Tutkamittauksia iltayöllä 5.9.2000

Tutkakuvat ovat pystyleikkauksia, jossa vaaka-akselina on etäisyys tutkasta ja pystyakselina korkeus merenpinnasta kilometreinä. Mittaukset on tehty eteläkaakkoon Suomenlahdelle päin.

6.9.2000 Matti Leskinen


RHI-Z RHI-V

Kaiun voimakkuus ja nopeudet klo 20.33

Heikoin kaiun voimakkuus on kuvattu violetilla, sininen merkitsee vahvempaa kaikua ja samoin vaaleampi sävy tummempaa voimakkaampaa kaikua. Nopeus on säteensuuntainen nopeus ja kuvassa punaiset sävyt ulottuvat 0-6 m/s, keltaiset ja vihreät 6-13 m/s ja siniset yli 13 m/s.
Auringonlaskun aikoihin ilmaan nousi runsaasti hyönteisiä, jotka kulkivat etelään/etelälounaaseen Suomenlahden ylle kilometrin korkeudelle ulottuneessa kerroksessa ja 10 m/s luokkaa olleella nopeudella. Ohut kaikukerros kahden kilometrin korkeuden tuntumassa liittyy pilvikerrokseen.

RHI-Z RHI-V

Kaiun voimakkuus ja nopeudet klo 21.33

Noin tunti auringonlaskun jälkeen lähtivät liikkeelle yöllä muuttavat linnut. Lintu erottuu kuvassa yleensä erillisenä, aikaisempaa hyönteiskaikua voimakkaamman kaiun läiskänä, jonka leveys on noin 100 m eli tutkan mittaustilavuuden kokoluokkaa. Yksittäisestä suhteellisen voimakkaasta kaiunaiheuttajasta saadaan nimittäin kaikua sekä lähetepulssin vahvimmasta keskiosasta että sen reunoilta. Nopeudeltaan linnut eroavat myös merkittävästi edelleen aika yhtenäisen kaikualueen muodostavista, pääasiassa tuulen mukana kulkevista hyönteisistä. Toisaalta kuvia tarkasteltaessa havaitaan myös hyvin harvassa isoja hyönteisiä, joiden liike on lähellä muiden pienempien hyönteisten liikettä. Lintuihin verrattuna kaiun voimakkuus isoilla hyönteisillä on kuitenkin noin 10 dB eli kertaluokkaa pienempi.


[tuorein kaiku] [kaikutilanteet] [Matti Leskinen]