Digitaalinen runous hyödyntää esim. interaktiivisuutta ja multimediaalisuutta. Digitaalisen runon lukija voi itse vaikuttaa lukemaansa sisältöön, kun taas perinteisten medioiden lukijalle tarjotaan sisältöä valmiina, ilman mahdollisuutta kommentoida kokemaansa.

Digitaalisella runoudella ei tarkoiteta runoutta joka on esimerkiksi nettisivuilla, pdf- tai sähkökirjamuodossa, vaan runoutta, jossa kohtaavat kirjallistaiteellinen ilmaisu, digitaalinen media, teknologia ja kulttuuriset käytännöt.

Digitaalinen runous haastaa perinteisiä lukutapoja

– Digitaalinen runous hyödyntää, paljastaa ja kyseenalaistaa konventionaalisia lukutapoja, joihin lukijat ovat digitaalisilla alustoilla – esimerkiksi uutissivustoilla ja sosiaalisessa mediassa – tottuneet, kertoo tutkija ja runoilija Matti Kangaskoski. Hänen väitöstutkimuksensa käsittelee digitaalisen runon lukemista.

Lukijat osaavat esimerkiksi odottaa interaktiivisuutta ja valinnanvapautta; lukijan täytyy saada valita itseään kiinnostava sisältö itselleen sopivaan aikaan. Tyypillinen käyttöliittymä näyttäytyykin usein erilaisten valikkojen muodossa. Nämä valikot tarjoavat lukijalle valinnan paljoutta ja -vapautta sekä yksilöityä sisältöä. Käyttöliittymät, kuten Netflix, tarjoavat sisältöä sen perusteella, mitä käyttäjä on aiemmin valinnut. Sosiaalisessa mediassa sisällön räätälöinti alkaa jo siitä, miten käyttäjä valitsee ystävänsä ja valikoituu yhä tarkemmin käyttäjän tykkäyksien, selaushistorian, sijainnin ja profiilin perusteella.

Valinta vaikuttaa

Digitaalinen runous hyödyntää Kangaskosken mukaan tietoisesti näitä lukijan valinnalle perustuvia keinoja. Esimerkiksi Stephanie Stricklandin Vniverse-niminen iPad-sovellus sisältää toiminnon, joka tarjoaa räätälöityjä vastauksia lukijan kysymysten perusteella. Lukija voi kysyä ”Mitä minä rakastan?”, ja sovellus vastaa runon materiaalista poimitulla sisällöllä.

– Tämä tuottaa lukutavan, jossa kulloisenkin runon sisällön merkitys on korosteisessa suhteessa lukijaan itseensä ja hänen mieltymyksiinsä, sen sijaan että lukijan täytyisi sovittaa se muuhun teoksessa olevaan sisältöön ja kulttuuriseen kontekstiin, kuten perinteisesti kirjallisuuden tulkinnassa on tehty.

Digitaalinen runous kommentoi totuttuja lukutapoja, joille olemme tulleet sokeiksi. Se vastustaa (epäämällä kaiken interaktion, kuten Young-Hae Chang Heavy Industriesin runous) tai rikkoo (toimimalla odotetusta poikkeavasti, kuten Judd Morrisseyn The Jew’s Daughter) tai paljastaa (osoittamalla alustan toimintojen sopimuksenvaraisuuden, kuten Cia Rinteen archives zaroum).

– Digitaalinen runous ottaa siis digitaalisen alustan käyttömahdollisuudet taiteelliseen käyttöön.  On kuitenkin selvää, että digitaalisella runoudella on itsenäinen taiteellinen arvonsa, eikä se pelkisty lukutapojen ilmituomiseen, Matti Kangaskoski toteaa.

 

FM Matti Kangaskoski väittelee 13.6.2017 kello 12 Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa aiheesta "Reading Digital Poetry - Interface, Interaction, and Interpretation". Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Helsingin yliopiston päärakennus, vanha puoli, Auditorio XII, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on professori Roberto Simanowski, City University Hong Kong, ja kustoksena on professori Heta Pyrhönen.

Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa E-thesis -palvelussa.