Mikä on antibiooteille vastustuskykyinen bakteeri?
Antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat sellaisia bakteereita, joiden aiheuttamiin infektioihin tavanomaiset antibiootit eivät tehoa. Tällaisia ovat mm. metisilliini-antibiootille vastustuskykyinen Staphylococcus pseudintermedius (MRSP), Staphylococcus aureus (MRSA) sekä laajakirjoista beetalaktamaasientsyymiä tuottavat gram-negatiiviset suolistoperäiset sauvabakteerit (ESBL).
Tehoavatko mitkään antibiootit vastustuskykyisiin bakteereihin?
Bakteerikantoja on monenlaisia ja osa kannoista on vaihtelevasti herkkiä antibiooteille. Toiset ovat hyvin laajasti vastustuskykyisiä erilaisille antibiooteille. Tämän takia on tärkeää, että infektioista otetaan asianmukaiset näytteet ja tunnistetaan aiheuttajabakteerit. Mahdollinen antibioottihoito suunnitellaan bakteerien antibioottiherkkyyden pohjalta.
Miten vastustuskykyiset bakteerit tarttuvat?
Ne voivat tarttua eläimestä toiseen suoran kontaktin kautta tai epäsuorasti esimerkiksi käsien ja ympäristön välityksellä.
Kuinka helposti vastustuskykyiset bakteerit tarttuvat?
Yleensä kontaktin pitää olla melko pitkäkestoinen ja eläimellä olla myös muita altistavia tekijöitä kuten perussairaus, antibioottihoito, leikkaustoimenpide tai huono yleiskunto (esim. tehohoitopotilaat).
Kuinka vaarallinen vastustuskykyisen bakteerin aiheuttama tartunta on?
Näiden bakteerien ei ole todettu aiheuttavan infektioita antibiooteille herkkiä bakteereita helpommin. Suurimmalla osalla eläimistä tartunta on oireeton. Eläinpotilailla, jotka ovat vakavasti sairaita, ja joiden vastustuskyky on heikentynyt perussairauden takia, on suurin riski saada tartunta. Sairailla eläimillä antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit voivat aiheuttaa hankalasti hoidettavia infektioita ja sairaalaepidemioita. Hoitoa hankaloittaa myös se, että vastustuskykyisiin bakteereihin lääkitysvaihtoehtoja on vähemmän.
Tarttuvatko vastustuskykyiset bakteerit eläimestä ihmiseen?
MRSP-bakteeri on eläinten bakteeri eli se ei tartu eläimen ja ihmisen välillä. Ihmisillä eläinten stafylokokkien aiheuttamat infektiot ovat hyvin harvinaisia. MRSA- ja ESBL- bakteerit voivat tarttua eläimestä ihmiseen ja myös ihmisestä eläimeen. Perusterveille ihmisille näistä bakteereista ei ole haittaa.
Kuinka vastustuskykyisten bakteerien leviäminen voidaan estää Yliopistollisessa eläinsairaalassa?
Antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien leviämisen estämiseksi Eläinsairaalassa noudatetaan tarkkaa työskentelyhygieniaa kaikissa toimenpiteissä ja vastustuskykyisen bakteerin kantajaksi todettuja eläimiä hoidetaan kosketuseristyksessä. Potilaiden infektioista otetaan herkästi bakteeriviljelynäyte ja bakteerien herkkyyttä antibiooteille seurataan huolellisesti.
Eläinsairaalassa toteutetaan myös riskipotilasseulontaa, mikä tarkoittaa seulontanäytteiden ottamista kohdistetusti kaikista sellaisista potilaista, joilla on kohonnut riski olla vastustuskykyisen bakteerin kantaja. Tarkoituksena on tunnistaa vastustuskykyisen bakteerin kantajat mahdollisimman aikaisin. Riskipotilaaksi katsotaan potilas joka täyttää vähintään yhden seuraavista kriteereistä:
- Potilaalla on haavainfektio (esim. leikkaushaavainfektio) sairaalaan tullessa
- Potilas on saanut useita antibioottihoitoja tai sillä on yli kahden vuorokauden mittainen sairaalahoitojakso edellisen kolmen kuukauden aikana
- Potilas on tuotu ulkomailta viimeisen 3 kuukauden ajalta ja sillä on kliininen infektio
- Muu eläinlääkärin perustelema syy
Riskipotilasseulonnalla haluamme tunnistaa ne potilaat, jotka ovat sairaalaan tulleessaan antibiooteille vastustuskykyisen bakteerin kantajia. Riskipotilasseulontanäytteen kulut maksaa omistaja.
