Ilmastonmuutos ja biodiversiteetin köyhtyminen ovat kysymyksiä, joista ollaan yhä tietoisempia. Silti ihmisen terveyden ja ekologisten kriisien välisestä yhteydestä puhutaan harvemmin. Planetaarinen terveys on suhteellisen uusi käsite, joka tunnistaa, että ihmisten terveys on vahvasti yhteydessä planeetan ekosysteemien, ilmaston ja biodiversiteetin tilaan.
HELSUS oli mukana yhteistyökumppanina People and Planet - from theory to solutions –konferenssissa, joka järjestettiin Lahdessa 13.-15. Helmikuuta. Konferenssi tarjosi kattavan katsauksen planetaarisen terveyden tutkimukseen ja toteuttamiskelpoisiin toimenpiteisiin kohti muutosta. Kolmen päivän aikana esitetty tieto loi konferenssivieraille kollektiivisen oppimiskokemuksen, kun esitykset ja keskustelut liittyivät soljuvasti toisiinsa.
Ympäristön pilaantuminen on uhka ihmisten terveydelle ja haaste kaupunkisuunnittelulle
Ei ole uutta, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ja ympäristön tilan heikkeneminen, kuten monimuotoisuuden väheneminen ja saastuminen, ovat todellisia uhkia ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Nämä uhat voivat näkyä esimerkiksi hengitystiesairauksina, aliravitsemuksena ja kuolemantapauksina.
Konferenssin ohjelma keskittyi erityisesti kaupungistuneisiin ja teollistuneisiin alueisiin, joihin irtautuminen luonnonympäristöistä vaikuttaa selkeästi. Luonnon monimuotoisuuden ja vihreän kaupunkitilan häviäminen on yhteydessä ihmisten terveysongelmiin, kuten allergioihin ja mielenterveyden heikkenemiseen.
Kliinisen allergologian emeritusprofessori Tari Haahtela tarjosi vahvan ja vakuuttavan havainnollistuksen ihmisten terveyden ja kaupunkialueiden heikentyneen biodiversiteetin välisestä yhteydestä. Haahtela huomautti, että luontoympäristölle altistumisen vähentyminen vähentää väistämättä muun muassa ihmisen mikrobiomin monimuotoisuutta. Tämä vaikuttaa ihmisen puolustusjärjestelmään, mikä voi johtaa terveysongelmiin. Tästä johtuen allergiat ovat yleisempiä kaupunkialueilla kuin maaseudulla. Luonnon monimuotoisuudelle altistuminen ei ainoastaan vähennä allergioiden esiintymistä, vaan kasvien vapauttamilla biogeenisillä haihtuvilla yhdisteillä on myös stressiä lievittäviä vaikutuksia.
Planetaarisen terveyden lähestymistapojen sisällyttäminen paikalliseen ja maailmanlaajuiseen hallintoon
Lahden nimeäminen Euroopan vihreäksi pääkaupungiksi vuonna 2021 sopi hyvin yhteen konferenssiohjelman kanssa, jossa korostui vahvasti monimuotoisten viheralueiden merkitys kaupunkialueilla.
Kaupunginjohtajien ja EU-päättäjien välisessä keskustelutilaisuudessa "Addressing the Climate-Health-Nature Nexus - from Cities to the EU" keskityttiin kysymyksiin siitä, miten planetaarisen terveyden lähestymistapoja voitaisiin ottaa paremmin huomioon EU:ssa ja paikallisesti kaupunkitasolla.
Euroopan parlamentin jäsen Sirpa Pietikäinen totesi, että planetaarisen terveyden sisällyttämisessä päätöksentekoon on kyse paradigman muutoksesta, jonka on tapahduttava poliitikkojen päissä. Päättäjien on ymmärrettävä ja tunnustettava kokonaisvaltaiset yhteydet terveyden ja ympäristön välillä. Lahden kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen korosti, että hyvät teot kertautuvat, eli on tärkeää pitää mielessä, että paikalliset aloitteet ja toimet voivat inspiroida maailmanlaajuisia aloitteita ja päinvastoin.
Konferenssin aikana esiteltiin oivalluksia, jotka voivat ruokkia aloitteita sekä yksityisellä että julkisella, paikallisella, kunnallisella ja valtiollisella tasolla. Esityksissä nousi esimerkkeinä seuraavanlaisia aiheita tutkivia hankkeita:
- Siemenrahoituspohjaiset toimet, jotka voivat edistää yhteiskehittämistä kansalaisten kanssa
- Mikroliikkuvuuden (esim. sähköiset skootterit ja sähköpyörät) mahdollisuus luoda kestäviä kaupunkeja – vai onko tämä pikemminkin uhka, koska se saattaa korvata julkisen liikenteen käytön, kävelyn ja pyöräilyn?
- Kaupunkisuunnittelussa huomioitava vihreä tasa-arvo, sillä viheralueiden saavutettavuus on myös terveyskysymys
- Millainen kaupunkisuunnittelu motivoi kävelyyn ja liikuntaan?
Tällaisten aloitteiden toteuttaminen on kuitenkin edelleen vaikeaa taloudellisten rajoitteiden ja poliittisten esteiden vuoksi.
Ovatko tutkijat epäonnistuneet tiedeviestinnässä?
Tutkijat olivat yksimielisiä siitä, että tiedeviestintä ei ole tavoittanut oikeita ihmisiä ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon hillitsemiseksi. Miten tutkijat voivat siis parantaa tapaansa jakaa tieteellistä tietoa asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa? Minkälaisia kertomuksia tarvitaan ja kuka kantaa vastuun muutostoimien edistämisestä?
