Joukkotuhoaseilla tarkoitetaan ydinaseita, kemiallisia ja biologisia aseita. Niiden leviäminen on vakava huoli ja uhkaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Näiden aseiden leviämistä estämään on solmittu useita kansainvälisiä sopimuksia. Myös Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1540 on tärkeä väline taistelussa näiden aseiden leviämistä vastaan. Kaksi muuta päätöslauselmaa, 1673 ja 1810 toistavat ja vahvistavat päätöslauselmassa 1540 asetettuja velvoitteita.
Suomi on täysin sitoutunut näiden sopimusten ja päätöslauselmien täytäntöönpanemiseen. Suomen lainsäädännössä on useita määräyksiä, joilla tavoitellaan joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä
Näiden internet-sivujen tarkoitus on lisätä tietoisuutta joukkotuhoaseiden leviämistä koskevista ongelmista ja sopimuksista. Sivuilla oleva informaatio on osa ulkoministeriön ja muiden kansallisten viranomaisten kampanjaa tietoisuuden lisäämiseksi aihealueesta.
Mikä on UN1540?
Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1540 hyväksyttiin vuonna 2004. Se pyrkii vastaamaan kysymykseen, miten estää terroristeja saamasta käsiinsä joukkotuhoaseita. Se sitoo kaikkia YK:n jäsenvaltioita ja kehottaa niitä ryhtymään tehokkaisiin toimiin estääkseen joukkotuhoaseiden leviämistä. Se velvoittaa valtioita pidättäytymästä antamaan tukea ei-valtiollisille toimijoille, jotka yrittävät kehittää, hankkia, omistaa, kuljettaa tai käyttää ydinaseita, kemiallisia tai biologisia aseita tai niiden kuljetusjärjestelmiä. Päätöslauselma asettaa velvoitteita hyväksyä tehokkaita lakeja ja tarkastuksia joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi.
Linkki YK:n päätöslauselman 1540 kotisivuille (englanniksi)
Kaksikäyttötuotteiden vientivalvonta
Vientivalvonnan tavoitteena on asesulkupolitiikka, jolla estetään joukkotuhoaseiden leviäminen. Asesulkupolitiikkaa toteutetaan kansainvälisten sopimusten ja monenvälisen vientivalvontayhteistyön avulla. Vientivalvonta kattaa lainsäädännön nojalla valvottavan kaksikäyttötuotteiden ja aseviennin. Kaksikäyttötuotteella tarkoitetaan tuotteita, myös ohjelmistoja ja teknologiaa, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin. Niillä tarkoitetaan myös tavaroita, joita voidaan käyttää muihin kuin räjähdystarkoituksiin tai ovat millä hyvänsä tavoin apuna ydinaseiden tai muiden ydinräjähteiden valmistamisessa. Vientivalvonta perustuu pääasiassa kansainvälisissä vientivalvontajärjestelyissä sovittuihin valvontaluetteloihin.
Miksi vientivalvontaa?
Strategisten tuotteiden ja teknologian valvonta ja viennin rajoitukset liittyvät läheisesti terrorismiin ja joukkotuhoaseiden leviämisen uhkaan. Siksi tarvitaan aseviennin valvonnan ohella myös kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaa. Tämä suuntaus näyttää olevan paremminkin kasvamaan kuin vähenemään päin. Tämä saattaa johtaa siihen, että yhä useampi valvontaluetteloon kuulumaton tuote asetetaan luvanvaraiseksi tapauskohtaisen harkinnan tuloksena.
Tehokas vientivalvonta on välttämätöntä myös suomalaisten viejien kannalta. Kansainvälisessä vientivalvontayhteistyössä valvonta ei ole välttämätöntä ainoastaan turvallisuuspoliittisista syistä vaan myös suomalaisten viejien yhdenvertaisten mahdollisuuksien varmistamiseksi näiden korkean teknologian tuotteiden viennissä.
Suomen tavoitteet
Kansainvälisistä vientivalvontasitoumuksista huolehtiminen sekä aktiivinen osallistuminen kansainväliseen vientivalvontayhteistyöhön
Kansalliseen lainsäädäntöön ja kansainvälisiin velvoitteisiin perustuva vientilupapolitiikka sekä tapauskohtaiseen harkintaan perustuva vientilupahakemusten arviointi
Yksittäisten viejien intressit huomioon ottava tapauskohtainen kokonaisarviointi.
Linkkejä
Ulkoministeriön sivut kaksikauppatuotteiden viennistä
Wassenaarin järjestely (WA) (englanniksi)
Ohjusteknologian valvontajärjestely MTCR (englanniksi)
Ydinalan valvontajärjestely (NSG) (englanniksi)
Australian ryhmä (AG) (englanniksi)
Ydinsulkusopimus
Kansainvälisen ydinmateriaalien turvallisuusvalvonnan eli safeguards-valvonnan tavoitteena on var-mistua, ettei ydinmateriaaleja siirretä rauhanomaisesta käytöstä ydinräjähteisiin. Valvonnan perustana on vuonna 1970 voimaan tullut ydinsulkusopimus (NPT = Non-Proliferation Treaty).
