Olen Essi, kolmannen vuoden luokanopettajaopiskelija. Valinnaisina opintoina olen opiskellut terveystiedon opinnot, työ- ja organisaatiopsykologiaa sekä johtamisen kursseja.
Olin kiinnostunut ylipäätään kasvatustieteen opinnoista ja ajattelin, että sopisin hyvin luokanopettajaksi. Työskentelin iltapäiväkerhossa ennen hakua ja varmistuin, että ala on sopiva.
Kun on päässyt valitsemaan opintoja oman mielenkiinnon mukaan! Valinnanvaraa on todella paljon, ja on voinut opiskella kursseja, jotka oikeasti kiinnostavat.
Pedagoginen johtajuus ja moniammatillinen yhteistyö tai Pedagoginen vuorovaikutus.
Etäopiskelu on sujunut hyvin! Olen aamuvirkku, joten olen tykännyt, että voin aloittaa opinnot jo viimeistään aamuseitsemältä. Pidän myös siitä, että saan itse suunnitella, mitä on päivän opiskelusuunnitelmana.
Olen tosi kiinnostunut hankkimaan opinto-ohjaajan pätevyyden tulevaisuudessa. Opetuksen erilaiset hallinnolliset tehtävät kiinnostavat myös, esimerkiksi työ opintosuunnittelijana, sekä perinteinen luokanopettajan työ koulussa.
Olen jatkanut tanssia ja kuntosalilla käymistä. Olen myös ollut aktiivisesti mukana järjestötoiminnassa. Tällä hetkellä toimin Aikuiskasvatuksen Killan työelämätiimin vastaavana, ja olen oppinut tosi paljon. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan järjestötoimintaa yliopisto-opintojen aikana!
”Yliopisto-opinnoissa on mahdotonta pärjätä, jos on huono ylioppilastodistus”. Ei ole totta! Itselläni lukio sujui ihan hyvin, mutten saanut yo-kokeista kovin hyviä arvosanoja. Pääsin kuitenkin pääsykokeen avulla sisään yliopistoon, ja olen pärjännyt todella hyvin. Yliopistossa opiskelet juuri sitä, mikä itseäsi kiinnostaa. Siksi opiskelu on ollut niin mielenkiintoista, eikä itseäni ole kertaakaan ärsyttänyt lukea vaikkapa tenttiin.
Älä stressaa edellisvuosien hakijamääriä verrattuna sisäänpääsymääriin! Hakijoita voi olla paljon, mutta aina kuitenkin osa pääsee myös sisälle. Tee parhaasi äläkä stressaa liikaa!
Olen Eveliina, viidennen vuosikurssin opiskelija. Opiskelen käsityönopettajan opintosuunnassa ja sivuaineena olen opiskellut psykologiaa Lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Rakkaus käsitöihin.
Oppia sekä tekemistä että tiedettä.
Materialisointi käsityötieteessä! Kurssin jälkeen sain sen avulla kesätyön ja graduaiheenkin.
Kaikkeen tottuu, ja etäopiskelusta löytyy onneksi myös hyviä puolia, kunhan niitä etsii.
Sijaisuuksia on tarjolla, mutta vakinainen virka on vaikeampi saada. Muitakin työvaihtoehtoja löytyy.
Olen harrastanut tanssia ja balettia lapsesta asti. Yliopiston myötä aloin myös käydä UniSportilla ryhmäliikuntatunneilla.
Muutin Helsinkiin Pohjanmaalta. Sain opiskelija-asunnon lokakuusta. Asun vieläkin samassa kämpässä.
On mahdollista sekä opiskella tunnollisesti että olla mukana järjestötoiminnassa ja elää tapahtumientäyteistä opiskelijaelämää.
Tee parhaasi!
Vincent Voutilainen tiesi jo pienenä tahtovansa ammattiin, jossa voi parhaansa mukaan auttaa muita. Pesti opetusavustajana johdatti opettajasuvun vesan kasvatustieteiden pariin. Luokanopettajana hän tahtoo kulkea omaa polkuaan.
Positiivinen, avulias ja luontainen johtaja. Vincent Voutilainen on luonteenpiirteiltään kuin tehty luokanopettajaksi. Voutilaisen äiti on rehtori, ja suvusta löytyy muitakin opettajia. Opettajasuvun kasvattina kasvatustieteet ovat olleet keskeisessä asemassa hänen omaa kasvutarinaansakin.
