Keksintöilmoituksen saatuamme tehtävämme on selvittää, onko keksinnön pohjana oleva tutkimus avointa vai sopimustutkimusta. Avoimessa tutkimuksessa syntyneen keksinnön oikeudet kuuluvat tutkijalle ja sopimustutkimuksessa tehdyn keksinnön oikeudet yliopistolle. Mikäli kyse on sopimustutkimuksesta, selvitämme myös, millaisia sopimuksellisia sitoumuksia tutkimustulosten omistajuuteen mahdollisesti liittyy, ja kuinka kiinnostava keksintö on kaupallisesti.

Kaupallisen kiinnostavuuden arviointi on tärkeää, sillä sen perusteella päätetään, lähdetäänkö keksintöä suojaamaan ja muokkaamaan markkinoiden tarpeisiin. Mikäli keksintö kuuluu yliopistolle, ja se päättää arvioinnin jälkeen säilyttää oikeudet itsellään, on yliopiston ilmoitettava siitä keksijälle viimeistään kuuden kuukauden sisällä hyväksytyn keksintöilmoituksen saapumisesta.

Pitäessään oikeudet itsellään yliopisto kantaa vastuun keksinnön kaupallistamisesta ja sen suojauksen kustannuksista. Tutkijan näkökulmasta tilanne on ideaali, sillä hän voi osallistua keksinnön jatkokehittämiseen ja siihen liittyvään tutkimukseen joutumatta vastaamaan kustannuksista itse. Kaupallistamisen myötä 50 % alle 100 000 euron keksinnön nettotuotosta ja 1/3 yli 100 000 euron keksinnön nettotuotosta kuuluu tässä tapauksessa silti automaattisesti tutkijoille.

Mikäli keksinnön immateriaalioikeudet kuuluvat korkeakoulukeksintölain mukaan tutkijalle, voi hän silti halutessaan luovuttaa ne yliopistolle. Tämä tutkijan usein kannattaakin tehdä, koska kaupallistaminen ja sen valmistelu vaativat resursseja, joita yksittäisellä tutkijalla ei usein ole käytettävissään.

Mikäli yliopisto päättää vastaanottaa sille tarjotut oikeudet, jatkuu kaupallistamisen valmistelu ja kaupallistaminen yliopiston kustannuksella. Tässäkin tapauksessa tutkijoille kuuluu yllä mainitulla tavalla osuus keksinnön kaupallistamisesta tulevasta nettotuotosta. Lisäksi tutkija hyötyy tilanteesta siten, että yliopisto kantaa taloudellisen riskin kaupallistamisen valmistelusta.

Kaupallisesta potentiaalistaan huolimatta tutkimuksen synnyttämät keksinnöt ovat yleensä vasta havaintoja, jotka vaativat huomattavasti jatkojalostusta ollakseen liiketaloudellisesti hyödynnettävissä. Kaupallistamisprosessissa keksintöä tarkastellaan useista näkökulmista, jotka saattavat avata sille täysin uusia soveltamismahdollisuuksia.

Patentoinnissa on kyse yksinoikeudesta uuteen tekniikkaan, mikä on edellytys keksinnön myymiselle tai lisensoinnille. Kaikkia ideoita ei kuitenkaan voi patentoida. Esimerkiksi liikeideat, opetusmenetelmät, pelit ja tietokoneohjelmat on suojattava muilla tavoin.

Mikäli keksintösi arvioidaan kaupallisesti arvokkaaksi, kannattaa se suojata kopioinnin estämiseksi ja taloudellisen hyödyn saamiseksi. Kaupallistamisen eri vaiheet hallitseva henkilöstömme tarjoaa mielellään apuaan muun muassa ideoiden suojaamiseen tai sopimusten lisensointiin liittyvissä kysymyksissä.

Ohjelmistot eivät yleensä ole Suomessa patentoitavissa, mutta ne voidaan suojata tekijänoikeuksien perusteella. Huomaa kuitenkin, että ratkaisu tai menetelmä, jonka ohjelma toteuttaa, voi itsessään olla patentointikelpoinen.

Ohjelmistoa kaupallistettaessa polku etenee yleensä muita teknologian alueita nopeammin, sillä prototyyppi kehittyy usein rinnan tutkimuksen kanssa. Tekijänoikeusasiat onkin hyvä selvittää jo kehityskaaren alkuvaiheessa. Mikäli ohjelmiston kehittämiseen on osallistunut useita ihmisiä, on tärkeää varmistaa, että tekijänoikeudet jaetaan asianmukaisesti.