Sopimuksessa tunnustetut ydinasemaat eli Yhdysvallat, Venäjä, Ranska, Kiina ja Iso-Britannia ovat sitoutuneet siihen, etteivät ne luovuta ydinaseita tai muita räjähteitä ydinaseettomille maille tai avusta niitä sellaisten hankkimisessa. Sopimuksen osapuolina olevat ydinaseettomat maat ovat puolestaan luvanneet, etteivät ne ota vastaan tai muuten hanki ydinaseita tai muita räjähteitä. Ydinaseettomat maat hyväksyvät myös kansainvälisen valvonnan sekä sopivat siitä Kansainvälisen Atomienergiajärjestön IAEA:n kanssa. Vuoden 2024 maaliskuussa ydinsulkusopimukseen oli sitoutunut 191 maata. Sopimuksen ulkopuolella on yhä Israel, Intia, Pakistan, Pohjois-Korea sekä Etelä-Sudan.
Ydinkoekieltosopimus
Keskustelut kaikkien ydinkokeiden kieltämisestä aloitettiin YK:n aseistariisuntakokouksessa vuonna 1982. Asiaa valmisteltiin pitkään ja viimein vuonna 1996 YK:n yleiskokous hyväksyi ehdotuksen täydellisestä ydinkoekiellosta. Intia, Bhutan ja Libya olivat ainoat maat, jotka vastustivat päätöstä. 2023 helmikuuhun mennessä 178 valtiota on ratifioinut sopimuksen ja 9 valtiota allekkirjoittanut ratifioimatta sopimusta. Sopimus astuu voimaan, kun 44 erikseen nimettyä valtiota ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet sopimuksen.
Ydinkokeita tehdään ydinaseen toiminnan varmistamiseksi. Kattava ydinkoekielto rajoittaa näin tehokkaasti ydinaseiden leviämistä.
Linkkejä
Asetus ydinaseiden leviämisen estämistä koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta
Ydinsulkusopimus (NPT) (englanniksi)
Ydinkoekieltosopimus (CTBT) (englanniksi)
Kemiallisen aseen kieltosopimuksen päämääränä on tuhota kaikki kemialliset joukkotuhoaseet kieltämällä niiden kehittäminen, tuottaminen, hankkiminen, varastointi, säilyttäminen, siirtäminen ja käyttö jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden pitää varmistaa lainsäädännön avulla, että ne noudattavat sopimusta.
Kemiallisen aseen kieltosopimuksen piirissä on 193 valtiota (15.3.2024). Sopimuksen ulkopuolella ovat Pohjois-Korea, Egypti, Israel sekä Etelä-Sudan.
Sopimuksen mukaan mikä tahansa myrkyllinen kemikaali, riippumatta alkuperästä, on kemiallinen ase, mikäli sitä käytetään jotenkin muutoin kuin sopimuksen sallimissa puitteissa. Termiä "General Purpose Criterion" käytetään yleisesti kuvaamaan sopimuksen kokonaisvaltaista luonnetta, vaikka termi ei esiinnykään sopimustekstissä.
Jäsenvaltiot ovat sitoutuneet tuhoamaan omistamansa kemiallisten aseiden varastot ja tuotantolaitokset sekä toisten jäsenvaltioiden alueelle jättämänsä kemialliset aseet. Jäsenvaltiot ovat myös pystyttäneet verifikaatiojärjestelmän varmistaakseen, että tiettyjä myrkyllisiä kemikaaleja ja niiden lähtöaineita (Kemiallisen aseen kieltosopimuksen Lista 1, 2 ja 3 kemikaalit) sekä tiettyjä teollisuuskemikaaleja (Other Chemical Production Facilities, OCPF) käytetään vain sopimuksen sallimiin tarkoituksiin.
Jäsenvaltioilla on velvollisuus tehdä vuosittaiset ilmoitukset, deklaraatiot, Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontajärjestölle (Organisation for Prohibition of Chemical Weapons, OPCW) Kemiallisen aseen kieltosopimukseen liittyvä toiminta. Näiden ilmoitusten perusteella valvontajärjestö voi järjestää ilmoitettuihin laitoksiin sopimuksen mukaisia rutiinitarkastuksia (Kemiallisen aseen kieltosopimus, Artikla VI), minkä avulla varmistetaan näiden ilmoitusten oikeellisuus. Järjestöllä on myös käytössään erityinen työkalu, haastetarkastus, minkä avulla mikä tahansa jäsenvaltio voi vaatia valvontajärjestön pääjohtajalta tarkastusryhmän lähettämistä sellaiseen jäsenvaltioon, jonka epäilee rikkovan sopimusta. Jäsenvaltioilla ei ole oikeutta kieltäytyä haastetarkastuksesta ja niillä on velvollisuus vastaanottaa haastetarkastus milloin tahansa.