Mikä riski Eläinsairaalan potilaalla on saada vastustuskykyisen bakteerin tartunta?
Riski on pieni, koska tartunnan saaneita potilaita hoidetaan kosketuseristyksessä. Sairaalassa noudatetaan hyvää työskentelyhygieniaa kaikissa toimenpiteissä. Vaikka potilas saisi tartunnan, vain pieni osa saa bakteerin aiheuttaman infektion. On muistettava että kaikkeen sairaalahoitoon ja leikkaustoimenpiteisiin liittyy aina infektioriski ja riski hoitoon liittyvälle tartunnalle. Vastustuskykyiset bakteerit ovat infektioiden aiheuttajina vähemmistönä. Pääsääntöisesti infektion aiheuttajat - myös vastustuskykyiset bakteerit - ovat peräisin potilaan omasta bakteerikannasta.
Mitä altistuminen vastustuskykyiselle bakteerille tarkoittaa?
Altistunut potilas on sellainen potilas, jota on hoidettu samassa osastossa tai hoitotiloissa kuin vastustuskykyisen bakteerin kantajaksi osoittautunutta potilasta. Suurin osa altistuneista potilaista eivät ole saaneet bakteeritartuntaa.
Kuinka antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien torjuntatoimet vaikuttavat Eläinsairaalan toimintaan?
Normaalit torjuntatoimet eivät vaikuta toimintaan mitenkään. Joskus joudutaan epidemiatilanteessa tehostamaan torjuntatoimia, jolloin toimintaan saattaa tulla tilapäisesti muutoksia. Tällaisista tilanteista tiedotetaan aina erikseen.
Kuinka nopeasti mahdollinen epidemiatilanne saadaan hallintaan Eläinsairaalassa?
Aiemmat vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamat taudinpurkaukset on saatu hallintaan joidenkin kuukausien kuluessa. Torjuntatoimiin ryhdytään aina nopeasti, jotta asiakkaille ja potilaille aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa. Toisinaan epidemioiden sammutustyö kestää pitkään.
Miten antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit vaikuttavat kotioloissa?
Vastustuskykyisistä bakteereista ei ole haittaa tavallisessa kotiympäristössä. Bakteereita on runsaasti sekä eläinten, että ihmisen suolistossa, iholla ja limakalvoilla. Eläimet voivat kantaa MRSP, MRSA- tai ESBL-bakteeria oireettomana kehossaan. Se ei aiheuta terveille yksilöille infektioita tavallista bakteeria herkemmin, eikä vastustuskykyisen bakteerin tartunnan saaneen potilaan kotihoidossa ei vaadita erityisiä suojaustoimenpiteitä. Kuten aina, eläinten käsittelyn yhteydessä tulee noudattaa huolellista käsihygieniaa.
Mikäli potilaalla on vastustuskykyisen bakteerin aiheuttama infektio eli oireinen tulehdus, tulee eläintä käsitellessä noudattaa erityisen hyvää hygieniaa ja esimerkiksi haavan hoidossa tulee noudattaa huolellista käsihygieniaa ja haavaa tulee aina käsitellä käsineet kädessä.
Entä mitkä ovat antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien vaikutukset sairaalaympäristössä?
