Olen tullut tutkimukseen mukaan hoitotyön kautta. Itse asiassa voi sanoa, että hoivakodeissa työskentely herätti minussa tutkijan, kun aloin tarkastella tekemääni työtä kriittisesti ja erityisesti hoidettavien ikäihmisten näkökannalta. Väitöskirjassani (2017) tutkin hyvän elämän edellytyksiä pitkäaikaishoidossa, ja hoivaetiikka onkin minulle tärkeä tutkimusteema.
Minua kiinnostaa ikääntyminen sekä sosiaalisena ilmiönä että inhimillisenä kokemuksena. Me emme ikäänny tyhjiössä vaan monenlaiset ikään liitetyt oletukset, normit ja kulttuuriset representaatiot ohjaavat ikääntymistämme ja vaikuttavat kokemukseemme siitä. Siksi tutkimusmenetelmäni ovat laadullisia ja etnografinen tutkimusote sopiikin minulle mainiosti - tykkään seurata mahdollisimman läheltä ihmisten arkea ja etsiä ymmärrystä heidän toiminnalleen.
Jari Pirhonen
Vastuullinen tutkija, sosiaaligerontologian dosentti
Helsingin yliopisto
etunimi.sukunimi@helsinki.fi
050 4765 985
Teen taiteellista väitöstutkimusta Aalto-yliopistossa Elokuvataiteen laitoksella. Tutkin dokumentaarista haastattelua ja osana tutkimustani toteutan dokumentaarisia ääniteoksia. Olen pohjakoulutukseltani filosofian maisteri (Helsingin yliopisto, pääaine filosofia). Lisäksi olen suorittanut kaksivuotisen filosofisen praktiikan koulutuksen, joka antaa valmiudet filosofisen praktiikan pitämiseen. Toteuttamissani dokumentaarisissa ääniteoksissa minua kiinnostaa tarjota päähenkilölle vapaa tila, jossa hänen oma ajattelunsa tulee kuulluksi ja pääsee kehittymään.
Katarina Blomqvist
FM, taiteilija-tutkija, dokumenttiohjaaja, väitöskirjatutkija, Aalto-yliopisto
etunimi.sukunimi@aalto.fi
040 558 4467
Olen aina pitänyt ihmisistä ja olen sosiaalinen. Jälkeenpäin katsottuna tuntuu, että eletty elämäni oli kuin kasvua tähän ”tutkimusretkeen”, jossa olen nyt mukana. Olen toiminut yliopistosairaalassa röntgenhoitajana vuosia tehden töitä erilaisten potilasryhmien kanssa tietokonetomografiasta sydämen verisuonten pallolaajennuksiin. Terveydenhuollon opettajana toimiessani järjestin opiskelijoiden kanssa toimintapäiviä vanhustenhoidossa lukukausittain. Simulaatio-opetus sai opettajan työhöni lisämausteita draamakasvatuksen opinnoistani, joissa oivalsin draaman mahdollisuudet vanhustyössä. Kokemukseni myös omien vanhempieni pitkäaikaishoidosta tukivat päätöstäni tutkia draaman mahdollisuuksia ikäihmisten pitkäaikaishoidossa. Kun vielä löysin loistavat ohjaajat Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta ja sitä kautta tämän Koneen säätiön rahoittaman Sosiaalisen kuoleman projektin, olen enemmän kuin innoissani mukana väitöskirjan tekijänä tutkimassa draamaa kommunikaatiokeinona vanhojen, muistisairaidenkin, ihmisten pitkäaikaishoidossa. Tässä projektissa voidaan yhdistää sekä tieteellinen että taiteellinen näkökulma – ja sitä kautta kenties löytää uusia näkökulmia ja ratkaisuja jokaista meitä koskevaan ja koskettavaan asiaan: arvokkaaseen elämän loppuvaiheeseen.
Maija Harju
TtM, draamaohjaaja, väitöskirjatutkija, sosiaaligerontologia, Helsingin yliopisto
etunimi.sukunimi@helsinki.fi
0400 644 920
Olen teatteri-ilmaisun ohjaaja (YAMK) ja nukketeatteritaiteilija. Olen työskennellyt taiteen keinoin erilaisissa yhteisöissä vuodesta 1997. Teen taiteellisen tutkimuksen väitöstutkimusta Tampereen yliopiston Tutkivan teatterityön keskuksessa (https://research.tuni.fi/t7-fi/).
Minua kiinnostaa taiteellisen tutkimuksen mahdollisuudet toimijuuden ja materiaalisuuden kysymyksissä. Väitöstutkimuksessani yhdistän esine- ja nukketeatterin animointimahdollisuuksia esineilmaisuksi kutsumassani praktiikassa.
Riku Laakkonen
Yhteisötaiteilija, väitöstutkija, Tampereen yliopisto
etunimi.sukunimi@tuni.fi
040 529 1204
Väestön vanhenemisesta käytävää julkista keskustelua hallitsee suurelta osin taloudellinen näkökulma, minkä vuoksi keskustelussa korostuvat muun muassa heikentyvä huoltosuhde sekä palvelujärjestelmän taloudellinen kestävyys. Vaikka vanhuuteen kulttuurisessa mielessä liitetään vahvasti mielikuvia huonokuntoisuudesta, sairaudesta ja kuolemasta, on paradoksaalista, että väestön vanhetessa kuolema on arkielämässämme yhä näkymättömämpi asia. Kuolema tapahtuu toisaalla, se on siivottu elämästämme pois, kuoleman kanssa työskentelevät vain ammattilaiset. Sosiaaligerontologina minua kiinnostavat erityisesti sellaiset väestön vanhenemiseen liittyvät kehityskulut, jotka ovat yhteiskunnallisen keskustelun reunamilla, jotka eivät saa julkisuudessa tilaa, tai joita ei sinne ehkä edes haluta.
Ilkka Pietilä
Sosiaaligerontologian apulaisprofessori,
Helsingin yliopisto
etunimi.sukunimi@helsinki.fi
050 5912 672