Kirkkaan ilman kaikujen yleisyys yleensä ja linnuista lähemmin

Oikealla olevassa kuvassa näkyy kirkkaan ilman kaikupäivien suhteellinen osuus Meteorologian laitoksen säätutkalla eri kuukausina tehdyissä havainnoissa. Vihreät pylväät kertovat lähinnä hyönteisiin liittyvän kaiun esiintymisen ja keltaiset pylväät merkittävien lintuihin liittyvien kaikupäivien yleisyyden.
Lintuja esiintyy muuttoaikoina hyvin runsaasti ja usein. Doppler-säätutkalla voidaan mitata näistä ensin säteensuuntainen nopeus eli millä nopeudella lintu joko lähestyy tutkaa tai etääntyy siitä. Kun näitä säteensuuntaisia nopeuksia saadaan eri puolilta tutkaa, niin voidaan edelleen nopeuskentän jatkuvuuden perusteella ratkaista myös lintujen keskimääräisen liikkeen suunta ja nopeus maanpinnan suhteen. Jos tiedetään tuuli, niin lopulta saadaan tietoa myös siitä mihin suuntaan linnut itse suuntaavat ja millä nopeudella ne ilmassa lentävät. Tällaisesta tarkastelusta on esimerkki syysmuutosta 1997. Toisaalta myös vertailu suhteellisen tarkkaan tuulen mukana kulkevien hyönteisten ja lintujen välillä kertoo lintujen omasta lentosuunnasta jotakin.
Tutkamittauksissa on mm. Doppler-spektrien avulla voitu todeta, että yöllä muuttavat maalinnut lentävät yksittäin. Käytännössä tutkan paikallinen erotuskyky, joka on sadan metrin luokkaa, ei aina riitä kaiunaiheuttajien välisen tyhjän tilan havaitsemiseen kaiuttomana.

Kuvassa vasemmalla nähdään jonomaisten lintujen aiheuttamien kaikualueitten päivien lämpötilan jakautuminen suhteessa kaikkien kirkkaan ilman kaikupäivien lämpötilaan. Pinotut pylväät kuvaavat tilanteiden suhteellista osuutta. Keltainen osuus liittyy puuskarintamiin, sininen osuus järjestäytyneeseen konvektioon (toisinaan havaittavissa myös kumpupilvijonoina) ja punainen osuus merituulirintamiin.
Näistä kaikutilanteista lintujen selvästi hallitsemat kaikutilanteet ovat yleensä tavallista viileämpiä. Puuskarintamien osalta se voi johtua siitäkin, että tällöin esiintyvät kuurosateet viilentävät päivälämpötilaa. Toisaalta suhteellinen viileys johtunee tilanteiden muina kaiunaiheuttajina olevien hyönteisten määrän suhteellisesta pienuudesta. Tällöin hyönteisiä saalistavat linnut keskittyvät tavallista voimakkaammin edullisimpiin saalistusalueisiin, joita ovat kyseisten meteorologisten ilmiöiden synnyttämät kasaantumisalueet eli konvergenssialueet.

Viime vuosina on kiinnitetty huomiota myös ilmeisesti lokkien lentelyyn kaatopaikkojen tuntumassa, jolloin näkyvät kaikualueet voivat olla hyvin huomattavia kuten 28.3.2000.