Suomessa on vain muutamia luonnonvaraisia eläimiä ammatikseen hoitavia tahoja, ja suurin osa loukkaantuneiden villieläinten hoitotyöstä perustuu kansalaisjärjestöjen ja yksittäisten kansalaisten tekemään vapaaehtoistyöhön. Yhtenäisiä hoitosuosituksia ei ole. Myös hoitokäytännöt, odotukset hoidon tuloksista ja luonnonvaraisia eläimiä hoitavien koulutustaso voivat vaihdella. Uusi eläinten hyvinvointilaki tekee luonnonvaraisten eläinten hoidosta ilmoituksenvaraista.
– Luonnonvaraisten loukkaantuneiden eläinten hoitoon liittyy paljon hankalia eettisiä kysymyksiä. Hoidetaanko eläintä vai lopetetaanko se, ja pitääkö ihmisen ylipäätään puuttua asiaan, kertoo tutkija, ELL Kati White Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta. White on myös SEY Suomen eläinsuojelun toiminnanjohtaja.
– Vaikka meillä on vahva moraalinen ja myös oikeudellinen velvollisuus auttaa avuntarpeessa olevia eläimiä, ei ole yksimielisyyttä hyvästä luonnoneläinten hoidosta tai siitä, milloin esimerkiksi eutanasia on perusteltua. Näitä ajatuksia ja käytäntöjä lähdimme kartoittamaan kyselytutkimuksella.
Tutkimus on osa Whiten eurooppalaista eläinten hyvinvoinnin, lain ja etiikan erikoistumiskoulutusta. Kyselytutkimuksen 78 vastaajasta 14 oli eläinlääkäreitä, 18:lla oli muu eläimiin liittyvä koulutus ja 49:llä ei ollut lainkaan eläimiin liittyvää koulutusta. Vastaajien ikä tai koulutustaso eivät eronneet eri koulutustasojen välillä. Vastaajien mediaani-ikä oli 43 vuotta ja he olivat hoitaneet luonnonvaraisia eläimiä 5 vuotta. Suurin osa vastaajista oli naisia.Kyselyyn vastanneet olivat yksimielisiä siitä, että helposti luontoon palautettavaa eläintä ei pidä lopettaa. Loukkaantuneen luonnonvaraisen eläimen eutanasiaan liittyvät käsitykset kuitenkin erosivat riippuen siitä, oliko vastaajilla eläimiin liittyvää koulutusta.
Eläinlääkäreiden päätöksiin eläinten eutanasiasta vaikuttivat hoitoon liittyvät kustannukset ja hoidon kesto, eläinlajin yleisyys sekä tiedossa oleva eläimen loppuelämän sijoituspaikka muita vastaajia enemmän. Vastaajat vailla mitään eläimiin liittyvää koulutusta olivat vähiten halukkaita eutanasiaan siinäkin tapauksessa, että luonnonvarainen eläin tulisi olemaan riippuvainen ihmisestä loppuelämänsä ajan tai hoito tulisi olemaan kovin stressaavaa sen kannalta.
Kati Whiten mukaan tähän voi olla monia eri syitä:
– Koulutus auttaa tunnistamaan eri eläinlajien tarpeet sekä loukkaantuneiden villieläinten kivun ja stressin merkit. Koulutus ja sen mukanaan tuomat kokemukset voivat myös herkistää eläinten kärsimykselle, mikä voi madaltaa kynnystä eutanasiapäätökselle. Eläinlääkärit on lisäksi koulutettu siihen, että eutanasia on hoitovaihtoehto ja he ovat tottuneet tekemään eutanasiapäätöksiä arkityössään.
Whiten mukaan on myös mahdollista, että taustalla vaikuttavat erilaiset eläineettiset käsitykset eri koulutustaustojen välillä. Tästä on kuitenkin kovin vähän tietoa saatavilla.
– Keskustelu eutanasiapäätöksenteon taustalla olevista erilaisista näkökohdista edistäisi luonnonvaraisten eläinten hoidon yhtenäisten standardien kehittämistä Suomessa. Tämä helpottaisi hoitoketjuja, vähentäisi väärinymmärryksiä ja parantaisi eläinten hyvinvointia, White summaa.
Alkuperäinen artikkeli:
Hänninen, L., Valros A, White, K. (2023) Euthanasia and the rehabilitation of wildlife casualties in Finland: decision-making varies depending on the background education of the caregivers. Frontiers in Veterinary Science, Sec. Animal Behavior and Welfare Volume 10 – 2023. doi: 10.3389/fvets.2023.1207930