Maataloustieteiden kandiohjelman opiskelijat kertovat opiskelustaan Viikissä
Seitsemän MAAT-kandiohjelman opiskelijaa kertoo, miksi ovat tulleet opiskelemaan maataloustieteitä Viikkiin ja mikä opiskelussa on parasta?
MAAT-opiskelija Tanja

Lypsykarjatilalta tutkimustilan navettaan

Tanja Heikkinen on 22-vuotias maataloustieteiden opiskelija. Hän aloitti opintonsa syksyllä 2019, eli opiskelee kolmatta vuotta kotieläintieteen moduulissa Helsingin yliopistossa Viikin kampuksella. Tanja on kotoisin aina vuoteen 2021 toimineelta lypsykarjatilalta Kuhmosta, ja siksi maatalous ja maatilan työt ovat olleet hänelle osa elämää jo pienestä asti.

Kotieläintiedettä ja valinnaisia kursseja

Tanja kertoo, että on tiennyt maataloustieteiden koulutusohjelmasta yläasteelta asti, jolloin maatalous alkoi kiinnostaa häntä myös opiskeluvaihtoehtona. Peruskoulun jälkeen Tanja kuitenkin hakeutui opiskelemaan maatalousalan perustutkintoon eläintenhoitajaksi. Saatuaan eläintenhoitajaopinnot valmiiksi Tanja työskenteli ensin kesätöissä maatalouslomittajana ja meni sen jälkeen karjanhoitajaksi Ylä-Savoon. Työskenneltyään vuoden hän päätti kuitenkin hakea Helsingin yliopistoon maataloustieteiden koulutusohjelmaan ja pääsi sisälle valintakokeella.

Ensimmäisen vuoden jälkeen Tanja suuntautui viidestä eri moduulivaihtoehdosta kotieläintieteeseen, sillä häntä kiinnostivat lypsylehmät ja etenkin tutkimus niiden hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta sekä lypsykarjan olosuhteiden vaikutus lehmien hyvinvointiin ja kestävyyteen. Jalostuksen osalta häntä kiinnostivat alkuperäisrodut ja niiden käyttö tuotannossa.

Heikkinen kertoo lukeneensa paljon häntä kiinnostaneita valinnaisia kursseja esimerkiksi molekyylibiologiasta ja maaperä- ja ympäristötieteestä, mutta nostaa esiin erityisesti maatalousekonomian opinnot. Tanja kertoo, että ekonomian opinnot ovat hyödyttäneet häntä maatalouden toimintaympäristön kokonaiskuvan hahmottamisessa. Hän painottaa kuitenkin, että oman opintosuuntamoduulin ulkopuolelta on hyödyllistä ottaa valinnaisia kursseja mahdollisimman laajasti oman tieteenalan sisällä. Heikkinen kertookin, että aikoo itse opiskella vielä kursseja esimerkiksi kasvintuotantotieteistä tukemaan omaa osaamistaan.

Ainejärjestöstä kontakteja, taitoja ja harrastus

Viikissä Tanja kertoo parhaan puolen olevan ainejärjestössä vallitseva lämmin ja rempseä yhteishenki sekä tapahtumien aktiivinen järjestäminen. Muita hyviä puolia ovat mahdollisuus valita viidestä eri opintosuunnan moduulista ja opintojen monipuolisuus.

Tanja kertoo itse olleensa mukana ainejärjestötoiminnassa aktiivisesti alusta lähtien, ensin apuemäntänä järjestämässä tapahtumia vanhempien opiskelijoiden kanssa. Toisena vuonna hän toimi maataloustieteiden ainejärjestö Sampsan ilmoitusvastaavana, joka tarkoitti mainospaikkojen myymistä ainejärjestön lehteen ja mainosten välittämistä yrityksiltä lehden toimitukselle. Tässä tehtävässä Tanja kertoo harjoitelleensa myyntiä ja markkinointia sekä havainnoineensa verkostoitumisen merkitystä, joka on iso osa työelämässä toimimista. Hän kertoo myös pestin kasvattaneen itseluottamusta yhteyden ottamisessa vieraisiin tahoihin.

