HISTORIA – KOULUTUKSEN ARVIOINTIKESKUKSEN TARINA

KOULUTUKSEN ARVIOINTIKESKUKSEN PERUSTAMINEN 

Opetushallitus esitti arviointistrategiassaan vuonna 1995, että koulutuksen vaikuttavuutta arvioitaessa on tarkasteltava paitsi oppiaineosaamista myös muita koulun tuottamia valmiuksia. Nämä valmiudet auttavat menestymään eri oppiaineissa ja ennakoivat itsensä kehittämistä muodollisen koulutuksen jälkeenkin. Oppiainetietojen ja -taitojen ohella ne turvaavat peruskoulunsa päättäville nuorille elinikäisen oppimisen eväät muuttuvassa maailmassa.

Opetushallituksen opetusneuvos Ritva Jakku-Sihvonen ja Helsingin kaupungin Opetusviraston linjajohtaja Paula Sermilä kutsuivat Jarkko Hautamäen, Patrik Scheininin ja Markku Niemivirran kokoukseen, jossa päätettiin kehittää oppimaan oppimisen arviointimenetelmä. Opetushallituksen tilauksesta Helsingin yliopiston tutkijaryhmä ryhtyi professori Jarkko Hautamäen johdolla laatimaan oppimaan oppimisen suomalaista viitekehystä ja siihen perustuvaa testimuotoista tutkimusmenetelmää. Koulutuksen arviointikeskus, tuttavallisemmin CEA (Centre for Educational Assessment), perustettiin vuonna 1996 kasvatustieteelliseen tiedekuntaan tätä tehtävää varten.  Mukana olivat perustamisvaiheessa Pekka Arinen, Airi Hautamäki, Jarkko Hautamäki, Sirkku Kupiainen, Markku Niemivirta ja Patrik Scheinin. Näin lähtivät kehittymään oppimaan oppimisen teoria, arviointikehys ja arviointivälineet sekä isojen aineistojen käsittelyn tietotaito.

Taustalla olivat Euroopan unionin koulutuksen arvioinnin (European Network of Policy Makers for the Evaluation of Educational Systems) kehittämistavoitteet sekä Opetushallituksen silloinen koulutuksen tuloksellisuuden arviointimalli (1995), jossa ennakoitiin EU-kehitystä ja suomalaisen koululainsäädännön muutoksia.  Samaan kokonaisuuteen liittyy OECD:n PISA-ohjelma (Programme for International Student Assessment) erityisesti metakognition ja ongelmanratkaisun osalta (www.pisa.oecd.org). Ks. myös Arviointia – miksi?

TUTKIJARYHMÄN TAVOITTEET JA TESTIN KOKEILU HELSINGISSÄ

Ryhtyessään laatimaan teoreettista viitekehystä ja tehtäväsarjaa oppimaan oppimisen arvioimiseksi tutkijaryhmällä oli neljä tavoitetta:

  • laatia eri ikäryhmien oppimaanoppimistaitojen arviointiin soveltuva tehtäväsarja, joka perustuisi parhaaseen saatavilla olevaan tietoon oppimisen kognitiivisista ja affektiivisista ehdoista
  • kartoittaa kehitetyn testin avulla 6.- ja 9.-luokkalaisten sekä toisen asteen opiskelijoiden oppimaanoppimistaitoja ja niissä esiintyvää vaihtelua
  • luoda kuva oppimaanoppimistaitojen ikätyypillisestä kehityksestä ala-asteen lopulta toisen asteen loppuun
  • tarjota teoreettisesti perusteltua tietoa koulussa oppimiseen vaikuttavista tekijöistä sekä siitä, missä määrin ja miten suomalainen koulu tällä hetkellä tukee oppilaiden oppimaanoppimistaitojen kehittymistä.

Teoreettisen pohjatyön jälkeen ensimmäinen tavoite konkretisoitui tehtäväsarjana, joka soveltui aineistonkeruuseen kouluissa opettajan johdolla. Sarja koostui osaamistehtävistä sekä asenteita ja uskomuksia luotaavista kysymyksistä. Menetelmää koekäytettiin yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Sitä kokeiltiin ensimmäisen kerran viidellä helsinkiläisellä ala-asteella keväällä 1996 (ks. OPM:n julkaisut (Hautamäki ym. 1997). Samalla luotiin tapa välittää arviointitietoa selkeänä ja käytännönläheisenä raporttina mukana olleille kouluille ja arvioinnin tilaajalle.

