Taidelähtöinen toiminta avaa uusia mahdollisuuksia nuorten ja nuorten aikuisten kohtaamiseen seurakunnissa

Taidelähtöisten menetelmien käyttö on lisääntynyt viime vuosikymmeninä useilla yhteiskunnan osa-alueilla, myös Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Uusi väitöstutkimus avaa taiteen merkitystä ihmisen auttamisessa ja kohtaamisessa sielunhoidon näkökulmasta.

Johanna Vilja-Mantereen väitöstutkimuksen perusteella taideilmaisu mahdollistaa seurakuntatyössä kokonaisvaltaisia kokemuksia, jotka toimivat pohjana monipuoliselle vuorovaikutukselle teosten äärellä nuoren itsensä ehdoilla.

− Mikä tärkeintä, taide voi mahdollistaa nuorelle nähdyksi tulemisen kokemuksen riippumatta siitä, missä määrin hän kykenee sanallistamaan teoksensa merkityksiä, väittelijä kertoo.

Vilja-Mantereen tutkimuksen mukaan vaikeasti sanoitettavia aiheita ovat nuorille esimerkiksi eksistentiaalisiin kysymyksiin ja spiritualiteettiin liittyvät teemat. Haastavat teokset ovat usein tekijälleen myös kaikkein merkityksellisimpiä.

Taidelähtöisen toiminnan mahdollistamia kohtaamisia seurakunnissa ei ole tutkittu juuri lainkaan teologisesti. Uusi väitöstutkimus tuo taidelähtöisten menetelmien tarkasteluun mukaan sivuun jääneen hengellisen näkökulman.

− Tutkimustulokset painottavat sitä, että taidelähtöinen toiminta voi luoda kokonaisvaltaisen ja dialogisen kohtaamisen potentiaalisen tilan, jossa myös spirituaalinen ulottuvuus voi tulla esiin luontevasti. Tutkimuksen osallistujat saattoivat esimerkiksi käyttää ristiä symbolina teoksissaan, vaikka eivät olisi puhuneet uskoon liittyvistä asioista ääneen, Vilja-Mantere toteaa.

Väittelijä muistuttaa, että taiteen eettinen käyttö kohtaamisissa edellyttää ensisijaisesti taiteen tekijän oman tulkinnan ja tilan kunnioittamista.

− Vain näin toteutuessaan kohtaamisesta voi tulla myös aidosti sielunhoidollinen tapahtuma.

Tutkimus toteutettiin taideperustaisen toimintatutkimuksen keinoin yhteistyössä kolmen nuorisotyönohjaajan ja yhden oppilaitospastorin kanssa. Aineisto kerättiin neljän nuortenillan ja kahden taideryhmän yhteydessä havainnoiden, videoiden, valokuvaten ja haastatellen. Analyysin tuloksia tarkasteltiin sielunhoidon, taideterapian ja taidelähtöisten menetelmien teorioiden valossa.

***

TM Johanna Vilja-Mantere väittelee 13.10.2018 kello 12 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta "Kuin kuvastimesta - Sielunhoidollisen kohtaamisen mahdollisuuksia taidelähtöisessä ryhmätoiminnassa" (Through the Looking Glass - Potentials for Pastoral Care Encounters in Arts-Based Group Activity). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, sali 5, Fabianinkatu 33.

Vastaväittäjänä on dosentti Raili Gothóni, Helsingin yliopisto, ja kustoksena on professori Auli Vähäkangas Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.