Olen Irina ja opiskelen teologiaa opetuksen ja kasvatuksen asiantuntijatyön opintosuunnassa. Teologian opiskelijoilla on violetit haalarit. Minulla on nykyisin myös HAO:n valkoinen haalaritasku, sillä opiskelen uskonnon, psykologian ja et:n aineenopettajaksi.
Päätin hakea teologiseen, koska kiinnostuin lukiossa uskonnosta oppiaineena, etenkin uskonnon tarkastelusta ilmiönä. Tiesin myös haluavani pätevöityä psykologian sekä uskonnon ja elämänkatsomustiedon aineenopettajaksi.
Oli, sillä en vielä silloin halunnut muuttaa pääkaupunkiseudulta muualle. Minulla ei myöskään ollut muita vaihtoehtoja yliopistojen suhteen, joten myös toinen ja kolmas hakuvaihtoehto olivat Helsingin yliopiston sisällä olevia koulutusohjelmia. Nyt kuitenkin kannustan lukiolaisia pohtimaan muuttoa muualle opintojen vuoksi. Toki on tiettyjä aloja, joissa ei välttämättä ole niin suurta ”valinnanvaraa” yliopiston tai amk:n suhteen, mutta jos alaasi voi opiskella ympäri Suomen maan, niin kannustan rohkeasti myös pohtimaan vaihtoehtoa lähteä kauemmas kotikotoa. Toki koulutusohjelmien suhteen Helsingin yliopiston tarjonta on aika kattava.
Hain suoraan lukion jälkeen ja silloin myös pääsin sisälle. Lukiossa ollessani lähdin itsenäisesti perehtymään siihen, mitä teologia oikein on, kun tajusin haluavani olla tulevaisuudessa katsomusten asiantuntija. Osittain myös lukioaikaiset kaverini puhuivat jatkuvasti siitä, kuinka he näkevät minut opettajan roolissa, joten tämäkin ehkä motivoi siihen, että ala voisi olla minulle sopiva myös tulevaisuuden työsuunnitelmien vuoksi.
Varmasti tämä on alakohtaista, mutta en sanoisi edes hakupainealan kohdalla sen olevan mahdotonta. On aloja, jonne on enemmän hakijoita ja vastaavasti aloja, jonne vähemmän. Tietysti jo tämä pelkästään vaikuttaa sisäänpääsyyn ja ”vaikeuteen”, kuten myös sisäänottomäärä. Sen kyllä allekirjoitan, että hakijoita Helsinkiin on paljon. Kyseessä kuitenkin pääkaupungissa sijaitseva yliopisto, mutta vaikeuden suhteen sanoisin, että vaikeaa voi olla päästä opiskelemaan minne tahansa.
Opinnoissa parasta on ollut halu jatkuvaan oppimiseen itseään kiinnostavan aiheen parissa. Olen myös pitänyt erilaisista merkityksellisistä oppimiskokemuksista esimerkiksi ryhmätyöskentelyssä.
Mieleenpainuvin tähän asti on ollut opintomatka Israeliin ja Palestiinaan, joka oli samalla myös kurssi.
Paikoin hyvinkin uuvuttavaa, etenkin etäyhteyksien käyttö. On ollut vaikeaa tottua siihen, että tietty tila on sekä opiskelua että lepoa varten. Opiskelin aiemminkin paljon kotona, mutta silloin kotoa ei seurattu luentoja tai tehty ryhmätöitä.
Olen oppijana kehittynyt ja samalla oppinut itsestäni paljon uusia asioita/piirteitä. Toki tähän on liittynyt myös kehittyminen ihmisenä, mutta positiivista on ollut huomata, kuinka valitsemani ala on vastannut omiin odotuksiini juuri mielenkiinnon vuoksi. Opinnot ovat tarjonneet juuri sitä uuden tiedon määrää itseäni kiinnostaviin aiheisiin, jota lähdinkin hakemaan yliopistosta, jotta voisin joskus olla pätevä opettaja ja oman alan asiantuntija.
Suunnitelmanani on työskennellä psykologian sekä uskonnon ja elämänkatsomustiedon aineenopettajana.
Olen usein törmännyt lukiolaisten kysymykseen, onko yliopistossa vaikeaa opiskella? Mielestäni ei ole. Etenkin, jos hakee itseään kiinnostavalle alalle. Silloin ajoittaiset haasteet ovat ennemminkin oppimiskokemuksia. Yliopisto-opiskelu sisältää pieniä saavutettavissa olevia haasteita, jotka saavat mielenkiinnon pysymään opinnoissa.
