”Suomessa maataloustieteiden kandi- ja maisteriohjelmat ovat ainoat laatuaan” – tutustu kokemuksiin maataloustieteiden opinnoista

Maataloustieteiden opinnot Helsingin yliopistossa johtavat erilaisiin urasuuntiin. Tässä artikkelissa maataloustieteiden kandi- ja maisteriopinnot suorittaneet Vappu Tauriainen ja Tomi Pousi kertovat omat tarinansa.

Tomi on valmistunut kasvintuotantotieteisiin kuuluvan kasvipatologian maisteriksi ja työskentelee asiantuntijana Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitossa. Vappu valmistui maisteriohjelmasta erikoistuen eläinten ravitsemukseen. Hän työskentelee eläinten ravitsemusasiantuntijana Hankkija Oy:ssä, joka on valtakunnallinen maatalouteen liittyvien tuotteiden myymälä- ja palveluketju. 

Mistä maataloustieteiden opinnoissa on kyse? 

Maataloustieteissä sovelletaan biologiaa, kemiaa, fysiikkaa ja taloustiedettä ruoan- ja energiantuotantoon, jotka ovat ihmiskunnan tulevaisuuden suurimpia haasteita sekä kotimaassa että globaalisti. Maataloustieteiden kandiohjelmassa on yhteisten opintojen lisäksi viisi vaihtoehtoista erikoistumismoduulia: kasvintuotantotieteet, kotieläintiede, maatalousekonomia, agroteknologia sekä maaperä- ja ympäristötiede.

Vappu: Kandiopintoihin ei tarvitse aiempaa kokemusta maatilalla työskentelystä. Kasvoin itse maaseudulla, mutta perheelläni ei ollut omaa maatilaa. Suomessa maataloustieteiden kandi- ja maisteriohjelmat ovat ainoat laatuaan, ja Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta on kansainvälisestikin verrattain arvostettu. Viikin kampuksella on todella upeat, toimivat tilat käytännön tutkimuksen toteuttamiseen. 

Tomi: Kandiopinnoissani keskityin enimmäkseen kasveihin ja kasvintuotantoon. Halusin kuitenkin ymmärtää paremmin kasveihin kohdistuvia uhkia. Siksi valitsin maisterivaiheen opintosuunnaksi kasvipatologian, jossa tarkastellaan muun muassa kasvintuhoojia ja -tauteja sekä niiden biologiaa, kiertokulkua ja epidemiologiaa. 

Kasvipatologia on yksi kärkiteemoista tulevaisuuden kestävässä maataloudessa, kun uudet viljelykasvit ja valitettavasti myös uudet kasvipatogeenit kehittyvät. Opinnot ovat teemaltaan ajankohtaisia niin Suomessa kuin maailmallakin.

Minkälaista maataloustieteiden koulutusohjelmassa opiskelu on?

Vappu: Ryhmäkoot olivat pieniä, joten opiskelutovereihin tutustuminen oli helppoa. Professorit ja luennoitsijat olivat valmiita sekä vastaamaan kysymyksiimme että tukemaan meitä opinnoissamme kaikin tavoin. 

Yliopisto ja sen opiskelijaryhmät ja järjestöt järjestävät paljon opintoretkiä ja vierailuja erilaisiin organisaatioihin. Retket ja vierailut valmistavat opintojen jälkeiseen elämään ja lisäävät opiskelumotivaatiota. Tiedekunnat tekevät myös paljon yhteistyötä keskenään, eli akateemista ja vapaa-ajan toimintaa löytää myös oman koulutusohjelman ulkopuolelta.

Opiskelumme koostui luennoista ja laboratoriotyöskentelystä, ja teimme paljon ryhmäprojekteja ja yhteistyötä. Osa kursseista toteutettiin yhteistyössä ulkopuolisten organisaatioiden ja yritysten kanssa, joille teimme pieniä tutkimusprojekteja. Projektien kautta pystyimme aloittamaan tulevien ammatillisten verkostojemme rakentamisen ajoissa. Yliopisto tarjosi opiskelijoille myös mahdollisuuksia työskennellä tutkimusavustajina. 

Minkälaisia työtehtäviä tai työpaikkoja sinulla on ollut opintojen aikana ja niiden jälkeen?

Vappu: Nykyiset vastuualueeni eläinravitsemusasiantuntijana ovat märehtijöiden erikoisrehut, kuten kivennäiset, vitamiinit, energiarehut ja maidonkorvikkeet. Valvon myös rehujen myyntiä Hankkijan myymälöissä ja olen osa Hankkijan tutkimus- ja kehitysryhmää. Lisäksi koulutan ja tuen myyntihenkilöstöämme. Ammatillisia mahdollisuuksia ja työharjoittelua on tarjolla runsaasti sekä opintojen aikana että tietenkin niiden jälkeen.