Kolmantena vuonna Tanja on toiminut ainejärjestön sihteerinä. Siinä hänen toimenkuvaansa kuuluu pöytäkirjojen kirjoittaminen ainejärjestön hallituksen kokouksista. Korona-aikana järjestötoiminta, etätapahtumat ja johtokunnan toiminta ovat muodostunut tärkeäksi tavaksi kohdata opiskelukavereita ja ylläpitää ainejärjestön toimintaa. Tanja myös kertoo, että muuttaessaan yksin uuteen kaupunkiin järjestötoiminnalla oli iso vaikutus uusien kontaktien luomiseen. Tanja kuvaileekin järjestötoimintaa harrastukseksi itselleen.

Harjoitteluista ja muista töistä käytännön kokemusta

Viikissä opiskellessaan Tanja on lisäksi aloittanut tuntityöntekijän työt yliopiston Viikin tutkimustilalla syksyllä 2021. Tilalla on yksi lypsyrobotti ja noin 60 lehmää. Tanja kertoo, että työajat ovat olleet joustavia ja töitä on pystynyt tekemään opintojen ohessa sujuvasti. Työn sijainti on myös ollut optimaalinen, sillä koetila on osa Viikin kampusta. Hän kertoo myös, että työt koetilalla tukevat opiskelua ja vahvistavat omaa osaamista. Se, että oman työn jäljen näkee konkreettisesti, on Heikkisen mukaan mukava lisä muuten teoriapainotteisiin opintoihin.

Harjoittelunsa Tanja suoritti Kauhavalla lypsyrobottitilalla, ja hän kuvailee kokemusta avartavaksi tutustumiseksi myös vieraiden tilojen käytäntöihin ja rutiineihin. Pääasiallisesti Tanja teki harjoittelunsa aikana navettatöitä, mutta muitakin maatalouteen liittyviä työtehtäviä olisi ollut mahdollista jakaa muiden harjoittelijoiden kanssa. Tilalla hän sai myös tilasiemennyskoulutuksen, joka oli hyvä lisä aiempaan osaamiseen.

Maaseudun tulevaisuuteen voi vaikuttaa monin tavoin

Tanja näkee suomalaisen maaseudun tulevaisuudessa paljon haasteita. Hän kuitenkin uskoo, että paljon on tehtävissä esimerkiksi panostamalla tulevien sukupolvien koulutukseen. Kannattaa lisätä tietoisuutta riskeistä ja haasteista sekä niiden ratkaisumahdollisuuksista ja menetelmistä. Omaan ammattitaitoon panostaminen on tärkeä keino maaseudun haasteiden ratkaisemisessa.

Lypsylehmien ja niiden ruokinnan lisäksi Tanjaa kiinnostaa myös maatalouden pedagoginen puoli, jossa olisi hänen mukaansa paljon kehityspotentiaalia. Hän pohtii erityisesti monipuolistamisen ja esimerkiksi talousopintojen merkitystä jo toisen asteen opinnoissa. Hän miettii maatalouskoulutuksen mahdollisuutta jopa peruskouluissa ja mahdollisuuksia kehittää siten maataloutta. Heikkinen lisää, että tietoisuus maataloudesta ja sen metodeista olisivat hyödyllisiä jokaiselle elinympäristöön katsomatta, tämä myös lisäisi kotimaisen maatalouden ja sen tuotteiden arvostusta.
 

Kirjoittanut Riina Myllymäki
Kuva Arto Mäkeläinen

MAAT-opiskelija Saana

Kaupunkiin maan äärelle

”Tuleeko sinusta nytten maajussi?” ― tämän kommentin on moni maataloustieteitä opiskelemaan alkanut varmasti kuullut, vaikka kyseinen ammatinvalinta ei välttämättä ainakaan ennakkoon olisi vielä mielessä käynytkään. Samaa kysyi myös moni Lohjalta kotoisin olevan Saana Hakkolan tuttavapiiristä hänen aloitettuaan opinnot vuonna 2018 maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa Viikin kampuksella. Opiskelupaikan myötä tuli muutto Helsingin Suutarilaan, josta matka kampukselle kestää julkisia käyttäen noin puoli tuntia suuntaansa.

