Tätä päivää olinkin odottanut. Luennot ovat tällä hetkellä teoreettisia, joten oli virkistävää päästä välillä käytännön töihin. Aamu alkoi geoinformatiikan kurssin paikkatietoaineiston hankkimisella Viikin kampuksen alueella.
Kävelimme puulta toiselle GPS-maastotallentimen kanssa, minkä avulla merkitsimme puiden sijainnin, lajin ja läpimitan. Laite antoi reaaliaikaista tietoa siitä, kuinka moneen satelliittiin GPS-tallentimella oli yhteys. Tämä oli jännittävää, sillä joskus päivänvalon aikaan satelliittien olemassaolo saattaa unohtua.
Maastomittausten ja piristävän ulkoilun jälkeen seurasi luento biologisesta kasvinsuojelusta. Oli ilo saada paikalle biologisia torjuntaeliöitä tarjoavan yrityksen vieraileva luennoitsija. Tutkailimme mikroskoopilla kirvoja ja ripsiäisiä. Söpön näköisiä kavereita, vaikka aiheuttavatkin kasveissa ikävää tuhoa. Ripsiäinen on saanut nimensä silmäripsiä muistuttavien siipiensä mukaan. Nyt sekin selvisi.
Rauhallisen lounaan jälkeen tein vielä geoinformatiikan tehtäviä ryhmätyötilassa. Siellä sattui olemaan käynnissä metsätieteiden kurssi riistaeläintieteen perusteista. Yritin keskittyä omiin tehtäviini, mutta eihän siitä meinannut tulla mitään, kun luennon sisältö oli niin kiinnostava.
Oletteko tienneet, miksi sorsat pulikoivat vedessä niin paljon? En minäkään, mutta nyt tiedän! Niillä on höyhenpeitteessään ulkoloisia, joista ne pyrkivät pääsemään kylpemällä eroon.
Tänään oli aikaansaava opiskelupäivä. Tehokkuuteeni vaikuttaa hyvin paljon, opiskelenko kotona vai kampuksella. Kotona ajaudun helposti muiden askareiden pariin. Kerran jopa puhdistin vessan lattiakaivon!
Juuni Pentikäinen
Herätyskello soittaa aamulla hieman ennen luentoa ja nousen vielä unisin silmin ylös sängystä yksiössäni. Napsautan kahvinkeittimen päälle ja avaan verhot, joiden takaa paljastuu maisema Viikin pelloille. Muutama koiranulkoiluttaja siintää kaukaisuudessa ja koetilan traktorikin on lähtenyt jo liikkeelle kyntöauroineen.
Kun aamukahvi on kumottu, on aika heittää läppäri reppuun ja suunnata kohti päivän ensimmäistä luentoa, joka alkaa tänään kymmeneltä. Kampukselle on vain kivenheiton matka, joten matka taittuu nopeasti kävellenkin. Luentosalin ovella näen ensimmäiset tutut kasvot ja nappaammekin opiskelukavereiden kanssa vierekkäiset paikat salista. Luennon aiheena on tänään hinnanmuodostus.
Puolentoista tunnin luennon jälkeen onkin mukavasti tyhjää aikaa ennen seuraavan luennon alkua, joten on aika suunnata lounaan kautta kahvipöytään. Opiskelijaravintola tarjoaa taas maittavan lounaan sopuhintaan aivan luentosalin vieressä, jonka jälkeen kaverini lupaa keittää kahvit ennen seuraavan luennon alkua. Matkaamme läpi kampusalueen ja kahvin tippuessa opiskelu jatkuu omia kokemuksia jakamalla. Jokainen kavereista on nähnyt kotitilallaan tai kesätöissään monenlaista, ja niistä kerrotuista tarinoista jää myös varsin suuri oppi käteen.
Päivän toinen ja samalla viimeinen luento pidetään etäyhteydellä, joten luennon voi katsoa mukavasti kaverin kotisohvalta. Riskienhallinnasta maataloudessa kertovaa luentoa seuratessa voi samalla siis viettää aikaa kurssikavereiden kanssa.
Kun luento on tullut päätökseen, on aika suunnata jälleen kohti omaa kämppää. Päivällinen lämpenemään ja tietokone auki. Seuraavaksi päiväksi pitää vielä palauttaa tehtäviä, joten viimeistelen hieman kesken jääneet palautukset ja tiputan tiedostot Moodlen palautuslokeroon. Päivän opiskelut alkavat olla pulkassa, mutta illalle on vielä ohjelmaa, kun maatalousylioppilaiden ikioma ainejärjestö Sampsa ry on järjestänyt tapahtumaa. Vedän jalkaani vihreät haalarit – joita kaunistaa pääaineestani kertova oranssi tasku – ja suuntaan vielä illaksi verkostoitumaan muiden viikkiläisten kanssa!
Opiskelijan päivään mahtuu monenlaista.