Toinen myytti liittyy omaan alaani. En väitä, ettei joku olisi niin taitava ja pääsisi lukematta opiskelemaan teologiseen, mutta väitän, että tämä myytti ei tarkoita sitä, että tänne on jokainen lukematta päässyt. Myös teologisessa on ihmisiä, jotka eivät päässeet ensimmäisellä kerralla sisälle. Siinä ei ole mitään kummallista.
Ei kannata stressata. Jos koet kiinnostusta jotakin alaa kohtaan, olet motivoitunut ja jaksat tehdä tarpeeksi töitä, saavutat varmasti haluamasi.
Unelmia täytyy tavoitella. ”Toivo luo toimintaa ja vastaavasti toiminta toivoa." Eli yrittää kannattaa aina ja kun töitä tekee tarpeeksi, niin myös lopputulos sen osoittaa. Kuitenkin kannustan siihen, että ei kannata ensimmäisen kerran jälkeen luovuttaa, jos ei pääsekään sisälle.
Lukio-opinnot sisältävät paljon sellaista, mitä joutuu tekemään pakollisen oppimäärän vuoksi. Tietysti lukion opintosuunnitelmassa on pätevät ja hyvät perustelut tälle. Yliopisto taas on oma paikkansa, jonne haetaan mielenkiinnon perässä. Jo lukiossa harjoitellaan valitsemaan mielenkiintoisia kursseja/opintoja. Yliopistoon hakiessa taas sinun olisi hyvä hakea sellaiselle alalle, jossa et toivottavasti joudu kokemaan opiskelua vastentahtoisena. Ei sitä ainakaan kovin pitkälle jaksa, jos mielessä on ainoastaan ulkoinen motivaatio.
Kaikkia aloja ei myöskään voi verrata lukion oppiaineisiin, jolloin ei voida verrata M:n tai 8:n oppilasta suoraan siihen, miten hän yliopistossa valitsemallaan alalla pärjää vai pärjääkö lainkaan? Tietysti pärjää, jos on päässyt sisälle opiskelemaan. Sanoisin ennemminkin, että yliopistoon haluavan opiskelijan on oltava kiinnostunut alastaan, sillä kirjoja/tekstejä yliopistossa joutuu lukemaan. Ylioppilaskirjoitukset määrittävät myös ainoastaan yhden kokeen arvosanan, joten se ei missään nimessä vastaa sitä opitun tiedon määrää, mikä sinulla siinä oppiaineessa on. Haluankin siis muistuttaa, että yliopistoon ei tarvitse päästä sisälle ylioppilastutkintotodistuksella.
Olen Lauri ja opiskelen teologian ja uskonnontutkimuksen kandiohjelmassa.
Sain muutamalta lukion opettajalta vinkin, että teologinen tiedekunta voisi olla oikea paikka minulle. Olin harkinnut teologiaa jo aiemminkin, mutta olin kiinnostunut myös aatehistoriasta.
Uuden oppiminen ja ymmärryksen laajeneminen. Yliopistolla on tilaa osoittaa mielenkiintoa ja innostusta aiheisiin ihan eri tavalla kuin lukion puolella. Opintojen eteneminen avaa ovia keskustella ja ymmärtää monia aiheita.
Uskonnon filosofian peruskurssi oli erittäin mieleenpainuva. Kurssilla sai pitää yli tunnin mittaisen esitelmän uskonnollisen kielen luonteesta samasta aihepiiristä väitelleen tohtorin valvonnassa. Keskiajan teologian kurssi oli haastava ja mielenkiintoinen, sillä aineistoa oli runsaasti.
Ei kovinkaan hauskaa. Mielestäni opiskelun vapaus on kärsinyt ja työmäärä kasvanut. Fiilistely yliopiston maisemissa on normaalioloissa tärkeä osa jaksamistani. Etäopiskellessa aamuluennoilla on vaarana torkahtaa, sillä herään tavallisesti toimintakuntoon vasta bussimatkalla yliopistolle.
Ajatuksenani on työskennellä filosofian, uskonnon ja elämänkatsomustiedon aineenopettajana. Myös mahdollisuus katolisen uskonnon opettamiseen houkuttelee. Suunnittelen palaavani Pohjoiseen, kun valmistun.
Lukiossa luin paljon filosofiaa, esimerkiksi Aristoteleen avaintuotanto tuli silloin tutuksi. Harrastus on siirtynyt vähän työn puolelle, mutta olen pyrkinyt ylläpitämään uteliaisuutta. Olen myös intohimoinen numismaatikko, ja nyt yliopistossa opiskellessani olen hankkinut eri uskontojen jumaluuksia esittäviä kolikoita.
