Välilevytyrä eli ”mäyräkoirahalvaus” ja sitä usein edeltävä, jo nuorella iällä tapahtuva selän välilevyjen rappeutuminen on yleistä mäyräkoirilla ja monilla muilla koiraroduilla, joilta löytyy sille altistava geenimuunnos eli ylimääräinen kopio FGF4-kasvutekijägeenistä (CDDY) kromosomissa 12. Lähes kaikki mäyräkoirat perivät tämän välilevyrappeumalle altistavan geenimuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan. Välilevyjen rappeutuminen johtaa usein lopulta välilevyn kalkkeutumiseen, mikä voidaan nähdä röntgenkuvassa.
– Välilevyrappeumaa on yritetty vähentää välilevykalkkeumien röntgenseulonnan ja jalostuksen avulla. Kuitenkin melko pieni osa jalostuskoirista on selkäkuvattu, mikä on hidastanut edistymistä. Lisäksi osa eläinlääkäreistä on pitänyt kaikkien välilevyjen rappeutumista mäyräkoirilla vääjäämättömänä vanhojen tutkimusten perusteella, toteaa pieneläinradiologian dosentti Anu Lappalainen.
Magneettikuvauksella pystytään erottelemaan terveet ja eriasteisesti rappeutuneet välilevyt vastaavasti kuin suoraan kudosnäytteitä luokittelemalla. Tutkimuksessa selvitettiin magneettikuvauksella, löytyykö nuorilta oireettomilta mäyräkoirilta vaihtelua välilevyjen rappeuman asteessa tai kokonaan rappeutumattomia välilevyjä. Lisäksi selvitettiin röntgenkuvauksella todettujen välilevykalkkeumien ja magneettikuvauksella todetun välilevyjen rappeutumisasteen yhteyttä toisiinsa sekä kromosomin 12 FGF4-geenimuunnokseen.
Helsingin yliopiston apulaisprofessori ja Neuropet-tutkimusryhmän johtaja Tarja Pääkkösen mukaan tutkimuksessa havaittiin nuorten mäyräkoirien välilevyjen rappeutumisessa koirakohtaista vaihtelua. Lisäksi rappeuma-aste vaihteli selkärangan eri osien välillä.
– Rintarangassa rappeutuminen oli voimakkainta, mikä vastasi välilevytyrän tyypillisintä sijaintia mäyräkoirilla rinta- ja lannerangan välissä. Mäyräkoirilta löytyi myös pieni määrä rappeutumattomia välilevyjä. Kuitenkin niiden keskimääräinen välilevyjen rappeutuminen oli kohtalaisen voimakasta, mikä vastaa aiemmassa tutkimuksessa todetun iäkkäämpien, pitkäraajaisten välilevytyrää potevien koirien välilevyjen rappeutumisastetta. Röntgenkuvauksella todettu välilevykalkkeumien kokonaislukumäärä kuvasti hyvin magneettikuvista varmennettua välilevyjen kokonaisrappeuma-astetta, Pääkkönen toteaa.
Geenivirheen hävittäminen ei onnistu yksinomaan mäyräkoirien keskinäisillä jalostusvalinnoilla
Suurin osa tutkimukseen osallistuneista mäyräkoirista oli perinyt kromosomin 12 FGF4-geenimuunnoksen molemmilta vanhemmiltaan eli niillä oli kaksi kopiota kyseistä muunnosta.
– Onneksemme löysimme kolme mäyräkoiraa, joilla geenimuunnos oli vain yhtenä kopiona ja niillä välilevykalkkeumia ei todettu. Tämä viittaa jo kopioiden lukumäärällä olevan merkitystä sairastumisriskiin, kertoo dosentti Marjo Hytönen Helsingin yliopistosta ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksesta.
Eläinlääkäri ja väitöskirjatutkija Vilma Reunanen Helsingin yliopistosta toteaa, että tutkimuksessa löydetyn vaihtelun perusteella välilevykalkkeumien röntgenseulonta kannattaa mäyräkoirilla. Tällöin tulisi kuitenkin kuvata kaikki jalostuskoirat eikä jalostukseen ei pitäisi käyttää koiria, joilla on useita kalkkeutuneita välilevyjä. Reunasen mukaan kromosomin 12 FGF4-geenimuunnoksen geenitestausta kannattaa myös tehdä, mutta geeni on rodussa niin yleinen, että pelkästään sen perusteella ei voida tehdä jalostusvalintoja. Tällöin on vaarana perimältään erittäin suppea populaatio ja siitä johtuvat ongelmat.
– Näitä jalostuksen työkaluja olisi hyvä alkaa vihdoin kattavasti hyödyntämään jalostusvalinnoissa mäyräkoirilla, ja käyttää jalostukseen vain koiria, joilla on enintään neljä kalkkeutunutta välilevyä. Roturisteytystenkään suunnittelu geenimuunnoksen vähentämiseksi ei olisi huono idea, sillä niiden avulla nopeutettaisiin myönteisten tulosten saavuttamista, ehdottaa Reunanen.
Rahoitus
Tutkimusta ovat tukeneet Agria ja Ruotsin Kennelliiton tutkimussäätiö.
Alkuperäinen artikkeli:
Reunanen VLJ, Jokinen TS, Hytönen MK, Junnila JJT, Lappalainen AK. Evaluation of intervertebral disc degeneration in young adult asymptomatic Dachshunds with magnetic resonance imaging and radiography Acta Veterinaria Scandinavica (2023). DOI: 10.1186/s13028-023-00702-0
Yhteystiedot
Anu Lappalainen
dosentti, pieneläinradiologia
anu.k.lappalainen@helsinki.fi