Lähesagronomi
Aloitin opiskelupäiväni juoksulenkillä Viikin hienoissa peltomaisemissa. Viikistä ja lähialueilta löytyykin kilometreittäin lenkkipolkuja, joita on ilo hyödyntää kuntoiluun.
Päivän ensimmäinen luento Viikin A-talossa oli Peltokasvien tuotanto -kurssilla. Kurssilla käsitellään monipuolisesti paitsi tuotantokasvien ominaisuuksia, myös erilaisia viljelymenetelmiä. Tänään luennon aiheena oli kasvien kukinnon muodostuminen, mihin olin edellisenä päivänä tutustunut luennon ennakkomateriaaleissa. Itse luento koostui ennakkomateriaalia soveltavista harjoituksista pienissä ryhmissä.
Luennon jälkeen minulla oli hieman vapaata aikaa ennen seuraavaa luentoa, joten nautin lounasta viereisessä Food and Co. Tähkässä. Kelan ateriatuettu 3,20 € lounas antaa virtaa loppupäivälle. Lounaan jälkeen lähdin kaveriporukan kanssa Latokartanon ylioppilaskylään päiväkahveille.
Päivän toinen luento oli Investoinnit ja rahoituksen suunnittelu -kurssilla. Suomen Hypoteekkiyhdistyksen Petteri Bollmann oli vierailevana luennoitsijana, ja hän kertoi työstään joukkovelkakirjalainojen parissa. Luento opetti paljon minulle tätä ennen melko vieraiden rahoitusmarkkinoiden toiminnasta. Sellaiset termit kuten SWAP-sopimus ja velkakirjojen luottoluokitus tulivat luennolla tutuiksi. Vierailevat luennoitsijat eivät ole aivan tavallisia, mutta poikkeuksetta mielenkiintoisia.
Luennon jälkeen ehdin vielä kirjoittaa esseen orgaanisesta lannoituksesta Peltokasvien tuotanto -kurssille ennen illan kohokohtaa. Maatalousylioppilaiden yhdistys Sampsa ry järjesti akateemiset pöytäjuhlat eli sitsit, joissa nautitaan hyvän ruuan ja seuran lisäksi myös laulamisesta. Sitsit ovatkin minulle yksi parhaista opiskelijaelämän puolista.
Tuure Pesola
Jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani innostuin kuullessani tulevasta maatalousharjoittelusta. Harjoittelun ideana on etsiä itselle mielenkiintoinen tila ja suorittaa siellä 180 päivän mittainen harjoittelu. Minulle oli alusta alkaen selvää, että haluan oppia lisää lypsylehmistä.
Odotin harjoittelun alkua paljon ja olin kiinnostunut, millaisille tiloille muut opiskelukaverit olivat menossa. Oli mielenkiintoista kuunnella, kuinka harjoittelupaikkoja oli erilaisia ja jokaiselle oli löytynyt se itselle sopiva paikka.
Lopulta tuli kuitenkin se päivä, kun minun harjoitteluni alkoi. Aamulla herätyskellon soidessa nousin ylös sängystä varmaan nopeammin kuin ikinä aiemmin. Puin työvaatteet päälleni ja pakkasin ruokaa mukaan, kahvia tietysti ajomatkalle. Ajomatka oli jännittävä, mutta lopulta saavuin tilalle hiukan ennen seitsemää.
Ensimmäisenä opettelin aivan perushommia, kuten parsien kolausta ja viiveiden ajoa. Tilalla oli vasta valmistunut kolmen lypsyrobotin pihattonavetta, jossa lehmät, jotka eivät itse olleet käyneet lypsyllä, oli helppo ohjata porttien avulla robotin luo. Aluksi olin kyllä vähän hukassa, kuinka näppärästi niitä portteja voikaan käyttää eläinten ohjaamiseen. Tilalliset olivat halunneet panostaa eläinten hyvinvointiin uudessa pihattonavetassa. Porttien avulla ohjailu oikeaan paikkaan on mukava tapa niin lehmille kuin työntekijöillekin.
Aika nopeasti mielenkiintoni heräsi parsissa olevaan kuivikkeeseen, sillä aiemmin olin kuullut, että tilalla lanta separoidaan lehmien kuivikkeeksi. Mielikuvani olivat erilaiset kuin todellisuus. Separoitu kuivajae ei pölissyt eikä haissut, mikä ei sinänsä ollut ihme, sillä opin, että kuivajae on käytännössä eläimen syömää sulamatonta ainesta. Myös syväkuivikeparret edesauttavat lehmien hyvinvointia, sillä kuivajaetta on tällöin parsissa runsaasti ja parret ovat pehmeitä. Lehmien jalat eivät hankaudu rikki, vaan kintereet ja polvet pysyvät ehjinä. Lisäksi paksu ja pehmeä patja on hyvä alusta utareelle.
Ensimmäinen päivä oli jännittävä sekä mielenkiintoinen. Opin uusia asioita lähes kesän jokaisena päivänä.
Iina Iltanen