Monista erilaisista lähtötilanteista tulevat pääsevät loistamaan yliopistolla. Käytämme osan ajastamme myös opiskeluun, vaikka vapun juhlinnasta voikin saada toisenlaisen kuvan.
Oikean alan ja yliopiston valitseminen on tärkeämpää kuin pääsykokeet! Pääsykoetehtävistä selviytyy, kun keskittyy ja lukee tehtävänannon huolella. Kannattaa myös muistaa, että on hakemassa ei-tunnustukselliseen tutkimusyliopistoon.
Oon Maria, opiskelen teologiaa ja meillä on parhaan väriset haalarit eli violetit.
Kun päätin hakea teologiseen, pääsin sisään ensimmäisellä kerralla. Ennen sitä hain opiskelemaan uskontotiedettä Turun humanistiseen, mutta en päässyt sisään.
Olen aika hidas lukemaan ja lukemiseni on tosi prosessoivaa, eli lukiessani pohdiskelen paljon lukemaani ja sitä, miten se liittyy aikaisempaan tietämykseeni asiasta ja maailmasta ylipäänsä. En siis itse ole niitä ihmisiä joille lukukerrat ovat kaikki kaikessa vaan aineiston kahlaamiseen edes kerran voi mennä tosi pitkä aika, mutta laadultaan se on sitten aika syväluotaavaa. Muistaakseni valintakokeeseen valmistautuessa en tehnyt muistiinpanoja, vaan ensin luin kirjan läpi sellaisenaan, sitten uudelleen värikoodatuilla alleviivauksilla. Näin jälkikäteen ajateltuna muistiinpanot olisivat varmaan olleet aika jees.
Olen hyvä tekemään suunnitelmia mutta susi pysymään niissä. Aloitin lukemisen kevään ylioppilaskirjoitusten jälkeen, mutta olin sikäli myöhässä että materiaali oli julkaistu jo joulukuussa. Tosiaan, lukemiseni on aika prosessoivaa, ja se myös kuormittaa aivojani enemmän, enkä jaksanut tehdä sitä kauhean montaa tuntia päivässä. Aikatauluni oli siis epärealistinen, koska aikataulutin itselleni liikaa luettavaa, en saavuttanut tavoitettani ja sitten harmitti (ihan turhaan).
Ensinnäkin kehotan pitämään kiinni rutiineista, harrastuksista ja muusta sellaisesta. Joillekin varmaan toimii se, että eristäytyy kaikista ja kaikesta luku-urakan ajaksi, mutta itse en suosittele sellaista. Jonkinlainen itselle sopiva päivärytmi, jota seuraa ja jonka ympärille rakentaa opiskelutuokiot, on aika toimiva. Taukoja pitää olla tarpeeksi. Ja tuntimäärä ei ole mikään absoluuttinen totuus, vaan kannattaa panostaa laatuun määrän sijasta. Hyvä itsetuntemus vie jo pitkälle; se että tietää milloin tarvitsee tauon ja uskaltaa myös sen pitää, se että elämässä on muutakin mielekästä ja motivoivaa meneillään jne. Näin opiskelijana suosittelen myös vertaistukea.
Jännitti ja oli olo, etten tiedä mitään. Tosin olin laskelmoinut yhden vuosikausia materiaalina olleen kirjan kohdalla, että koska yhdestä sen osiosta ei ollut kysytty vuosiin, on siitä tultava nyt kysymys (ja olin oikeassa). Kokeessa oli kysymyksiä ennakkomateriaalista, sekä vähän aineistokysymyksiä. Muistan myös, että yhtä määriteltävää käsitettä en tahtonut muistaa sitten millään – olin jättänyt kohdan lopulta tyhjäksi – ja se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta päähän juuri kun olin noussut ylös palauttaakseni vastaukseni. Eli malttia! Ja niin paljon kuin se piruilulta kuulostaakin, kannattaa yrittää ottaa niin rennosti kuin mahdollista.
Ota rennosti. Jos olet yhtään valmistautunut, osaat kyllä. Sali on aina varmaan puolillaan niitä tyyppejä, jotka ovat vain ”kokeilemassa” eivätkä yritä ehkä tosissaan. Kannattaa nukkua hyvät yöunet pohjalle ja syödä kunnolla ennen koetta (ei tietty liian raskaasti ettei ala väsyttää, mutta tarpeeksi). Ja tutkimusten mukaanhan ennen koetta kannattaa nostaa sykettä liikkumalla hieman, edes viitisen minuuttia, koska se parantaa aivojen verenkiertoa ja helpottaa näin muistin toimintaa kokeessa.