Maaperä- ja ympäristötiede ei ollut Hakkolan ensisijainen suuntautumiskohde, mutta hieman muista opintosuunnan moduuleista poikkeavampi aihe alkoi kiinnostaa enemmän hakuprosessin ja opintojen myötä. Ennakkoon Hakkola ei hirveästi edes tiennyt kyseisestä opintosuunnasta, mutta tämä myös mahdollisti ennakkoluulottoman suhtautumisen. Hakkolan opintosuunnan moduulin hakuvaihetta määrittelivät paljolti ympäristöaiheet, ja maaperä- ja ympäristötieteen relevanssi esimerkiksi hiilen sitomiseen ja ympäristöpäästöihin liittyvissä kysymyksissä sopikin kuvaan. Ala on ollut hänelle sopiva kompromissi idealismin ja käytännöllisyyden välillä.

Ennen Viikissä aloittamista Hakkola oli opiskellut audiovisuaalista viestintää, tehnyt myös alan töitä useamman vuoden ja valmistunut myös siinä sivussa ylioppilaaksi. Koska Hakkola keskittyi lukio-opinnoissa vain aineisiin, jotka hän kirjoitti ylioppilaskokeessa, hän ei ollut opiskellut kemiaa liiemmin ennen yliopistoon tuloa. Maaperä- ja ympäristötieteen kemian opetuksen verrattain suuri määrä yllättikin hieman. Hakkolan mukaan kemian opiskelua ei tarvitse kuitenkaan jännittää, sillä opettajat ovat hänen mielestään päteviä ja kärsivällisiä; epäselviksi jääneistä asioista voi aina kysyä, ja alalle oleelliset ilmiöt ja laskut tulevat erilaisilla kursseilla tutuiksi. Taustasta riippumatta opinnoista kyllä selviää.

Elämää opiskelijana

Etäopinnot olivat Saanalle luontevaa ja tuttua juttua jo ennen pandemian alkamista, vaikkakin mahdollisuus ajoittaiseen lähiopetukseen olisi tietysti olosuhteiden salliessa mukavaa. Koska Hakkola oli ollut työelämässä jonkin aikaa jo ennen Viikissä aloittamista, hän kokee opinnot vapauttavana jaksona, vaikkei opiskelijariennoissa juokseminen ole nykyisessä elämäntilanteessa enää oikein hänen juttunsa. Opiskelu itsessään on ollut mielekästä, ja Saanalle luontevassa tyylissä yliopistomaailma ja vapaa-aika onkin pidetty sopivan etäällä toisistaan, kun vapaa-ajan seura on tullut enimmäkseen muualta. Hänen mielestään opiskellessa kannattaa muistaa myös ajoittain ottaa rennosti.

Erityisen vaikutuksen Hakkolaan ovat tehneet tiettyjen luennoitsijoiden näyttämät positiiviset esimerkit siitä, mitä kokonaisvaltainen asiantuntijuus on. Opintoihin on lisäksi liittynyt käytännön tekemisenä mielenkiintoisia laboratoriokursseja, joita hänellä on takana nyt kolme. Näillä kursseilla opiskellaan maaperä- ja ympäristötieteen perusmenetelmiä, kuten esimerkiksi miten selvitetään maan lajitekoostumukset, määritetään ravinnepitoisuudet sekä tutkitaan kalkituksen ja lannoituksen vaikutukset maaperän reaktioihin ja ravinteiden käyttäytymiseen. Tämän lisäksi tutustutaan yleisimpiin mittauslaitteisiin, kuten liekki- ja spektrofotometriin sekä hiilen ja typen määrittämisessä käytettävään CN-analysaattoriin. Laboratoriokurssien aikana kirjoitettavat työselostukset valmistavat maisterintutkielman tai tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen, ja myös tilastotieteiden kursseilla opittuja asioita pääsee soveltamaan käytäntöön. Saana onkin kokenut laboratoriokurssit tutkimustyön opettelun kannalta todella hyödyllisinä. Myös tiettyihin kursseihin liittyneet kenttätyöt ovat olleet hänestä mielenkiintoisia.

