Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat näkymään arjessa enenevissä määrin. Vaikutuksista tulevat kärsimään etenkin haavoittuvat ihmisryhmät, kuten ikääntyneet, pitkäaikaissairaat ja lapset. Juuri julkaistussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijoiden tekemässä selvityksestä käy ilmi, että viime kesän pitkittyneestä helleaallosta aiheutui noin 380 ennenaikaista kuolemaa.
Haavoittuvuuden ja ilmastoriskin tunnistamiseen kaupungeissa on kehitetty erilaisia tieteellisiä menetelmiä jo vuosikymmenen ajan. Usein tarkoituksena on tuottaa erilaisia karttapohjaisia visualisointeja siitä, missä erilaiset haavoittuvat ihmiset kaupungissa asuvat, ja miten he ovat alttiita tietyille ilmastovaikutuksille, kuten helleaalloille.
Menetelmien kehittämissä on kuitenkin monia ratkaisemattomia kysymyksiä, joihin UEP-ryhmän tutkijat ovat perehtyneet Aleksi Räsäsen johdolla. Uudessa julkaisussa Räsänen tarkastelee yhdessä kahden pro gradu -työntekijän (Noora Piila ja Kimmo Heikkinen) kanssa, miten eri aluerajaukset ja indikaattoreiden painotukset vaikuttavat karttoihin ja niistä tehtäviin tulkintoihin. Tutkimuksessa on käytetty esimerkkinä pääkaupunkiseutua ja helleaaltoihin liittyvää haavoittuvuutta.
Tutkimuksessa haavoittuvuutta kartoitetaan seitsemän eri indikaattorin avulla: ikääntyneiden, lasten, työttömien, vieraskielisten, pienituloisten, vähän koulutettujen ja naisten suhteellinen osuus eri alueilla. Indikaattorit lasketaan viidellä eri aluerajauksella, joiden koko vaihtelee pienalueista (keskikoko 2,6 km2) kuntiin (254,8 km2), ja indikaattorit painotetaan 11 eri tavalla. Ilmastoriskiä tarkastellaan yhdistämällä haavoittuvuuskartat altistumisesta (asukkaiden lukumäärä aluerajauksen sisällä) ja helleaalloista (satelliittikuva lämpötilajakaumasta hellepäivän aikana) kertovien karttojen kanssa.
Tulokset osoittavat, että jos sosioekonomista tilastotietoa käytetään eri aluerajauksilla, haavoittuvuuden alueellinen jakauma muuttuu huomattavasti, mutta riskikartat eivät niinkään. Jos taas eri haavoittuvuuden tekijöitä painotetaan eri tavoin, karttojen lopputulokset muuttuvat vain vähän. Tutkimuksessa ehdotetaan myös menetelmällisiä tapoja ratkaista näitä ongelmia. Eri karttoja yhdistelevät konsensus- ja epävarmuuskartat havainnollistavat esimerkiksi alueita, joilla on suuri haavoittuvuus usean eri kartoitustavan mukaan ja vastaavasti alueita, joilla kartoitustavat ovat erimielisiä.
Tulevaisuudessa haavoittuvuus ja ilmastoriskikarttoja tullaan enenevissä määrin käyttämään kaupunkien sopeutumissuunnittelun tukena. Jos haavoittuvuuden tai ilmastoriskin alueellista jakaumaa ei saada kartoitettua oikeansuuntaisesti, tehtävät sopeutumistoimet voivat olla vääränlaisia. Onkin tärkeää, että karttoja tehtäessä ja niitä tulkittaessa otetaan huomioon kartoituksen epävarmuuteen liittyvät menetelmälliset kysymykset. Sen sijaan, että tuotetaan yksi haavoittuvuudesta tai ilmastoriskistä kertova kartta, usein on tärkeämpää havainnollistaa, miten kartoitusprosessi on tehty ja mitä epävarmuuksia siihen liittyy.
Lähdeviite: Räsänen, A., Heikkinen, K., Piila, N. et al. Reg Environ Change (2019). https://doi.org/10.1007/s10113-019-01491-x