Eläinsairaalassa hoidetaan sairaita eläimiä, joiden vastustuskyky on heikentynyt perussairauden takia. Näillä potilailla on suurin riski saada vastustuskykyisen bakteerin tartunta. Nämä bakteerit voivat aiheuttaa sairailla eläimillä hankalasti hoidettavia infektioita ja sairaalaepidemioita. Tämän vuoksi antibiooteille vastustuskykyistä bakteeria kantavia potilaita hoidetaan sairaalassa kosketuseristyksessä ja kyseisiä bakteereita torjutaan ja niiden esiintyvyyttä seurataan erilaisin toimenpitein.
Kuinka moni antibiooteille vastustuskykyisen bakteerin saaneista potilaista menehtyy, vai pystytäänkö kaikki hoitamaan?
Vastustuskykyisen bakteerin tartunta on valtaosassa tapauksia täysin oireeton. Mikäli potilas saa antibiooteille vastustuskykyisen bakteerin aiheuttaman infektion, se on yleensä lievä ja se paranee hyvin. Joskus infektio voi olla vakavampi ja sen paraneminen kestää pidempään. Myös herkän bakteerin aiheuttama infektio voi olla vakava. Vakavat infektiot liittyvät usein eläimen perussairauteen ja huonoon vastustuskykyyn.
Kuka korvaa jos eläimelle tulee vastustuskykyisen bakteerin aiheuttama komplikaatio?
Vakavien komplikaatioiden kohdalla tilanne joudutaan arvioimaan aina yksilökohtaisesti. Eläinsairaala ei ole automaattisesti korvausvelvollinen komplikaatioista, koska kaikkiin eläinten hoitotoimenpiteisiin liittyy aina komplikaatioriski. Myös kaikkiin kirurgisiin toimenpiteisiin liittyy aina riski haavatulehduksesta, vaikkakin riski on pieni. Suurin osa hoitotoimenpiteisiin tai sairaalahoitoon liittyvistä komplikaatioista johtuu eläimen perussairaudesta tai huonosta yleiskunnosta. Nämä ovat tavanomaisia riskejä, joiden aiheuttamista kustannuksista vastaa omistaja. Koska moni terve eläin kantaa antibiooteille vastustuskykyistä bakteeria normaalimikrobistossaan, on lähes mahdotonta osoittaa yksilön kohdalla onko bakteeri peräisin sairaalaympäristöstä vai eläimen omasta mikrobistosta. Pelkän bakteerin aiheuttama oireeton tartunta ei myöskään ole komplikaatio vaan tavanomainen sairaalahoitoon liittyvä riski.
Kuinka uudet vastustuskykyisten bakteerien löydökset huomataan?
Löydökset tulevat useimmiten esille riskipotilaiden seulonnassa tai infektioista otetuista bakteeriviljelynäytteistä.
Onko eläinsairaalan hygieniassa tai hoitoprosesseissa puutteita?
Eläinsairaalassa on panostettu sairaalahygieniatoimintaan jo 20 vuoden ajan ja voidaan sanoa, että Eläinsairaala on tässä asiassa edelläkävijä Suomessa. Eläinsairaalassa noudatetaan poikkeuksellisen tarkkoja seulontakäytäntöjä ja myös löydösten johdosta ryhdyttävät torjuntatoimet ovat laajamittaiset ja systemaattiset. Jokaisesta antibiooteille vastustuskykyisen bakteerin aiheuttamasta ryvästymästä tehdään epidemiologinen selvitys ja hoitoprosessit käydään yksityiskohtaisesti läpi. Näiden tuloksia käytetään toiminnan jatkuvaan kehittämiseen. Tartuntoja tai toimenpiteiseen liittyviä infektioita ei pystytä koskaan täydellisesti ehkäisemään, koska suuri osa johtuu potilaiden omasta perussairaudesta tai vastustuskyvyn alentumisesta.
Kuinka yleisiä eläimillä todettavat antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit ovat Suomessa?
Antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien esiintyvyys on yleistynyt Suomessa merkittävästi viime vuosien aikana. MRSP-bakteereja eristetään usein lähinnä kroonista iho- tai korvatulehdusta potevilta potilailta, jotka ovat syöneet paljon antibiootteja. MRSA-bakteerit ovat yleistyneet merkittävästi hevosilla Suomessa ja ESBL-kantajuutta todetaan etenkin ulkomailta tuoduilla koirilla.
