Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti (HELSUS) perustettiin vuonna 2018 vastauksena yliopistojen ja tutkimuslaitosten maailmanlaajuiseen tarpeeseen löytää polkuja kohti kestävyysmurrosta. Vuoteen 2023 mennessä HELSUSista on tullut Helsingin yliopiston yhdeksän jäsentiedekunnan yhteinen toimintayksikkö. Jäsentiedekuntia ovat maa- ja metsätieteellinen, humanistinen, bio- ja ympäristötieteellinen, kasvatustieteellinen, oikeustieteellinen, farmasian, matemaattis-luonnontieteellinen, valtiotieteellinen ja teologinen tiedekunta. HELSUS-jäsenistöön kuuluu yli 625 kestävyysaiheiden parissa työtä tekevää tutkijaa.
HELSUS edistää kestävyystieteen tutkimusta ja koulutusta Helsingin yliopistossa ja tekee yhteistyötä muiden yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden sekä ei-akateemisten sidosryhmien kanssa edistääkseen kestävyysmurrosta yhteiskunnassa. Instituutti kehittää tieteidenvälistä sekä tieteiden rajat ylittävää tutkimusta ja kestävyysopetusta systeemiajattelun lisäämiseksi akatemiassa ja sen ulkopuolella. Instituutti edistää muun muassa tieteellistä ymmärrystä kestävyysmurroksen edellytyksistä, rajoituksista ja prosesseista.
HELSUS on luonut ensimmäisinä vuosinaan paljon lisäarvoa jäsenilleen, Helsingin yliopistolle ja koko yhteiskunnalle. Erillistä kestävyystieteen instituuttia pidetään ratkaisevan tärkeänä, jos ja kun Helsingin yliopisto haluaa olla kansainvälisesti tunnustettu edelläkävijä ja kehittää kestävyystieteen menetelmiä ja teorioita. HELSUS tukee myös Helsingin yliopistoa sen strategisten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.
Jäsenille HELSUS tarjoaa mahdollisuuden identifioitua tieteiden rajat ylittäväksi kestävyystieteen tutkijaksi ja rakentaa verkostoa muiden kestävyystutkijoiden kanssa. HELSUS mahdollistaa kestävyystieteen kehittämisen ja edistämisen, mikä ei olisi samalla tavalla mahdollista ilman yhteisöä, tapahtumia ja fyysisiä toimitiloja, joissa kestävyystutkijat voivat verkostoitua keskenään ja järjestää tilaisuuksia ja tapahtumia myös sidosryhmien kanssa.
Kestävyysnäkökulmia sisältävää tutkimusta voidaan tehdä tiedekunnissa, mutta kestävyystieteen kehittäminen hyötyy sille omistautuneesta instituutiosta. HELSUS-yhteisön ja laajemman verkoston avulla tiedekunnissa jo tehty kestävyyteen linkittyvä tutkimus voi kehittyä vahvaksi ja merkittäväksi kestävyystieteeksi.