Ravihevosia piinanneen ihotulehdusepidemian aiheuttaja löytyi

Helsingin yliopiston tutkijat ovat löytäneet ravihevosissa talvella 2021–2022 riehuneen tarttuvan vuohisalueen ihotulehdusepidemian todennäköisen aiheuttajan sekä selvittäneet taudin luonnetta ja riskitekijöitä.

Vuosina 2021–2022 Suomessa sairastui arviolta satoja ravihevosia tarttuvaan ihotulehdukseen, johon kuului jalkojen turpoaminen sekä niiden alaosaan, vuohisalueen ihoon, ilmestyneet rakkulamaiset muutokset, jotka alkoivat myöhemmin erittää visvaa tai märkäeritettä. Vuohisrokkona tunnettu ihotulehdus oli usein hyvin kivulias ja sairastunut hevonen saattoi ontua jopa kävellessä. 

Hevosten ihovaurioista otetuista näytteistä valtaosasta (23/26) löytyi PCR-tutkimuksessa hevosen parapoxviruksen (Equine parapoxvirus) perimää. Lisäksi näytteistä löytyi useita bakteerilajeja, joista jotkut voivat tarttua myös ihmiseen. Raviradan tallialueelta otetuista yksittäisistä pintanäytteistä virusta ei tässä tutkimuksessa todettu, joten lisänäytteitä ja -tutkimuksia tarvitaan leviämisreittien selvittämiseksi.  

– Hevosista tehdyt löydökset viittaavat – ensimmäistä kertaa maailmassa – parapoxvirukseen tarttuvan vuohisalueen ihotulehduksen aiheuttajana, sanoo dosentti ja tarttuvien tautien erikoiseläinlääkäri Paula Kinnunen.  

Tutkijat pystyttivät virukselle diagnostisen PCR-testin, joka mahdollistaa nopean diagnostiikan mahdollisten uusien tapausten tunnistamisessa.  

Kysely ravihevosten omistajille 

Tutkimukseen liittyvän kyselyn perusteella merkittävin riskitekijä hevosten sairastumiselle oli ravihevosten pitäminen. Noin 60 % tautiin sairastuneiden tallien edustajista arvioi, että tartunta oli tullut talliin raviratakäynniltä. Muita epäiltyjä tartuntareittejä olivat kengittäjän vierailu, talliin tullut uusi hevonen, klinikalla käynti tai vierailu muulla tallilla.  

Talleissa joihin tauti tuli, noin kolmasosa hevosista sairastui ja taudin itämisaika oli lyhyt, noin kolme päivää. Tyypillisinä oireina mainittiin haavaiset, rakkulaiset, rupiset ja erittävät ihomuutokset vuohisen alueella. Oireet jatkuivat keskimäärin 2–3 viikkoa.  

Hoitona käytettiin yleisimmin pihka-, hunaja- ja antibioottivoiteita. Vastaajista 73 % kertoi paikallishoidon riittäneen, mutta noin kolmasosalla talleista sairastuneita hevosia hoidettiin myös suun kautta annettavalla tai lihakseen pistettävällä antibiootilla. Kivuliaista oireista huolimatta tulehduskipulääkkeitä sairastuneille hevosille annettiin vain joka kymmenennessä tallissa. 

Tartuntariski ihmisen ja eläimen välillä 

Tutkimuksessa tuli esiin yksittäisiä havaintoja iho-oireista sairastuneita hevosia hoitaneilla ihmisillä, mutta niiden aiheuttaja jäi varmistamatta, koska ihmisistä ei saatu näytteitä. Moni muilla eläinlajeilla todettu parapoxvirus on zoonoottinen eli tarttuu ihmisen ja eläimen välillä. Tämän uhkan tiedostaminen ja suojautuminen ovat tärkeitä myös hevosen tarttuvan vuohisalueen ihotulehduksen yhteydessä. Asiasta kaivataan lisää tutkimustietoa.  

– Jatkamme tutkimuksia yhteistyössä Ruokaviraston kanssa. Jos hevosissa havaitaan parapoxtartunnalle tyypillisiä oireita, toivomme yhteydenottoa diagnostisten näytteiden ottamiseksi hevosista ja tutkimusnäytteiden keräämiseksi talliympäristöstä. Kiitämme lämpimästi hevosen- ja tallinomistajia, hevosenhoitajia, valmentajia sekä eläinlääkäreitä vaivannäöstä ja yhteistyöstä, Kinnunen sanoo. 

Tutkijat ovat kiinnostuneita myös hevostartuntojen yhteydessä mahdollisesti esiintyvistä iho-oireista ihmisillä. Lisäksi projektissa on mahdollista tutkia myös ihmisten diagnostisia näytteitään yhteistyössä HUSLABin ja hoitavan lääkärin kanssa. Ihmisistä otetuista näytteistä voidaan osoittaa mahdollinen tämän viruksen aiheuttama tartunta ja tukea näin myös sen selvittämistä, tarttuuko virus eläinten ja ihmisten välillä. 

Tutkimuksen rahoitus 

Tutkimusta ovat rahoittaneet Niemi-säätiö, Suomen eläinlääketieteen säätiö, Erkki Rajakosken rahasto, Sakari Alhopuron säätiö, Eläinlääketieteen tutkimuksen tukisäätiö ja Orionin tutkimussäätiö. 

Alkuperäiset artikkelit

Virtanen J, Hautaniemi M, Dutra L, Plyusnin I, Hautala K, Smura T, Vapalahti O, Sironen T, Kant R, Kinnunen PM. Partial Genome Characterization of Novel Parapoxvirus in Horse, Finland. Emerging Infectious Diseases 2023;29(9):1941-1944. https://doi.org/10.3201/eid2909.230049 

Virtanen J, Hautala K, Utriainen M, Dutra L, Eskola K, Airas N, Uusitalo R, Ahvenainen E, Smura T, Sironen T, Vapalahti O, Kant R, Virtala AMK, Kinnunen PM. Equine dermatitis outbreak associated with parapoxvirus. Journal of General Virology 2023;104(12). https://doi.org/10.1099/jgv.0.001940  

Lisätietoa aiemmista parapoxvirushavainnoista Suomessa:

Hevonen
Airas N, Hautaniemi M, Syrjä P, Knuuttila A, Putkuri N, Coulter L, et al. Infection with Possible Novel Parapoxvirus in Horse, Finland, 2013. Emerg Infect Dis. 2016;22(7):1242-1245. https://doi.org/10.3201/eid2207.151636

Nauta
https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/naudat/valelehmarokko/ (voi tarttua ihmiseen) 

Lammas ja vuohi
https://www.ruokavirasto.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/lampaat-ja-vuohet/orf/ (voi tarttua ihmiseen) 

Poro
https://www.ruokavirasto.fi/teemat/tieteellinen-tutkimus/tutkimushankkeet/paattyneet/elainten-terveys--ja-hyvinvointitukimus/parapoxvirusinfektiot-porojen-suutaudissa/ (voi tarttua ihmiseen)