Lypsykarjatilalta tutkimustilan navettaan

Tanja Heikkinen on 22-vuotias maataloustieteiden opiskelija. Hän opiskelee kotieläintieteen moduulissa Helsingin yliopistossa Viikin kampuksella. Tanja on kotoisin aina vuoteen 2021 toimineelta lypsykarjatilalta Kuhmosta, ja siksi maatalous ja maatilan työt ovat olleet hänelle osa elämää jo pienestä asti.

Kaupunkiin maan äärelle

”Tuleeko sinusta nytten maajussi?” ― tämän kommentin on moni maataloustieteitä opiskelemaan alkanut varmasti kuullut, vaikka kyseinen ammatinvalinta ei välttämättä ainakaan ennakkoon olisi vielä mielessä käynytkään. Samaa kysyi myös moni Lohjalta kotoisin olevan Saana Hakkolan tuttavapiiristä hänen aloitettuaan opinnot vuonna 2018 maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa Viikin kampuksella.

Matkalla maatalousyrittäjäksi

Jaakko Kleemolalle maatalousalan opinnot ovat luonnollinen valinta; perheen kotitila ja maatalous ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään. Koulussa hyvin pärjänneelle nuorelle yliopisto-opinnot olivat alusta asti kiinnostava vaihtoehto, joten opiskelupaikan valintaa ei tarvinnut pohtia pitkään. ”Opinnoissa voin myös hyödyntää omaa osaamistani”, Jaakko täsmentää.

Olen Minttu Koivisto, 20-vuotias ja alun perin kotoisin Satakunnasta Kokemäeltä. Kävin lukion Säkylässä ja valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2019. Samana syksynä aloitin opinnot yliopistossa. Opiskelen maataloustieteissä agroteknologiaa nyt toista vuotta.

Meillä on kotona sivutoiminen maatila, jonka toiminnassa olen ollut mukana pienestä asti vaihtelevissa määrin. Olen ollut kiinnostunut maataloudesta ja sen tulevaisuudesta, mutta en ajatellut, että lähtisin opiskelemaan sitä. Kiinnostus matemaattisiin ja luonnontieteellisiin aineisiin ajoi myös osaltaan alalle. En tiennyt mahdollisuudesta opiskella maataloutta yliopistossa tai sen sisällöstä ennen, kun se tuli vastaan opiskelupaikkoja selatessa.

Opiskelen siis agroteknologiaa, mutta olen ottanut lisäksi kursseja myös muilta tieteenaloilta. Opiskelu on ollut monipuolista ja sopivan haastavaa. Teknologiassa painotetaan paljon etenkin fysiikkaa, mutta yleinen tietämys maataloudesta on tärkeää. Ehdin opiskella Viikissä paikan päällä vajaan lukuvuoden ja sen jälkeen opetus on ollut laboratoriotyöskentelyä lukuun ottamatta etänä. Luentoja pystyy seuraamaan hyvin etänä, mutta olisihan se kivaa päästä pitkästä aikaa kunnolla kampukselle.

Opiskelijaelämässä parasta on uudet kaverit, joita yliopistosta on saanut. Lisäksi myös kaikki tapahtumat, joita onnistutaan järjestämään nyt myös etänä. Viikkiin kannattaa ehdottomasti hakea monipuolisen opiskelutarjonnan, kivan ympäristön sekä hyvien tyyppien takia!

Moi! Meikäläisen nimi on Juho ja opiskelen nyt kolmatta vuotta maataloustieteitä. Alun perin oon lähtöisin hiukan pohjoisempaa Kajaanista, missä meillä on kotona tukkutaimisto. Siellä olen viettänyt käytännössä koko lapsuuteni kesät enemmän tai vähemmän työskennellen, mutta kuitenkin kasvien parissa touhuten. Ei liene siis yhtään ihme, että keksin hakea Viikkiin opiskelemaan aiheesta hiukkasen enemmän ja perehtymään kasvintuotantoon pintaa syvemmältä.

Erikoistun siis kasvintuotantotieteisiin ja olen oikeastaan ollut erittäin tyytyväinen valintaani. Aiheet ovat olleet kiinnostavia ja käytännönläheisiä, eikä vain teorioiden pyörittelyä. Innolla odotankin jo maisterivaiheen opintoja, joissa todella pääsen tutustumaan niihin mielenkiintoisiin aiheisiin, joita alun alkaenkin olen tullutkin opiskelemaan.

Näin etäaikaan kakki opinnot tapahtuvat - noh - etänä ja itselleni tämä tyyli sopii varsin hyvin. Viihdyn itsekseni tietokoneen ääressä ja pidän etenkin siitä, kun voin keskittyä opintoihin omassa rauhassa ja edetä omaan tahtiin.

Opintojen ja etenkin etäilyn vastapainona harrastan järjestötoimintaa ja tällä hetkellä toiminkin ainejärjestömme Sampsa ry:n hallituksessa. Järjestömaailmassa oppii tuntemaan hurjasti uusia ihmisiä ja siinä pääseekin viettämään paljon aikaa mukavien ja aktiivisten ihmisten kanssa. Toiminta on myös todella palkitsevaa ja kiitoksista päätellen voi tuntea olonsa erittäin onnistuneeksi!

