestyksessä asiat minulle opetettiin. Miksi ne opetettiin juuri niin ja voisiko opetuksen rakentaa toisinkin.
Opiskelen usein kotona. Minulla on lapsi, joten päiväni alkaa sillä, että vien lapsen päiväkotiin, palaan sen jälkeen kotiin, siinä on hetki omaa aikaa ja syön rauhassa aamupalan. Sitten avaan läppärin ja aloitan opiskelun. Opiskelun ja perhe-elämän voi siis yhdistää.
Luen ajatuksella ja perehdyn huolella teoriaan. Joskus luen ääneen ja näin opetan teorian itselleni. Vasta sitten katson viikkotehtävät. Ne ovat matematiikan ja fysiikan kursseilla yleisiä ja ovat aika usein laajoja ja soveltavia.
Olen huomannut, että opin itse lukemalla ja siksi kuunteleminen, luentotyyppinen opetus ei sovi minulle, en osaa keskittyä siihen.
Muistiinpanojen ja käsitekarttojen tekeminen auttaa jäsentelyssä, mutta harvoin palaan niihin. Vain joskus silmäilen niitä myöhemmin kurssilla.
Aino: Muistan tarkalleen hetken, kun matikkakärpänen puraisi. Se oli lukion matematiikan II-kurssilla, kun opettaja puhui piistä ja kaikista sen hienouksista ja missä kaikkialla pii tulee ilmi.
Opettaja kertoi, miten pii tulee esiin monissa matikan osa-alueissa, ei pelkästään geometriassa, vaikka siihen se yleensä liitetään. Hän selitti sen asian sillä tavalla, että tykkäsin siitä ihan hirveästi. Sillä tunnilla minulla heräsi sellainen tunne, että tämä on tosi siistiä.
Haluaisin olla samanlainen opettaja, joka herättää oppilaissa inspiraation matematiikkaan tieteenä.
Parhaillaan teen kandityötä, jonka aiheena on pii!
Aino: Opiskelin ensin kaksi vuotta rakastamaani matematiikkaa Matemaattisten tieteiden kandiohjelmassa. Haaveilin matemaatikon urasta, mutta sitten mieli muuttui.
Halusin valmistua selkeään ammattiin ja vaihdoin matematiikan, fysiikan ja kemian opettajan kandiohjelmaan, josta pätevöidytään maisteriohjelman kautta aineenopettajaksi. Käytönnössä hain opiskelemaan uudestaan ja pääsin todistusvalinnan kautta sisään. Lisäksi piti läpäistä soveltuvuuskoe.
Jännitin soveltuvuuskoetta etukäteen, koska siitä ei ollut juurikaan tietoa. Kokeessa ei tarvinnut hypätä opettajan saappaisiin vaan se oli haastattelutyyppinen ja rento.
Suoritetuista aiemmista matematiikan kursseista sain hyvitystä ja nyt voin keskittyä toiseen opetettavaan aineeseen eli fysiikkaan ja opiskella didaktiikkaa.
Opeohjelmassa valitaan aina kaksi opetettavaa ainetta ja minulla ne ovat matematiikka ja fysiikka.
Aino: Olen ollut lukion matematiikan opettajan sijaisena ja toimin ohjaajana matematiikan tiedekasvatusluokka Summamutikassa Helsingin yliopistolla.
Vedän 2–3 -luokkalaisten sekä lukiolaisten matematiikkakerhoa sekä opintovierailuja ala- ja yläkoululaisille sekä lukiolaisille.
Yläkoulussa se on paljon myös nuoren kasvun tukemista ja lukiossa päästään enemmän keskittymään itse matematiikkaan.
Aino: Yliopisto-opiskelu poikkeaa lukiosta siinä mielessä, että täällä kukaan ei kysele perään, jos et ilmesty paikalle tai palauta tehtäviä. Eteneminen on omalla vastuulla ja työmäärä riippuu omasta motivaatiosta.
Lukion matematiikassa lasketaan paljon. Yliopistossa se on todistamista ja tutkitaan ja opiskellaan matematiikan lainalaisuuksia. Kun se lainalaisuus on löydetty, niin ei sitä ainakaan puhtaassa matematiikassa jäädä laskemaan. Jos on vaikka johdettu derivointikaava, niin kaavan käyttöä ei jäädä harjoittelemaan. Sitä voidaan kuitenkin käyttää seuraavien tulosten johtamisessa.
Soveltavammassa matematiikassa, kuten tilastotieteessä, fokus siirtyy luonnollisesti enemmän matematiikan soveltamiseen, jolloin lasketaan luvuilla arvoja. Myös fysiikan laskarit on jo enimmäkseen laskemista matematiikan osalta sekä lisäksi fysiikan teorian soveltamista.
Aino: Luonnontieteitä kannattaa tulla opiskelemaan, vaikka ei vielä ihan tarkkaan tiedä mitä haluaa tehdä työkseen
Olen itse vaihtanut toiseen opinto-ohjelmaan. Tiedän, että se ei ole loppuelämän tuomio, jos täällä aloittaa jossakin kandiohjelmassa mutta haluaakin vaihtaa. Asia voi selkiytyä opiskelun edetessä ja maisterivaiheessa on monia eri vaihtoehtoja.