TULOSTEN RAPORTOINTI

Tavoitteiden mukaisesti raportissa ei vain esitelty arviointituloksia, vaan ne yhdistettiin oppilaiden koulumenestystä koskeviin tietoihin oppilas-, luokka- ja koulutasolla. Näin saatettiin tuoda aiempaa tarkemmin esiin koulujen välisten erojen syitä ja eri tekijöiden yhteyksiä. Virallisen raportin lisäksi arviointituloksia ja oppimaan oppimisen teoriataustaa esiteltiin mukana olleiden koulujen opettajille erillisessä tilaisuudessa. Tämä osoittautui jatkossakin tärkeäksi tavaksi saada arviointitietoa mukaan elävään keskusteluun koulun kehittämisestä.

VALTAKUNNALLISET ARVIOINNIT

Testin viimeistelyn jälkeen toteutettiin viisi valtakunnallista oppimaan oppimisen arviointitutkimusta:

  • 6. luokilla vuosina 1996 ja 2003, 2012, 2017
  • 9. luokilla 1997 ja 2001, 2012, 2017
  • lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten toisella vuosikurssilla 2000.

Tulokset on julkaistu Opetushallituksen julkaisusarjassa Hautamäki ym., 1999; 2000; 2002; 2003; 2005. Lue tuloksista yleisesti kohdasta Raportit ja kirjat.

TUTKIMUKSIA KUNNILLE

Koulutuksen arviointikeskus alkoi tarjota oppimaan oppimisen arviointia myös yksittäisille kunnille tai kouluille. Yhteistyö oli tiivistä erityisesti Helsingin kanssa, minkä ansiosta voitiin kehittää muun muassa Ensiaskeleet-seulaensiluokkalaisten oppimisvalmiuksien arviointiin. Myös ammatillisia oppilaitoksia arvioitiin useaan otteeseen.

Valtakunnallisten tutkimusten päätyttyä kehitettiin edelleen kunnille tarjottavia arviointipalveluja ja niitä tarjottiin etenkin pääkaupunkiseudun kunnille. Näiden tutkimusten yhteydessä tuli entistä selvemmin esiin interventioiden tarve. Arviointitutkimuksella saatiin hyvä kuva kunnan tai koulun oppilaiden oppimaan oppimisen valmiuksista, jolloin tilaaja luonnollisesti kysyi, miten niitä voitaisiin parantaa. Koulutuksen arviointikeskuksessa otettiin käyttöön ajattelutaitointerventiot ja laadittiin Sosiaalisesti taitava koululainen -ohjelma edistämään oppimismyönteisten uskomusten kehittymistä koululuokissa. Interventioita kokeiltiin käytännössä ja niiden toimivuutta arvioitiin. Lupaavista tuloksistaan huolimatta ne jäivät satunnaiseen käyttöön.

EU-INDIKAATTORIA KEHITTÄMÄSSÄ

Oppimaan oppimisen tutkiminen jatkui 2000-luvun alkuvuosina pääosin Suomen Akatemian rahoittamana tutkimusprojektina. Vuosituhannen vaihteessa Euroopan unionissa alettiin keskustella eurooppalaisen oppimaan oppimisen arviointimenetelmän kehittämisestä. Arviointikeskus on ollut vuodesta 1998 asti mukana EU:n koulutuspoliittisessa yhteistyössä kehittämässä tällaista mittaristoa. Suomi osallistui yhtenä kahdeksasta maasta vuonna 2008 EU-indikaattorin pilottitutkimukseen, ja arviointikeskuksen asiantuntemus on edustettuna mittariston jatkokehittämisessä.

PISA 2006

Vuonna 2004 Koulutuksen arviointikeskus sai hoidettavakseen PISA 2006 -tutkimuksen Suomen osuuden. PISA-tulokset on raportoitu opetus- ja kulttuuriministeriön kolmena julkaisuna (Arinen ja Karjalainen, 2007; Hautamäki ym., 2009; Kupiainen ym., 2009).
Lue lisää PISA-sivuilta.