Kuinka pitkään eläin voi olla antibiooteille vastustuskykyisen bakteerin kantaja?
Kantajuus saattaa kestää viikoista kuukausiin tai eläin voi jäädä pysyvästi kantajaksi. Vastustuskykyisen bakteerin kantajuuden kesto on hyvin yksilöllinen ja riippuu hyvin paljon eläimen perussairaudesta ja yksilöllisistä ominaisuuksista. Pelkkä antibiooteille vastustuskykyisen bakteerin kantajuus ei aiheuta eläimelle mitään sairauden oireita, eikä siitä ole kotiympäristössä haittaa.
_______________________________
Yliopistollisesta hevossairaalasta on löytynyt MRSA-bakteeria. Mitä tämä tarkoittaa?
Yliopistollisen eläinsairaalan hevossairaalassa todettiin joulukuussa 2018, että yksi hevospotilas kantaa MRSA-bakteeria eli metisilliini-antibiootille vastustuskykyistä Staphylococcus aureus -bakteeria. Bakteeri on hevosilla ollut viime vuosina hyvin harvinainen.
Löydöksen varmistuttua sairaalassa ryhdyttiin välittömästi toimenpiteisiin tartuntojen ehkäisemiseksi ja tilanteen selvittämiseksi. Keväällä 2019 suoritetuissa seulonnoissa löydettiin yhteensä noin 30 oireetonta tartuntaa. Tartunnan saaneiden hevosten omistajille on tiedotettu asiasta. Heinä-elokuun vaihteessa havaittiin yksi MRSA-bakteerin aiheuttama leikkauksen jälkeinen haavainfektio.
MRSA-bakteerin vuoksi Hevossairaalassa on tänä vuonna noudatettu tehostettuja torjuntatoimia ja tehty saneeraustoimenpiteitä. Bakteeria ei vielä ole onnistuttu täysin häätämään. Bakteeri ei ole aiheuttanut infektioita tänä vuonna aiemmin. Infektion vuoksi torjuntatoimia tehostetaan.
Miten MRSA-bakteeri on päässyt Hevossairaalaan?
Bakteeri löydettiin tavanomaisessa riskipotilaisiin kohdistetussa seulonnassa tuontihevoselta. On todennäköistä, että bakteeri on tullut sairaalaan tuontihevosen mukana. Toisin kuin Suomessa, monissa maissa MRSA-bakteeria esiintyy hevosilla yleisesti.
Onko Hevossairaalassa aiemmin esiintynyt MRSA-tartuntoja?
MRSA-bakteeri aiheutti kaksi epidemiaa Hevossairaalassa vuosina 2006 ja 2007. Epidemioiden johdosta otettiin käyttöön riskipotilasseulonnat ja kehitettiin sairaalahygieniaa. Sen jälkeen MRSA ei ole aiheuttanut epidemioita. Sen sijaan hevosilla on löytynyt yksittäisiä tartuntoja hyvin harvoin. Viimeisin löydös on vuodelta 2011.
Miten tilanne vaikuttaa Hevossairaalan toimintaan?
MRSA-löydökset eivät vaikuta sairaalan ajanvaraus- tai päivystystoimintaan. Tilannetta seurataan tarkasti ja sairaalassa noudatetaan tehostettuja varotoimia. MRSA-positiiviset hevoset on eristetty muista potilaista. Osastot on puhdistettu ja desinfioitu. Tehostettujen varotoimien aikana sairaalassa sisällä olevista hevosista otetaan seulontanäytteitä. Jos seulontanäytteissä ei tule esiin uusia tapauksia, sairaala palaa tehostetuista varotoimista tavanomaisiin varotoimiin.
Hevoseni on potilaana Hevossairaalassa. Miten minun tulee toimia?