Opiskelijaelämä Viikissä ja Helsingissä on tarjonnut minulle hurjasti mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin. Verkostoituminen täällä ei oikeasti ole vaikeaa ja itsekin olen rakentanut kaveripiirini tänne muuton jälkeen aivan nollasta uudestaan. Viikin opiskelijajärjestöt luovat tänne hurjasti erilaista ohjelmaa ja joka viikko tapahtuu paljon kaikenlaista hauskaa! Ne ovatkin ylivoimaisesti parhaat asiat, mitä opiskeluajalta voi edes lähteä tavoittelemaan. Helsinki tarjoaa myös kaupunkina opiskelijalle hurjasti muita mahdollisuuksia ja halutessaan Viikki ”kuplasta” pystyy poistumaan, kunhan vain nousee bussiin. Toisaalta Viikki on paikkana sellainen, ettei täältä edes halua eikä tarvitsekaan poistua, koska samalla kun vierestä löytyvät kaikki arjen palvelut, alkavat luonto ja pellot aivan muutaman korttelin päästä!

Olen Anna Alaraappana, pohjoispohjanmaalaiselta lypsykarjatilalta kotoisin oleva ensimmäisen vuoden maataloustieteiden opiskelija. Aikomuksenani on opiskella kotieläintiedettä. Hain Viikkiin opiskelemaan, koska halusin opiskella korkeakoulussa jotain maatalouteen liittyvää.

Opiskelut alkoivat mukavasti, sillä meillä oli orientoiva viikko paikan päällä. Korona on tietenkin hankaloittanut tutustumista muihin, mutta tuonut kuitenkin joustavuutta opintoihin. Olen ollut nyt paljon kotona Tyrnävällä, koska ei ole väliä missä päin Suomea Zoomia tuijottaa. Viikissä on kuitenkin tullut jonkun verran oltua, eikä täälläkään sen hassumpaa ole. On sopivasti luontoa ja peltomaisemaa, mutta pääsee silti kätevästi shoppailemaankin.

Odotan innolla, että joskus päästäisiin näyttöjen ääreltä ihan oikeasti tapaamaan toisiamme. Olen kuitenkin saanut kavereita ja tutustunut ihan mahtaviin ihmisiin. Etäaika asettaa omat haasteensa ja pitää ehkä olla aktiivisemmin osallistumassa uusiin juttuihin, muun muassa etätapahtumiin. Olen kuitenkin päässyt Sampsan alakerhon Akateemisen Karjakerhon johtokuntaan, joten ei verkostoituminen mahdotontakaan ole. Parasta on samanhenkiset ihmiset ja kiinnostavat opinnot.

Olen Veikka Kurtelius, 22-vuotias toisen vuoden maataloustieteilijä, opintosuuntana maatalousekonomia. Olen kotoisin Sonkajärveltä.

Kiinnostus maatalouteen on hyvin todennäköisesti syntynyt maatilalla vietettynä lapsuus-/nuoruusaikana, missä olen jo pienestä pitäen touhunnut kesäkiireiden aikana. Maatalousalalla opiskelu ei ole kuitenkaan ollut itselleni aivan kirkkaana mielessä peruskoulussa/lukiossa opiskellessa. Niinpä lukiota lopetellessa ja jatko-opiskelupaikkaa miettiessä ajattelin, että onhan sitä kokeiltava jotain aivan muuta kuin maatalouteen liittyviä opintoja. Päädyinkin sitten Lappeenrantaan LUT yliopistoon tuotantotaloutta opiskelemaan. Vuoden aikana ajatus kuitenkin muuttui ja päätin kaikesta huolimatta hakea maatalousalalle ja hakukohteeksi valikoituikin Helsingin yliopiston maataloustieteet. Näin jälkikäteen ajateltuna voin sanoa, että onneksi tuli lähdettyä.

Ensimmäinen vuosi meni pitkälti kaikille yhteisten perusopintojen parissa. Toisena vuonna on oman opintosuunnan kurssit ottaneet selkeän enemmistön viikoittaisesta lukujärjestyksestä, joka omasta mielestäni on positiivinen asia. Ekonomian kiinnostaessa laajemminkin olen löytänyt itseni myös taloustieteiden kandiohjelmien kursseilta. Suuren yliopiston hyviä puolia onkin se, että kurssivalikoima kokonaiskuvassa on todella laaja ja kurssien suorittaminen on tehty kohtuullisen vaivattomaksi.

Aluksi Helsinki opiskelupaikkana tuntui itselleni hyvinkin vieraalta ajatukselta. Nyt melkein kahden vuoden jälkeen voin sanoa, ettei tätä paikkaa kannata epäillä! Samanhenkisten ihmisten porukasta on löytynyt paljon uusia kavereita ja tuttavia, joiden kanssa sujuu niin opiskelut kuin opiskelujen oheistoimintakin oikein sujuvasti. Voisinkin siis sanoa, että täällä on helppo tehdä opiskeluista soljuvaa ja löytää sopiva tasapaino opiskeluiden ja muun elämän välille.