Teologia.fi: Katsomuskasvatus antaa välineitä ymmärtää yhteistä maailmaa

Yhteiskunta maallistuu, moninaistuu ja uskontojen poliittinen rooli kasvaa. Katsomuskasvatus antaa välineitä tunnistaa elämän katsomukselliset ulottuvuudet omassa ja yhteisöjen elämässä. Kansallisesti ratkaistavia kysymyksiä on esimerkiksi se, pitäisikö eri katsomusaineiden opetus kouluissa järjestää yhdessä vai erikseen.

Teologia.fi:n vuoden 2019 toinen teemanumero pureutuu katsomuskasvatukseen. Aihetta tarkastellaan sekä käytännön tasolla varhaiskasvatuksesta lukioon että laajemmin teoreettisesti. Kirjoittajat ovat kasvatustieteilijöitä ja teologeja Helsingin ja Tampereen yliopistoista sekä Åbo Akademista.

Katsomustietoinen kasvatus on jokaisen kasvattajan tehtävä

Yhteiskunnan jäseneksi kasvaminen ja polarisaation ehkäiseminen ovat katsomuskasvatuksen laajoja tavoitteita, eikä näiden tavoitteiden toteuttamista voi jättää vain uskonnollisten yhteisöjen tai kotien tehtäväksi.

– Katsomuskasvatuksella viittaamme niin yhteiskunnan, kotien, kuin uskonnollisten yhteisöjenkin antamaan kasvatukseen, selventävät teemanumeron päätoimittajat, kasvatustieteen dosentti Saila Poulter Helsingin yliopistosta ja teologian tohtori Inkeri Rissanen Tampereen yliopistosta.

Katsomuskasvatus kattaa uskonnottomatkin katsomukset ja on siksi käsitteenä laajempi kuin uskontokasvatuksen käsite.

Lapsi rakentaa identiteettiään myös opetustilanteiden ulkopuolella

Parhaimmillaan katsomuskasvatuksella voidaan tukea kokonaisvaltaista kasvua ja identiteetin rakentumista.

– Katsomuskasvatusta ei tapahdu vain suunnitellusti ja sille varattuna aikana oppitunnilla tai päiväkodin katsomuskasvatustuokiossa. Lapsi ja nuori rakentavat identiteettiään myös niissä tilanteissa ja kohtaamisissa, kun hänen traditiostaan tietoisesti vaietaan, päätoimittajat kiteyttävät.

Siksi kaikki kasvattajat tarvitsevat katsomusreflektiivisyyttä, mikä tulee ilmi Anuleena Kimasen ja Tapani Innasen kulttuuri- ja katsomussensitiivistä opetusta ja ohjausta kehittäneen KuKaS-hankkeen tuloksissa.

– Kun opettaja on tietoinen omista ennakko-oletuksistaan ja valta-asemastaan sekä katsomuksellisesti moninaisten oppilaidensa näkökulmista, hän huomioi näiden vaikutuksen toiminnassaan, Kimanen ja Innanen toteavat.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen nojalla lapsella on oikeus saada tukea ja tilaa omalle hengelliselle kehitykselleen, muistuttaa Aino-Elina Kilpeläinen. Hengellisyyttä ei sanoiteta yksin uskonnollisella kielellä.

Rationaalinen keskustelu ja kokemuksellisuus tukevat toisiaan

Monikatsomuksellisessa yhteiskunnassa kykyä ymmärtää toista täytyy tukea sekä rationaalisen dialogin että esimerkiksi taiteen keinoin tapahtuvan eläytymisen kautta.

Katsomusdialogissa haasteina ovat katsomusten “oikea” esittäminen ja uskontojen sisäisen moninaisuuden esiin tuominen, kuten Vesa Åhs, Karoliina Käpylehto, Saila Poulter ja Arto Kallioniemi toteavat osittain yhdistetyn katsomusopetuksen viimeaikaisia kokeiluja käsittelevässä artikkelissaan.

Poulter ja Rissanen huomioivat, että katsomuskasvatuksen yhteismitallisuuden tavoitteluun saattaa sisältyä myös riski:

– Jos katsomuskasvatuksessa alleviivataan ainoastaan inklusiivisuutta, saatetaan sokeasti niputtaa keskenään erityyppisiä katsomusperinteitä, jolloin se voi aliarvioida niihin sisältyvää moninaisuutta.

Teologia.fi:n Katsomuskasvatus-teemanumeron kirjoitukset