UUSIA VÄLINEITÄ KOULUJEN LAADUNARVIOINTIIN

PISA:n aineistonkeruuvaiheen päätyttyä Koulutuksen arviointikeskus laajensi toimenkuvaansa ja kehitti uusia työtapoja ja arviointimenetelmiä: luokkahuonevideointia, haastattelutekniikoita, opettajien vertaisarviointia ja kehittävää arviointia. Lisäksi laadittiin uusi koulun ja opetuksen arviointimenetelmä, Koulun laatumittari, joka antaa oppimaan oppimisen arvioinnin kanssa kattavan kuvan koulun tuloksellisuudesta laajassa merkityksessä.

ARVIOINTIKESKUS TÄNÄÄN

Nyt Koulutuksen arviointikeskus on tarjonnut jo 20 vuoden ajan kunnille ja kouluille mahdollisuutta arvioida työnsä tuloksellisuutta oppimaan oppimisen tehtäväpaketin avulla. Oppimaan oppimisen arviointiin on tähän mennessä osallistunut yhteensä jo yli 100 000 peruskoulun oppilasta ja toisen asteen opiskelijaa, mikä muodostaa yhden laajimmista suomalaisista samaan tehtäväsarjaan perustuvista osaamistietokannoista.

Toiminta kattaa nykyään paitsi eri-ikäisten oppilaiden oppimaanoppimistaitojen arvioinnin, myös koulunsa aloittavien ensiluokkalaisten oppimisvalmiuksien arvioinnin sekä opettajien oman pedagogisen työn kehittämisen.

KELPO-HANKKEEN SEURANTA JA VALAISE-TUTKIMUS

Maamme perusopetuslakia uudistettiin erityisopetuksen osalta vuonna 2010, ja uusi laki astui voimaan 1.1.2011. Lakiuudistuksen taustalla oli erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrän kasvu ja tähän liittyvät kustannukset, minkä vuoksi oppilaan tukemisen käytäntöjä haluttiin kehittää aiempaa systemaattisemmiksi mutta myös joustavammiksi.

Kelpo-hankkeen eli tehostetun ja erityisen tuen kehittämistoiminnan tavoitteena oli luoda kuntiin Erityisopetuksen strategian 2007 mukaiset oppimisen tuen rakenteet ja vakiinnuttaa strategia kouluihin jo ennen lakiuudistuksen vahvistamista. Koulutuksen arviointikeskus arvioi vuosina 2008–2011 opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta Kelpo-hankkeen etenemistä yli 200:ssa Suomen kunnassa. Hankkeen yhteydessä koottiin oppilaan tukemiseen liittyviä hyvän työn toimintamalleja eri puolilta Suomea.

Valaise-hanke, valtakunnallinen perusopetuksen lainsäädäntömuutoksen seurantatutkimus, selvittää erityisopetuksen tämänhetkistä tilaa ja tukikäytänteitä. Hanke alkoi vuoden 2012 alussa ja kestää vuoden 2013 loppuun.

VÄLINEITÄ KOULUTUKSEN LAADUN ARVIOINTIIN

Koulutuksen arviointikeskuksessa on laadittu Koulun laatumittari helpottamaan Perusopetuksen laatukriteerien (2010) mukaista laadunarviointia kouluissa ja kunnissa. Tarkoituksena on auttaa koulutuksen järjestäjiä arvioimaan toimintaansa ja luomaan tavoitteita sen parantamiseksi ja kehittämiseksi. Arviointikeskus kehittää yhteistyössä koulutuksen järjestäjien kanssa myös heidän omia arviointivälineitään ja -järjestelmiään.

TUTKIMUKSEN TUKIPALVELUJA

Koulutuksen arviointikeskuksessa on aktiivisesti kehitetty teknisiä ratkaisuja tutkimuksen tueksi. Toiminnan alkuvaiheista saakka on asiakkaille tarjottu myös tutkimus- ja tiedonkeruupalveluja lomakkeiden suunnittelusta tulosten analysointiin asti. Keskeinen palvelumuoto on ollut tutkimuslomakkeiden optinen tallentaminen, jonka avulla voidaan käsitellä nopeasti suuria aineistoja. Myös verkossa toimivia palveluja on kehitetty jo lähes 10 vuoden ajan.