Onko penkkiurheilu harrastus vai pakkomielle?

Jos vimmattu urheilun seuraaminen on hulluutta, voiko siitä parantua? Urheilua tutkinut historioitsija ottaa kantaa.

Mitä urheiluhul­luus on, Suomen ja Pohjoismai­den historian dosentti, Jokerit-joukkueen kannattaja Seppo Aalto?

— Jos urheiluhulluus menee pakkomielteen puolelle, todel­lisuuspakoiseksi elämän ja kuo­leman kysymykseksi, silloin ky­seessä on sairaus. Jos se merkit­see elämää rikastuttavaa ja tun­teiden käsittelyä helpottavaa asiaa, emme puhu hulluudesta ainakaan sanan kielteisessä mer­kityksessä.

— Ankara isku on omiaan pa­rantamaan urheiluhulluudesta. Lahden dopingjupakka ja pesä­palloilun sopupelit horjuttivat etenkin maaseudulla vallinnut­ta uskomusta ”rehdistä” suoma­laisesta urheilusta.

Kohkattiinko Rooman gladiaattoreista samalla lailla kuin formulakuskeista? Vai onko urheiluhulluus olympia-aat­teen elvyttämisen hidasta kan­tamaa?

— Urheiluun on aina liitty­nyt draamaa, eikä se ole moder­nin median luoma ilmiö. Antii­kin hevoskilpailut herättivät varmasti samanlaista kuohuntaa kuin nykypäivän formulat.

— Kansallisvaltion synty ja urheilu limittyvät toisiinsa. Teollinen yhteiskunta toi tarkan ajanoton ja yhteiset säännöt, jot­ka yhdistyivät kansallisen iden­titeetin vahvistamiseen moder­nin syntyvaiheen urheilussa. Olympialaisten uusi tuleminen on seuraus eikä syy.

Miten jääkiekko- tai jalkapallovoitto kehittää ihmistä tai ihmiskuntaa? Kan­taako nuori keihäänheittäjä to­dellakin harteilleen koko Suo­men kohtaloa?

— Suomalaisen jääkiekon huippuhetket samoin kuin for­mulamenestyksen nousu osui­vat lama-ajan jälkeen 1990-lu­vulle. Tuolloin oli tarvetta itse­tuntoa nostattaville kansallisille kokemuksille.

— Kun suosittuun asiaan pumpataan lisää rahaa, into kor­vautuu kaupallisuudella. Peli viihteellistyy ja samalla arkipäi­väistyy. Myös ylitarjonta voi pa­rantaa urheiluhulluudesta.

— Nuori keihäänheittäjä ei kanna harteillaan Suomea, ehkä vain ripauksen kansallista itse­tuntoa. Urheilujournalismilla ylläpidetään vanhoja myyttejä ja luodaan uusia sankaritarinoi­ta kuluttajien viihteeksi.

Onko urheiluhulluudessa jota­kin hyvää?

— Totta kai. Urheilu saa ih­miset tapaamaan toisiaan ja ja­kamaan niin ilon kuin murheen tunteita. Lapsi oppii käsittele­mään pettymystä ja vihaa sekä iloitsemaan edistymisen ja on­nistumisen kokemuksista. Juni­oriurheilu luo uusia sosiaalisia verkostoja ja lievittää ristiriitoja muuten eri tavoin ajattelevien ihmisten välillä.

Näkeekö lapseni päivän, jolloin Suomen miehet pelaavat jalka­palloilun arvokisoissa?

— Eurooppalaisessa jalkapal­loilussa huipputasolle pääsemi­nen vaatii valtavat taloudelliset resurssit ja riittävän pelaaja-ai­neksen. Sanoisin ei, ellei urhei­luun vaikuttaisi tärkeä tekijä, sattuma. Muutama lahjakas pe­laaja osuu samaan aikaan samaan joukkueeseen ja sitten…

Artikkeli on ilmestynyt Yliopisto-lehden Tohtorin hatusta -palstalla 9/2008.

Mitä historioitsija Seppo Aalto kertoo urheilun, kuningashuoneen ja sisällissodan tutkimuksesta Yliopisto-lehden tuoreessa henkilöhaastattelussa?

Jalkapallovalmentaja Markku ”Rive” Kanerva kertoo Yliopisto-lehden henkilökuvassa, miten hän rakentaa joukkueen yhteishenkeä.