Kandiopintojen vaiheessa Hakkola opiskeli valinnaisina opintoina akvaattisia tieteitä, ja valinnaisten kurssien osuutta tutkinnossaan hän olisi halunnut mieluusti kasvattaakin. Maisterivaiheessa vastaan tuli tiukka valinnan paikka: jatkaako alan opiskelua maataloustieteiden maisteriohjelmassa vai hakeako ympäristötieteiden puolelle. Hakkola koki tässä tilanteessa, että maataloustieteiden maisteriohjelman maaperä- ja ympäristötieteen opintosuunnassa oli enemmän valinnanvapautta ilman itseä kiinnostamattomia pakollisia kursseja, joten hän päätti jatkaa siinä. Alun perin yliopistoon hakiessa Saanaa oli kylläkin mietityttänyt kyseiseen alaan suuntautuminen koulutusohjelman sisällön valinnanvapauden suhteen: maataloustieteissä kun keskitytään nimenomaan maaperän tutkimiseen maa- ja metsätalouden kannalta. Valinnaisia kursseja hän on ottanut esimerkiksi arktisista aiheista, koska ne kiinnostavat ympäristötieteiden puolelta eniten. Maisterintutkielman aiheeksi Hakkola hahmottelee oman mielenkiintonsa mukaan todennäköisesti jotain ilmastonmuutokseen liittyvää, jotta pitkää tekstiä jaksaa sitten työstää ajan kanssa. Plussaa olisi, jos hommasta saisi palkkaakin.

Mitä kaikkea opiskeluun mahtuu

Opintojensa ohella Hakkola on työskennellyt vuoden 2021 toukokuusta lokakuuhun tutkimusavustajana Viikin kampuksella Leg4Life-hankkeessa, jonka tavoitteena on saada palkokasvit mukaan viljelykiertoon sekä pyrkiä niiden avulla kohti ilmastoneutraalia ruokajärjestelmää esimerkiksi korvaamalla väkilannoitteiden käyttöä maataloudessa. Hakkolan työtiimin fokus hankkeessa on enimmäkseen ollut tutkia, miten palkokasvien viljely vaikuttaa maaperän kasvihuonekaasupäästöihin sekä ravinteiden huuhtoutumiseen. Työtehtäviin on kuulunut esimerkiksi maa-, kasvi- ja emissionäytteiden keräystä koekentiltä sekä niiden käsittelyä laboratoriossa (mm. hiili-typpi-analyysien tekoa). Työtarjous tuli yliopiston sähköpostilistalta, ja esimiehenä toimi tuttu professori, joten homma sulautui opintoihin hyvin.

Opintojen myötä Hakkola on saanut opiskella myös ajankäyttöä. Ensimmäisen opiskeluvuotensa aikana hän koki, ettei vapaa-aikaa jäänyt tarpeeksi. Tilanne on nyt kuitenkin tasoittunut, kun opiskeluun on löytynyt oma rytmi ja tiedon omaksumisesta on tullut helpompaa. Esimerkiksi tutkimusavustajan työtunteja vähennettiin joustavasti, kun samaan aikaan osuva laboratoriokurssi vaati jokapäiväistä läsnäoloa.

Yliopistolla työskennellessä joutuu myös kommunikoimaan paljon englanniksi, mikä jännitti Hakkolaa etukäteen, mutta hyvin siihen ajan kanssa tottuu. Opintojen kansainvälisyys alkaa hänen mielestään korostua erityisesti maisterivaiheessa, kun opetus on täysin englanninkielistä ja vaihto-opiskelijoiden kanssa ollaan enemmän tekemisissä.

Kun Saanalta kysyy hänen mieluisinta muistoaan opiskeluajoilta, hän mainitsee Viikin tutkimustilalla tekemänsä, kandidaatintutkintoon kuuluvan maatalousharjoittelun. Se poiki Hakkolalle esimerkiksi hyvän ystävyyssuhteen. Hommiin kuului paljon traktorilla ajelua, koetilan tilusten asioiden hoitamista sekä peltotöitä, ja erilaiset työkoneet tulivat tutuiksi. Hakkola kokee, että harjoittelupaikka on todella hyvä opiskelijalle, jolla ei ole maatilataustaa, sillä työskentelyn ohessa opetetaan juurta jaksain erilaisista koneista ja niiden käytöstä, ja lisäksi tehtävät ovat monipuolisia. Yhden tutkimustilan vasikoista Saana nimesi töiden ohessa Riki Sorsaksi, vaikka hänen työtehtävänsä eivät muuten koetilaan lehmiin suoranaisesti liittyneetkään.