Tilanne ei vaikuta hevosten hoitoon. Henkilökunnalla voi näkyä nykyistä enemmän suojavaatteita ja omistajien liikkumista sairaalan sisällä saatetaan ohjeistaa tarkemmin. Samoin saatetaan ohjeistaa omistajia suojavaatteiden ja käsihuuhteiden käytöstä. Omistajien on tärkeää muistaa, että muihin kuin omaan hevoseen ei saa koskea. Kädet pitää pestä tai käyttää käsihuuhdetta ennen ja jälkeen oman hevosen käsittelyn.
Olen tuomassa hevostani Hevossairaalaan. Miten minun tulee toimia?
Tilanne ei vaikuta sairaalan toimintaan. Hevossairaala toimii normaalisti. Sairaalan nettisivuilta löytyy hevossairaalan toiminnasta tarkempaa tietoa. Henkilökunta antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita käynnin aikana.
Hevoseni on ollut potilaana Hevossairaalassa. Pitääkö minun tarkistuttaa se MRSA-tartunnan varalta?
Jo kotiutuneesta potilaasta, jota on hoidettu samanaikaisesti sairaalassa MRSA-positiivisten hevosten kanssa ja jota ei ole jo sairaalassa ehditty seuloa, otetaan MRSA-näyte, mikäli se palaa sairaalaan. Sairaalan henkilökunta huolehtii kaikkien samanaikaisesti hoidettujen hevosten kartoittamisesta. Mahdollisesta MRSA-altistuksesta tehdään merkintä potilasohjelmaan. Sairaalan henkilökunta huolehtii näytteenotosta. Altistuneiden hevosten omistajille lähetetään tiedote asiasta. Mikäli ette saa tiedotetta, hevosenne ei ole ollut MRSA-bakteerille mahdollisesti altistuneiden joukossa.
Hevosista ei tarvitse ottaa näytteitä kotitallilla tai eristää sitä muista eläimistä vaikka se olisi altistunut MRSA-bakteerille. On hyvin pieni todennäköisyys, että se olisi kantaja vaikka olisi altistunutkin bakteerille. Vaikka hevonen olisi bakteerin kantaja, siitä ei ole haittaa kotiympäristössä.
Voiko bakteeri levitä ihmisiin? Jos, niin miten leviämistä pyritään estämään?
Sekä hevoset että ihmiset voivat kantaa myös antibiooteille vastustuskykyisiä stafylokokkeja, kuten MRSA-bakteeria, oireettomana limakalvoillaan. Bakteeri voi siirtyä hevosesta ihmiseen ja päinvastoin. MRSA-bakteeri ei aiheuta terveille yksilöille infektioita tavallista stafylokokkia herkemmin. Oireeton MRSA-kantajuus on yleensä lyhytaikaista ja ohimenevää. Ihmisillä huolellinen käsien pesu eläinkontaktien jälkeen on ensisijaisen tärkeää tartuntojen leviämisen ehkäisyssä ja suojautuessa MRSA-bakteeria vastaan.
Mikäli hevosessa todetaan MRSA-bakteerin aiheuttama tartunta tai infektio, hevosta käsitteleviä ohjeistetaan tarkemmin omaan suojautumiseen liittyen.
Voiko MRSA-bakteeri levitä Hevossairaalasta Pieneläinsairaalan puolelle? Jos tuon koirani hoitoon, onko se vaarassa saada tartunnan?
MRSA-bakteerin leviäminen Hevossairaalasta Pieneläinsairaalaan on erittäin epätodennäköistä.
Tarkempaa tietoa MRSA-bakteerista:
MRSA (metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus) (linkki Duodecim Terveyskirjaston sivuille)
Eläinten lääkitseminen ja antibioottiresistenssin seuranta (linkki Ruokaviraston sivuille)
Tietoa MRSA:sta (linkki THL:n sivuille)
________________________
Etkö löytänyt tästä artikkelista ja linkeistä vastausta kysymyksiisi? Lisäkysymyksiin vastaa tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Merja Rantala, puh. 050 415 5482, merja.rantala@helsinki.fi.