Esimerkiksi kansanterveystieteen apulaisprofessori Matilda van den Bosch kannatti sitä, että myönteisen kielen käyttäminen ja kaupunkien viheralueiden ja parempien ekosysteemipalveluiden hyötyjen ja tarpeellisuuden korostaminen voisi toimia väylänä kohti kollektiivista ymmärrystä vihreämpien kaupunkien tarpeesta. Myös niin sanotut riskinarratiivit voivat vaikuttaa tähän ymmärrykseen.
Van den Bosch antoi esimerkin riskinarratiiveista liittyen lasten ulkoiluun käyttämän ajan vähenemisestä. Nykyajan lapset eivät saa enää kiipeillä puihin kiipeilyyn liittyvien riskien vuoksi. Samaan aikaan kuitenkin steriileissä sisätiloissa digitaalisen viihteen ääressä oleskelua pidetään turvallisena, koska sen pitkäaikaisia riskejä ei tunneta yhtä hyvin. Tämä osoittaa, miten riskinarratiivit voivat olla ongelmallisia ihmisten ja ympäristön terveyden kannalta, ja ilmiö voi johtaa siihen, että puiden ja viheralueiden kysyntä kaupunkisuunnittelussa vähenee.
Van den Bosch kysyi myös yleisöltä: "Tarvitsemmeko todella lisää tutkimuksia?" Tarkoituksena ei ollut kyseenalaistaa lisätutkimusten tekemisen tärkeyttä, vaan korostaa julkaistujen artikkeleiden kieliasun merkitystä. Vaikka tutkimuksen luotettavuuden varmistamiselle ja lisätutkimuksille on aina tilaa, epäröivä kielenkäyttö on akateemisen maailman oma kompastuskivi ja tekee karhunpalveluksen tiedeviestinnälle, kun välittömät toimet ovat tarpeen.
Kiireelliset haasteet vaativat tutkijoilta enemmän toimia
Planetaarisen terveyden professori Pim Martens esitteli yleisölle uuden käsitteen kuvaamalla itseään scientivistiksi. Martensin mukaan “scientivistit ovat tiedemiehiä, jotka harjoittavat systemaattista toimintaa tiedon hankkimiseksi (scientist) ja jotka pyrkivät edistämään, estämään tai ohjaamaan yhteiskunnallista muutosta (activist)".
Ajatus scientivistista havainnollistaa tutkijoiden mahdollisuutta ja myös vastuuta toimintaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien tutkijoiden olisi osallistuttava suoraan aktivismiin, kuten liikenteen pysäyttämiseen. Aktivismia voi harjoittaa muun muassa kirjoittamalla lehtiin, viestimällä suoraan päättäjille, olemalla aktiivinen sosiaalisessa mediassa ja boikotiella. Martensin mukaan “scientivismi” on myös tietynlainen asenne.
Toinen maininnan arvoinen toimintamuoto oli Sonja Salomäen yhteisötaideperformanssi "Planetbic". Salomäen performanssi on taideaktivismin muoto, jossa yhdistyy eräänlainen tanssi, rituaali ja leikki yhteisessä tilassa, havainnollistaen planetaaristen rajojen, kehon ja maan yhteen kietoutuneisuutta. Taideperformanssi on osa Salomäen väitöskirjatutkimusta, joka käsittelee miten abstrakteja asioita, kuten ympäristökriisiin liittyviä tunteita voidaan tehdä näkyväksi. Ilmastoviestinnän ollessa puutteellista tarvitaan uusia, jopa järjen ylittäviä viestinnän muotoja, joissa näkyy tunteet ja arvot.
Performanssissaan Salomäki haluaa osoittaa, että "aistiva keho tuo meidät tähän maailmaan".
Voisiko terveyden näkökulma herättää massat toimimaan?
Ympäristöliike on jo pitkään edistänyt siirtymistä antroposentrisistä näkemyksistä kohti ekosentrisempiä toimintatapoja, joissa ymmärretään ihmisen ja luonnon välinen yhteys. Vuosikymmeniä kestäneistä ponnisteluista huolimatta vallitseva status quo, jonka juuret ovat kapitalismissa ja ihmisen valta-asemassa, on pysynyt pitkälti muuttumattomana.
Voisiko sittenkin ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin keskittyvä tieteellinen viestintä toimia tehokkaampana motivaattorina, joka kannustaisi kaikkia toimintaan myös ympäristön puolesta?
Hygienian ja trooppisen lääketieteen professori Sir Dr. Andrew Haynes sanoi puheenvuorossaan, että on kannattava kompromissi viestiä politiikassa vallitsevien ihmiskeskeisten näkemysten kautta, koska planetaarisen terveyden tapauksessa ympäristölliset hyödyt tulevat ensisijaisena sivuvaikutuksena. Kun kaupunkien viheralueiden tarve perustellaan ihmisten terveydellä, voi olla helpompaa murtaa lopulta antroposentriset arvot, joissa lyhyen aikavälin hyödyt asetetaan pitkän aikavälin kestävyyden ja hyvinvoinnin edelle.
Tällainen lähestymistapa voisi sitouttaa ja saada toimimaan samalla kun nykyiset ihmiskeskeiset arvot pysyvät vallassa. Toisaalta sellaisen kertomuksen tukeminen, jossa luontoympäristö on toissijainen ihmisiin nähden, on ristiriitainen ja haitallinen.
Tämän raportin konferenssin kohokohdista ovat laatineet HELSUS-koordinaatioryhmän jäsenet Daniel Lindner ja Sini Holopainen sekä kaksi anonyymiä vanhemman tutkimushenkilöstön arvioijaa.