Elämää opintojen jälkeen

Tuleva toki jännittää, sillä opinnoissa keskimäärin kuluva viisi vuotta on pitkä aika, mutta Hakkola toivoo pääsevänsä työelämässä tärkeiksi kokemiensa aiheiden äärelle. Yhtenä unelmahommanaan hän mainitsee Luonnonvarakeskukselle työllistymisen. Toisaalta hän unelmoi jatko-opinnoista väitöskirjan tekemiseksi, mutta vielä toistaiseksi oman tutkimusaiheen löytäminen tuntuu kaukaiselta. Tähänastisen kokemuksensa perusteella Saanalla ei ole kuitenkaan pelkoa siitä, etteikö opintojen jälkeen pärjäisi työmaailmassa. Erityisesti tutkimusavustajan työssä ja laboratoriokursseilla Hakkola on kaiken uuden oppimisen lisäksi myös omasta mielestään rutinoitunut erilaisiin työtehtäviin ja kokeekin, että opiskeluaika on antanut hyviä eväitä esimerkiksi itsenäisen tutkimustyön tekemiseen.

Kirjoittanut Tatu Leppänen

MAAT-opiskelija Jaakko

Matkalla maatalousyrittäjäksi

Jaakko Kleemolalle maatalousalan opinnot ovat luonnollinen valinta; perheen kotitila ja maatalous ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään. Koulussa hyvin pärjänneelle nuorelle yliopisto-opinnot olivat alusta asti kiinnostava vaihtoehto, joten opiskelupaikan valintaa ei tarvinnut pohtia pitkään. ”Opinnoissa voin myös hyödyntää omaa osaamistani”, Jaakko täsmentää.

Kotitilan askareet vaihtuivatkin opiskelijaelämään sekä maataloustieteiden ja sen kasvintuotantotieteiden moduulin opintoihin vuonna 2019. Lyhyt matka kotitilalle toki mahdollistaa vierailut ja työnteon tilalla, mutta etäopintoihin opiskelijakämppä tuo kaivattua opiskelurauhaa. Samalla voi sujuvasti erottaa opiskeluarjen vapaa-ajasta. Oma kokemus alasta antaa myös vahvan pohjan opiskelulle, ja ”lähipiiriltä saan tarvittaessa tukea opintoihin”, Jaakko kertoo.

Viikin kampus – maanläheisyyttä urbaanissa ympäristössä

Yliopistotasolla maataloustieteitä opetetaan Suomessa ainoastaan Helsingin yliopiston Viikin kampuksella. Jaakko pitää Viikistä, joka on hänestä sopivan maanläheinen. Keskeltä urbaania pääkaupunkia löytyvät tutkimusnavetta ja sen asukkaat sekä laitumia ja peltoja. Jaakon mielestä Helsingissä ja Viikissä on hyvät puitteet opiskelulle. ”Helsinki on ollut oikea paikka opiskella”, Jaakko toteaa.

Viikin kampus on Jaakon näkemyksen mukaan alueena sopivan kokoinen. Kampuksella on ihmisvilinää, mutta kukaan ei katoa ihmisruuhkaan. ”Tuttuihin törmää aina”, Jaakko kuvailee. Kampuksella kohtaavat eri tiedekuntien ihmiset, opinnot ja opetustilat. Alueen erilaiset työskentelytilat ovat näppärien kulkumatkojen päässä, ja luentosaleihin sekä luokkahuoneisiin löytää vaivatta. Tarjolla on runsaasti myös muita opiskelutiloja sekä ryhmätöille että itsenäiseen opiskeluun.

Maatalousopinnot – sopiva sekoitus teoriaa ja traktorirallia

Maataloustieteiden kattavasta opintotarjonnasta voi helposti poimia itseään kiinnostavia opintoja. Jaakolle mielekkäimmät kurssit liittyvät hänen oman kotitilansa arkeen ja yritystoimintaan. Kurssivalinnoissa hän painottaakin peltokasvituotantoa ja maatalousekonomiaa, mutta muistakin opinnoista on paljon iloa. ”Oman kielitaidon karttuminen on avannut ovia maailmalle ja uusille ideoille”, Jaakko kuvailee.

