Tutkamittauksia iltayöllä 5.9.2000
Tutkakuvat ovat pystyleikkauksia, jossa vaaka-akselina on etäisyys tutkasta ja
pystyakselina korkeus merenpinnasta kilometreinä. Mittaukset on tehty
eteläkaakkoon Suomenlahdelle päin.
6.9.2000 Matti Leskinen
Kaiun voimakkuus ja nopeudet klo 20.33
Heikoin kaiun voimakkuus on kuvattu violetilla, sininen merkitsee vahvempaa
kaikua ja samoin vaaleampi sävy tummempaa voimakkaampaa kaikua. Nopeus on
säteensuuntainen nopeus ja kuvassa punaiset sävyt ulottuvat 0-6 m/s,
keltaiset ja vihreät 6-13 m/s ja siniset yli 13 m/s.
Auringonlaskun aikoihin ilmaan nousi runsaasti hyönteisiä, jotka kulkivat
etelään/etelälounaaseen Suomenlahden ylle kilometrin korkeudelle ulottuneessa
kerroksessa ja 10 m/s luokkaa olleella nopeudella. Ohut kaikukerros kahden
kilometrin korkeuden tuntumassa liittyy pilvikerrokseen.
Kaiun voimakkuus ja nopeudet klo 21.33
Noin tunti auringonlaskun jälkeen lähtivät liikkeelle yöllä muuttavat linnut.
Lintu erottuu kuvassa yleensä erillisenä, aikaisempaa hyönteiskaikua
voimakkaamman kaiun läiskänä, jonka leveys on noin 100 m eli tutkan
mittaustilavuuden kokoluokkaa. Yksittäisestä suhteellisen voimakkaasta
kaiunaiheuttajasta saadaan nimittäin kaikua sekä lähetepulssin vahvimmasta
keskiosasta että sen reunoilta. Nopeudeltaan linnut eroavat myös merkittävästi
edelleen aika yhtenäisen kaikualueen muodostavista, pääasiassa tuulen mukana
kulkevista hyönteisistä. Toisaalta kuvia tarkasteltaessa havaitaan myös hyvin
harvassa isoja hyönteisiä, joiden liike on lähellä muiden pienempien hyönteisten
liikettä. Lintuihin verrattuna kaiun voimakkuus isoilla hyönteisillä on
kuitenkin noin 10 dB eli kertaluokkaa pienempi.
[tuorein kaiku]
[kaikutilanteet]
[Matti Leskinen]