”Olen ollut läsnä lukemattomissa kahvipöytäkeskusteluissa liittyen opettajuuteen. Luokanopettajana tahdon kuitenkin luoda oman polkuni ja onnistun siinä parhaiten olemalla itseni.”
Lukion jälkeinen välivuosi opetusavustajana viitoitti tietä kohti luokanopettajaksi kouluttautumista Helsingin yliopistossa. Voutilainen huomasi olevansa luokkahuoneessa elementissään.
”Tykkään tehdä töitä lasten ja nuorten parissa sekä nautin siitä, kun voin auttaa oppilaita parhaani mukaan. Sen parempaa suoraa palautetta ei voi saada, kuin että yläasteen ’pahis’ tulee halaamaan sinua kerrankin hyvin menneen matikan kokeen jälkeen.”
Urheilutausta ulottuu opettajuuteen
Käsipalloa SM-liigatasollakin pelaavan Voutilaisen urheilutausta tuo oman lisänsä opettajuuteen. Toiminta kentällä ja kasvatustieteen kursseilla on monin tavoin yhtäläistä, ja kaikki kulminoituu yhteistyöhön.
”Keskusteluyhteys täytyy olla, jos tahtoo onnistua. Opettajuus ja urheilu kulkevat käsi kädessä, sillä molemmissa vaaditaan vuorovaikutustaitoja, auttamisvalmiutta sekä toimivaa dialogia.”
Opintojen alussa Voutilainen jännitti, josko urheilun ja opiskelun yhdistelmä toimisi. Palaset loksahtivat kuitenkin nopeasti kohdalleen.
”Urheilu on voimavara, joka antaa vastapainoa opinnoille. Vaikka aika olisi kortilla, iloitsen siitä, että pääsen toteuttamaan itseäni niin kentällä kuin kursseillakin.”
Voutilainen pitää luokanopettajaopinnoissa erityisesti monipuolisuudesta. Kursseilla tehdään paljon ryhmätöitä ja pääpaino on osallistamisessa.
”Arvosana muodostuu ilman tenttiäkin, sillä arvostelussa painotetaan oppimista kokonaisvaltaisemmin, keskittymällä esimerkiksi esiintymis- ja puhetaitoihin.”
Painavia pohdintoja, liikuntaa ja luovuutta
Voutilainen on valinnut luokanopettajaopintojen rinnalle elämänkatsomustiedon opintokokonaisuuden, johon sisältyy teologian ja filosofian kursseja muista tiedekunnista. Pääaineopiskelijoiden parissa Voutilainen tuntee oppivansa aiheista entistä syvällisemmin.
”Filosofiaa tai teologiaa pääaineenaan opiskelevat kanssakurssilaiset osaavat kysyä asioita, joita en tulisi itse ajatelleeksi. Keskusteluvoittoisen opetustavan ansiosta jokainen luokassa oppii myös toisiltaan.”
Pohdiskelevien aihealueiden vastapainona Voutilainen nauttii, kun hän pääsee oppilaiden kanssa liikkeelle ja kädentaitojen pariin. Kasvatustieteen opinnoissa hän on pitänyt etenkin liikunnan ja kuvataiteen didaktiikasta. Käytännönläheisillä kursseilla on käsitelty niin motoriikkaa, yhteistyötä, erilaisten välineiden käyttöä kuin silmä-käsi -koordinaatiota.
”Olen itse aktiivinen, ja haluan välittää hyvää henkeä sekä tekemisen meininkiä myös ympärilleni. Luokanopettajana ominaiset luonteenpiirteeni pääsevät loistamaan.”
Opintoihin kuuluvan harjoittelun aikana Voutilainen opetti kahden muun opiskelijan kanssa miltei viidenkymmenen oppilaan ryhmää. Tilanteessa vaadittiin improvisaatiota sekä vakaata otetta.
”Rohkenen ottaa ohjat, kun sitä tarvitaan. Jälkikäteen sain kuulla positiivisena palautteena, että voisin hyvin olla jo opettaja. Opinnoissa saavutetut onnistumiset vahvistavat entisestään luottamusta juuri omanlaiseeni tapaan opettaa.”
Teksti: Titta Kaltola