Opintoihin voi sisällyttää aiheita myös Viikin kampuksen eri tiedekuntien yhteisistä kursseista, joista saa uusia näkökulmia omalle opintopolulle. Tarjolla on myös paljon käytännöllisiä kursseja, jolloin luentosalit vaihtuvat konkreettiseen tekemiseen. Lukuisia kiinnostavia aiheita siis riittäisi opiskeltavaksi, vaikka Jaakko myöntääkin, että työteliästä nuorta on ajoittain ”hieman harmittanut jättää traktori pellon laitaan ja lähteä luennolle."

Opiskelijan vapaus – yhdessä olemisen ja oppimisen riemua

Opiskelussa yhdistyvät uuden oppiminen ja uudet tuttavuudet. Jaakolle parasta opiskelussa on ollut uusien ihmisten tapaaminen ja verkostoituminen samanhenkisten ihmisten kanssa. Viikissä hän on päässyt tutustumaan ihmisiin, joilla kaikilla on oma uniikki taustansa. Erilaisista taustoista huolimatta heitä kaikkia yhdistää kiinnostus maatalouteen. ”Toisten opiskelijoiden seuraan on ollut helppo liittyä,” Jaakko vakuuttaa. Hyvän pohjan uusille ja kestäville tuttavuuksille antoi orientaatioviikko, jonka Jaakko kuvaa olleen mielenkiintoinen ja täynnä mukaansatempaavaa tekemistä.

Yliopisto-opinnot antavat myös paljon vapauksia, mitä Jaakko pitää opiskelussa tärkeänä. Hän saa päättää, mitä opiskelee ja kuinka aikansa käyttää. Samalla tulee opittua vastuuta omasta itsestään ja tekemisestään. Opintojen ohessa saa siis hyvin tietoja ja työkaluja myös tulevaan työelämään. Maataloustieteiden opintojen Jaakko kokee antavan ”vankan pohjan maatalousyrittäjänä toimimiseen”. Opiskeluaikana luomiensa verkostojen hän uskoo myös olevan hyödyksi tulevaisuudessa.

Maatalous – monipuolinen tulevaisuuden ala

Maatalousalan opinnot tarjoavat laajan ja perusteellisen opetuksen maatalousalan eri toiminta-aloille. Kattavat tiedot mahdollistavat työllistymisen moniin erilaisiin ja kiinnostaviin maatalouden tehtäviin Suomessa ja maailmalla. Tulevaisuuden suuret ja globaalit kysymykset liittyvät vahvasti maatalouteen, kuten ruoantuotannon turvaamiseen muuttuvassa ilmastossa. Alassa ja sen osaajissa on paljon potentiaalia saada aikaiseksi konkreettista hyvää ja pysyvää muutosta maailmassa.

Jaakon tulevaisuudensuunnitelmat ovat selkeät. Hänen tarkoituksenaan on jatkaa ja edelleen kehittää kotitilansa toimintaa. Viikistä saaduilla opeilla ja verkostoilla onkin hyvä rakentaa niin omaa kuin alankin tulevaisuutta. Jaakko uskoo vahvasti kotimaiseen maataloussektoriin ja sen kykyyn työllistää alan osaajia myös jatkossa. Hän kannustaakin muita opiskelemaan maataloustieteitä:

"Maataloustieteet tarjoavat mielestäni paljon suuntautumisvaihtoehtoja ja mielekästä opiskeltavaa kattavasti alan eri osa-alueista. Maataloustieteissä opiskeltavat asiat ovat usein konkreettisia, ja on helppoa nähdä, miten tietoa hyödynnetään tosielämässä. Alan työllisyysnäkymät ovat mielestäni hyvät ja työtehtävät konkreettisia.”

Kirjoittanut Hanna Bäckström

MAAT-opiskelija Minttu

Olen Minttu Koivisto, 20-vuotias ja alun perin kotoisin Satakunnasta Kokemäeltä. Kävin lukion Säkylässä ja valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2019. Samana syksynä aloitin opinnot yliopistossa. Opiskelen maataloustieteissä agroteknologiaa nyt toista vuotta.