Linkkejä
Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontalaitos (VERIFIN)
Kansainvälinen Kemiallisen aseen kieltosopimuksen valvontajärjestö (OPCW)
Laki kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä ja sen soveltamisesta annetun lain muuttamisesta
Suomi on allekirjoittanut Biologisen aseen kieltosopimuksen (Biological and Toxic Weapons Convention tai Biological Weapons Convention, BWC). BWC on ensimmäinen aseistariisuntasopimus, jossa kielletään kokonainen aseluokka. Sopimuksessa on mukana 185 maata sekä 4 maata, jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksen, mutta eivät ole vielä vahvistaneet sitä (tilanne 15.3.2024). Sopijavaltiot pyrkivät pitämään sopimuksesta kiinni huolimatta tieteessä, teknologiassa tai politiikassa tapahtuvista muutoksista.
Sopijavaltiot ovat sopineet, etteivät missään olosuhteissa kehitä, valmista, varastoi, hanki tai pidä hallussa mikrobiologisia tai muita biologisia aineita tai toksiineja, joita ei ole tarkoitettu rauhanomaiseen käyttöön. BWC kieltää myös niiden biologisten aseiden, laitteistojen tai välineiden välityksen, jotka on suunniteltu käytettäväksi vihollisessa tarkoituksessa.
Luottamusta lisäävien toimien avulla pyritään ehkäisemään epäselvyyksiä ja epäilyksiä valtioiden välillä. Sopijavaltiot antavat vuosittain tietoja esimerkiksi tutkimuslaitoksistaan ja -laboratorioistaan, puolustukseen liittyvästä biologisesta tutkimuksesta ja kehitysohjelmista sekä infektiosairauksien esiintymisestä.
Sopijavaltiot: 185
Allekirjoittaneet valtiot: 4
Sopimuksen ulkopuolella: Djibouti, Eritrea, Israel, Kiribati, Komorit, Mikronesian liittovaltio, Namibia,Tšad, Tuvalu (tilanne 20.2.2023)
Linkkejä
Biologisen aseen kieltosopimus
Biologisten aseiden kieltosopimuksen kotisivut, viralliset sivut (englanniksi)
Additional Understandings of the BTWC (pdf)
Radioaktiiviset ja ydinaineet
Tullivalvonnan näkökulmasta radioaktiivisten ja ydinaineiden kauttakuljetuksen uhka Suomen kautta on pienentynyt verrattuna 1990-luvun alkuun. Perusteena tälle seuraavaa: Neuvostoliitossa oli aikoinaan käytössä runsaasti erilaisia säteilylähteitä eri käyttötarkoituksiin. Kun Neuvostoliitto hajosi, kontrolli ja valvonta käytännössä loppuivat uudessa valtiossa. Niiltä ajoilta on havaintoja orvoista lähteistä, jotka joutuivat kadoksiin ja saattoivat aiheuttaa merkittäviäkin uhkia joko tahallisesti tai tahattomasti. Vuodesta -95 alkaen Suomen tulli tehosti rajavalvontaa ja varusti itärajan kiinteillä säteilyvalvontaporteilla. Säteilyvalvontayhteistyö Suomen ja Venäjän tullien välillä on nykyään tiivistä. Tästä esimerkkinä yhteistyössä järjestetyt säteilyvalvontakurssit vuosina 2007 ja 2008, joista ensimmäinen viikko on järjestetty Suomessa (Tulli, STUK) ja toinen Pietarin tulliakatemiassa. Kurssin osallistujat ovat olleet Suomen ja Venäjän tullin valvontahenkilökuntaa.
Tullin säteilyvalvonnassa tehdyt havainnot tukevat käsitystä, että potentiaalinen uhka on pienentynyt. Em. koskee erityisesti vähemmän vakavia tapauksia. Vakavat uhkat ovat vaikeammin arvioitavissa ja voi olla, että tällaisia tapauksia voisi esiintyä yhtä suurella todennäköisyydellä kuin ennenkin.
Säteilyrajavalvontaan ollaan panostamassa ja valvontajärjestelmiä uusimassa. Valtion budjettikirjassa on maininta, että säteilyrajavalvonnan kehittämiseen arvioidaan tarvittavan 10 milj. € lähivuosien aikana.
-------------------------------
EU:n tullikoodeksin turvallisuusuudistuksen mukaisesti tuonnissa ja viennissä pitää ilmoittaa mm. vaaralliset aineet (YK-numero). Ennakkoilmoitusmenettelyn myötä tulli saa 1.7.2009 alkaen elektronisesti tiedot kaikesta tuonnista ja viennistä, jolloin riskianalyysi voidaan tehdä ennen tavaran tuloa tullialueella, ja kontrollitoimet kohdistaa potentiaalisiin uhkiin.
Tulli on jo tähänkin asti valvonut vaarallisten aineiden kuljetuksia, ja uusi lainsäädäntö edellyttää, että vaarallisten aineiden kuljetusten valvontaa tulee kehittää. Kovin paljon viitteitä laittomista, potentiaalisista kemiallisten uhkista ei normaalissa tullivalvonnassa ole tullut esiin. Kuitenkaan suoraa johtopäätöstä ei voida vetää, etteikö tällaisia tapauksia olisi ollut