Ennen nykyistä työtäni ja opintojeni aikana työskentelin erilaisissa tutkimukseen liittyvissä tehtävissä. Suoritin työharjoitteluni eläinten ruokintaan erikoistuneessa organisaatiossa, ja se johti lisätöihin myös seuraavana vuonna. Olen myös työskennellyt tutkimusassistenttina Helsingin yliopistossa opiskeluaikana.

Opinnäytetyötä tehdessäni työskentelin yliopiston tutkimustilalla järjestetyssä ruokintakokeilussa. Hoidin ja ruokin eläimiä, otin näytteitä esimerkiksi maidosta, verestä ja ulosteista sekä käsittelin näytteitä laboratoriossa. Nämä kokemukset ohjasivat minua työhöni rehujen ja ravitsemuksen pariin. 

Tomi: Olen ollut nykyisessä työssäni kolme vuotta ja nautin siitä todella paljon. Nykyinen työnantajani on marja- ja hedelmänviljelyn edelläkävijä Suomessa. Pääsen työskentelemään monenlaisten organisaatioiden ja sidosryhmien kanssa viljelijöistä poliittisiin päättäjiin ja viranomaisiin. 

Perusopintojeni aikana tein harjoittelun Suomen perunantutkimuslaitoksessa, jossa työskentelin muutaman kuukauden ajan tietojen keruun ja kirjallisuuskatsauksen parissa opiskelun ohessa.

Viimeisenä opiskeluvuotenani menin töihin yritykseen, joka kehittää biologisia ratkaisuja tautien torjuntaan metsä- ja puutarhaviljelyssä. Työskentelin siellä teknisenä tukihenkilönä/agronomina. Tehtäviini kuului myös tutkimus- ja kehitystyötä, ja tein tiivistä yhteistyötä erityisesti kanadalaisten ja ranskalaisten kollegojen kanssa.

Minkälaisia uramahdollisuuksia valmistuneilla on opintojen jälkeen?

Tomi: Uramahdollisuuksia on runsaasti! Maisteriksi valmistuttuaan voi työskennellä esimerkiksi agronomina monenlaisissa organisaatioissa ja yrityksissä. Tunnen entisiä opiskelijoita, jotka työskentelevät tutkijoina, neuvojina ja itsenäisinä konsultteina ja virkamiehinä. Jotkut ovat siirtyneet yksityiselle sektorille tuoteasiantuntijoiksi tai neuvonantajiksi. Jotkut ovat perustaneet oman maatalousyrityksen.

Vappu: Monet entiset opiskelijat työskentelevät erilaisissa elintarvike ja maatalousalan viranomaisorganisaatioissa ja valtionhallinnon tehtävissä. Jotkut ovat lähteneet kehittämään omaa maatalousyritystä tai maatilaa, toiset työskentelevät neuvojina ja konsultteina. Jotkut opiskelijat valitsivat ohjelman aikana toisen opintosuunnan ja ovat siirtyneet eläinten kasvatukseen liittyviin tehtäviin ja organisaatioihin.

Eläintieteet ovat kiinnostava tutkimusala, sillä ala on tällä hetkellä voimakkaan kritiikin kohteena sekä maailmanlaajuisesti että paikallisesti. Koko teollisuuden oikeutusta ja sen vaikutusta ilmastokriisiin kyseenalaistetaan laajasti. On tärkeää, että tulevat opiskelijat ovat tietoisia näistä kysymyksistä ja kehittävät ymmärrystään siitä, miten tehdä alasta läpinäkyvämpi, miten vähentää eläintuotannon aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä ja miten parantaa eläinten hyvinvointia varmistaen samalla ruoantuotanto ja -turvallisuus.

Mitkä muut opintojesi osat tai vaiheet ovat auttaneet sinua nykyisellä urallasi?

Vappu: Asuin opiskellessani kampuksella, mikä auttoi minua pääsemään sisään opiskelijaelämään. Olen alun perin kotoisin pikkukaupungista ja pidän itseäni hieman ujona, mutta toisten opiskelijoiden kanssa asuminen tempaisi minut mukaan opiskelijoiden yhteisöön. Helsinki on kansainvälinen kaupunki, ja yliopisto houkuttelee kansainvälisiä opiskelijoita. Se saa maatalousalan tuntumaan avoimelta, edistykselliseltä ja hyväksyvältä.

Vaikka olen tietysti oppinut paljon työelämässä, koin, että tämä koulutusohjelma antoi minulle erittäin vahvan perustan aloittaa ammatillisessa asiantuntijatehtävässä. Vankan akateemisen taustani ansiosta sekä suomalaiset että kansainväliset kollegat ovat lähestyneet minua ja luottaneet minuun asiantuntijana. 

Tapa, jolla Helsingin yliopisto lähestyy eläintieteitä, on tunnustettu kansainvälisesti. Valmistumisen jälkeen urapolkuja aukeaa sekä Suomesta että maailmalta.