Meillä on kotona sivutoiminen maatila, jonka toiminnassa olen ollut mukana pienestä asti vaihtelevissa määrin. Olen ollut kiinnostunut maataloudesta ja sen tulevaisuudesta, mutta en ajatellut, että lähtisin opiskelemaan sitä. Kiinnostus matemaattisiin ja luonnontieteellisiin aineisiin ajoi myös osaltaan alalle. En tiennyt mahdollisuudesta opiskella maataloutta yliopistossa tai sen sisällöstä ennen, kun se tuli vastaan opiskelupaikkoja selatessa.

Opiskelen siis agroteknologiaa, mutta olen ottanut lisäksi kursseja myös muilta tieteenaloilta. Opiskelu on ollut monipuolista ja sopivan haastavaa. Teknologiassa painotetaan paljon etenkin fysiikkaa, mutta yleinen tietämys maataloudesta on tärkeää. Ehdin opiskella Viikissä paikan päällä vajaan lukuvuoden ja sen jälkeen opetus on ollut laboratoriotyöskentelyä lukuun ottamatta etänä. Luentoja pystyy seuraamaan hyvin etänä, mutta olisihan se kivaa päästä pitkästä aikaa kunnolla kampukselle.

Opiskelijaelämässä parasta on uudet kaverit, joita yliopistosta on saanut. Lisäksi myös kaikki tapahtumat, joita onnistutaan järjestämään nyt myös etänä. Viikkiin kannattaa ehdottomasti hakea monipuolisen opiskelutarjonnan, kivan ympäristön sekä hyvien tyyppien takia!

MAAT-opiskelija Juho

Moi! Meikäläisen nimi on Juho ja opiskelen nyt kolmatta vuotta maataloustieteitä. Alun perin oon lähtöisin hiukan pohjoisempaa Kajaanista, missä meillä on kotona tukkutaimisto. Siellä olen viettänyt käytännössä koko lapsuuteni kesät enemmän tai vähemmän työskennellen, mutta kuitenkin kasvien parissa touhuten. Ei liene siis yhtään ihme, että keksin hakea Viikkiin opiskelemaan aiheesta hiukkasen enemmän ja perehtymään kasvintuotantoon pintaa syvemmältä.

Erikoistun siis kasvintuotantotieteisiin ja olen oikeastaan ollut erittäin tyytyväinen valintaani. Aiheet ovat olleet kiinnostavia ja käytännönläheisiä, eikä vain teorioiden pyörittelyä. Innolla odotankin jo maisterivaiheen opintoja, joissa todella pääsen tutustumaan niihin mielenkiintoisiin aiheisiin, joita alun alkaenkin olen tullutkin opiskelemaan.

Näin etäaikaan kakki opinnot tapahtuvat - noh - etänä ja itselleni tämä tyyli sopii varsin hyvin. Viihdyn itsekseni tietokoneen ääressä ja pidän etenkin siitä, kun voin keskittyä opintoihin omassa rauhassa ja edetä omaan tahtiin.

Opintojen ja etenkin etäilyn vastapainona harrastan järjestötoimintaa ja tällä hetkellä toiminkin ainejärjestömme Sampsa ry:n hallituksessa. Järjestömaailmassa oppii tuntemaan hurjasti uusia ihmisiä ja siinä pääseekin viettämään paljon aikaa mukavien ja aktiivisten ihmisten kanssa. Toiminta on myös todella palkitsevaa ja kiitoksista päätellen voi tuntea olonsa erittäin onnistuneeksi!

Opiskelijaelämä Viikissä ja Helsingissä on tarjonnut minulle hurjasti mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin. Verkostoituminen täällä ei oikeasti ole vaikeaa ja itsekin olen rakentanut kaveripiirini tänne muuton jälkeen aivan nollasta uudestaan. Viikin opiskelijajärjestöt luovat tänne hurjasti erilaista ohjelmaa ja joka viikko tapahtuu paljon kaikenlaista hauskaa! Ne ovatkin ylivoimaisesti parhaat asiat, mitä opiskeluajalta voi edes lähteä tavoittelemaan. Helsinki tarjoaa myös kaupunkina opiskelijalle hurjasti muita mahdollisuuksia ja halutessaan Viikki ”kuplasta” pystyy poistumaan, kunhan vain nousee bussiin. Toisaalta Viikki on paikkana sellainen, ettei täältä edes halua eikä tarvitsekaan poistua, koska samalla kun vierestä löytyvät kaikki arjen palvelut, alkavat luonto ja pellot aivan muutaman korttelin päästä!

