Vuonna 1982 Jean Sibeliuksen perikunta lahjoitti Kansalliskirjastolle säveltäjän oman henkilökohtaisen musiikkiarkiston.
— Samoihin aikoihin virisi julkinen keskustelu siitä, että Sibeliuksen kootut teokset pitäisi välttämättä julkaista, ylikirjastonhoitaja emeritus Esko Häkli muistelee.
— Koottujen teosten puute koettiin pahana ongelmana. Suurta osaa teoksista ei ollut enää saatavilla ja monet käytössä olleista nuoteista sisälsivät ilmeisiä virheitä.
Esko Häkli työskenteli tuolloin 1980-luvun alussa Helsingin yliopiston ylikirjastonhoitajana. Hän on alusta asti toiminut tämän Jean Sibelius Works -hankkeen vastuuhenkilönä ja toimituskunnan puheenjohtajana.
Eroja lähteissä
Mittavien rahoitus- ja kustannusoikeuksien neuvotteluoperaatioiden jälkeen vuonna 1996 teosten tarkka toimitustyö pääsi alkamaan. Tutkijoiden ydintiimi hankkeessa on pysynyt samana. Päätoimittajana toimii professori Timo Virtanen. Muina toimittajina mukana ovat olleet tohtorit Kai Lindberg, Anna Pulkkis, Tuija Wicklund ja Sakari Ylivuori.
Hankkeessa jo suunnitteluvaiheesta asti työskennellyt Sibelius-tutkija, dosentti Kari Kilpeläinen jäi eläkkeelle vuonna 2015. Lisäksi mukana ovat olleet tohtori Folke Gräsbeck, lisensiaatti Pekka Helasvuo ja useita oikolukijoita.
Lähdeaineiston tutkiminen ja nuottien tarkastaminen on hidasta ja tarkkaa työtä. Monista teoksista ei ole tallessa alkuperäistä sävellyskäsikirjoitusta.
— Jostakin teoksesta saattaa löytyä Sibeliuksen erilaisia luonnoksia, eri kopistien puhtaaksikirjoittamia partituureja sekä orkesteristemmoja, ja näissä nuottitekstit eroavat toisistaan, Timo Virtanen sanoo.
Joitakin teoksiaan Sibelius muokkasi vielä kantaesityksen jälkeen ja lähetti toisinaan kustantajalleen kirjeitse korjauksia teoksen mahdollista toista painosta varten.
— Kaikki tällaiset muutokset meidän täytyy jäljittää ja perustella lopullinen valintamme.
Mukana aiemmin tuntemattomia teoksia
Hankkeen sinikantisia niteitä on vuoden 2019 päättyessä julkaistu 33. Kaikkiaan niteitä ilmestyy 60 kappaletta. Kahden niteen vuosivauhdilla koko tuotanto tulee julkaistuksi 2030-luvun puolessa välissä.
Editiot sisältävät englannin- ja saksankielisen johdannon teoksiin, partituurit ja kriittisen kommentaarin, jossa esitellään ja analysoidaan työssä käytetyt lähteet.
Toimittajien haaviin tarttui työn edetessä jopa joitakin kokonaisia, kadonneita sävellyksiä.
— Yksi tällainen on pianokappale Adagio JS 13, joka löytyy nyt pianokappaleiden niteestä, Virtanen kertoo.
Kuva Sibeliuksesta syventyy
Hankkeen ansiosta kuva Sibeliuksesta syventyy ja laajentuu kansainvälisellä musiikkikentällä. Niteet sisältävät niin suuren määrän teoksia, joista ei aiemmin ole ollut nuotteja saatavilla.
— Sibeliuksen esitettyjen teosten valikoima on jo nyt kasvanut aivan olennaisesti. Myös levytettyjen teosten määrä on hankkeen ansiosta kasvanut, Häkli iloitsee.
— Haluan myös kiittää Sibeliuksen perikuntaa siitä, että se antoi hankkeelle luvat myös kaikkien teosten varhaisversioiden julkaisemiseen. Tutkimuksen ja kokonaiskuvan kannalta on todella tärkeää, että myös varhaisversiot ovat editiossamme mukana.
Tätä suurhanketta voi tukea tekemällä lahjoituksen Kansalliskirjaston kulttuuriperintörahastolle merkitsemällä lahjoituksen kohteeksi SIbelius-rahaston.