MAAT-opiskelija Anna

Olen Anna Alaraappana, pohjoispohjanmaalaiselta lypsykarjatilalta kotoisin oleva ensimmäisen vuoden maataloustieteiden opiskelija. Aikomuksenani on opiskella kotieläintiedettä. Hain Viikkiin opiskelemaan, koska halusin opiskella korkeakoulussa jotain maatalouteen liittyvää.

Opiskelut alkoivat mukavasti, sillä meillä oli orientoiva viikko paikan päällä. Korona on tietenkin hankaloittanut tutustumista muihin, mutta tuonut kuitenkin joustavuutta opintoihin. Olen ollut nyt paljon kotona Tyrnävällä, koska ei ole väliä missä päin Suomea Zoomia tuijottaa. Viikissä on kuitenkin tullut jonkun verran oltua, eikä täälläkään sen hassumpaa ole. On sopivasti luontoa ja peltomaisemaa, mutta pääsee silti kätevästi shoppailemaankin.

Odotan innolla, että joskus päästäisiin näyttöjen ääreltä ihan oikeasti tapaamaan toisiamme. Olen kuitenkin saanut kavereita ja tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin. Etäaika asettaa omat haasteensa ja pitää ehkä olla aktiivisemmin osallistumassa uusiin juttuihin, muun muassa etätapahtumiin. Olen kuitenkin päässyt Sampsan alakerhon Akateemisen Karjakerhon johtokuntaan, joten ei verkostoituminen mahdotontakaan ole. Parasta on samanhenkiset ihmiset ja kiinnostavat opinnot.

MAAT-opiskelija Veikka

Olen Veikka Kurtelius, 22-vuotias toisen vuoden maataloustieteilijä, opintosuuntana maatalousekonomia. Olen kotoisin Sonkajärveltä.

Kiinnostus maatalouteen on hyvin todennäköisesti syntynyt maatilalla vietettynä lapsuus-/nuoruusaikana, missä olen jo pienestä pitäen touhunnut kesäkiireiden aikana. Maatalousalalla opiskelu ei ole kuitenkaan ollut itselleni aivan kirkkaana mielessä peruskoulussa/lukiossa opiskellessa. Niinpä lukiota lopetellessa ja jatko-opiskelupaikkaa miettiessä ajattelin, että onhan sitä kokeiltava jotain aivan muuta kuin maatalouteen liittyviä opintoja. Päädyinkin sitten Lappeenrantaan LUT yliopistoon tuotantotaloutta opiskelemaan. Vuoden aikana ajatus kuitenkin muuttui ja päätin kaikesta huolimatta hakea maatalousalalle ja hakukohteeksi valikoituikin Helsingin yliopiston maataloustieteet. Näin jälkikäteen ajateltuna voin sanoa, että onneksi tuli lähdettyä.

Ensimmäinen vuosi meni pitkälti kaikille yhteisten perusopintojen parissa. Toisena vuonna on oman opintosuunnan kurssit ottaneet selkeän enemmistön viikoittaisesta lukujärjestyksestä, joka omasta mielestäni on positiivinen asia. Ekonomian kiinnostaessa laajemminkin olen löytänyt itseni myös taloustieteiden kandiohjelmien kursseilta. Suuren yliopiston hyviä puolia onkin se, että kurssivalikoima kokonaiskuvassa on todella laaja ja kurssien suorittaminen on tehty kohtuullisen vaivattomaksi.

Aluksi Helsinki opiskelupaikkana tuntui itselleni hyvinkin vieraalta ajatukselta. Nyt melkein kahden vuoden jälkeen voin sanoa, ettei tätä paikkaa kannata epäillä! Samanhenkisten ihmisten porukasta on löytynyt paljon uusia kavereita ja tuttavia, joiden kanssa sujuu niin opiskelut kuin opiskelujen oheistoimintakin oikein sujuvasti. Voisinkin siis sanoa, että täällä on helppo tehdä opiskeluista soljuvaa ja löytää sopiva tasapaino opiskeluiden ja muun elämän välille.