Muuttuva väestö – vaikutukset varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestämiseen -tutkimushanke toteutetaan Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisen tiedekunnan Koulutussosiologian ja -politiikan tutkimusyksikön (KUPOLI), Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön ja Kasvatustieteellisen tiedekunnan (HY) yhdenvertaisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen keskittyvän tutkimusyhteisön (Diversity, multilingualism and social justice) muodostamana ryhmittymänä.
Tutkimushanke toteutetaan osana opetus- ja kulttuuriministeriön vuosina 2020–2022 toteuttamaa varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laatua ja tasa-arvoa parantavaa Oikeus Oppia -kehittämisohjelmaa. Tutkimus käynnistyy 1.9. 2021 ja päättyy 31.12. 2023. Tutkimushankkeessa vastataan neljään tutkimuskysymykseen:
Väkiluvun muutokset tulevat olemaan lähivuosina erittäin merkittäviä perhepolitiikan ja varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen järjestämisen näkökulmista. Vuoden 2019 lopussa kuntien järjestämässä varhaiskasvatuksessa oli alle kouluikäisiä lapsia päiväkodeissa noin 193 000 lasta ja perhepäivähoidossa noin 16 000 lasta (THL 2020). Kuitenkin suomalaisten lasten osallisuus varhaiskasvatukseen on pienempi kuin muiden pohjoismaiden, ja yhteydessä vanhempien sosioekonomiseen asemaan (Karila ym. 2017). Väestönkehitys, mukaan lukien väestön keskittyminen kasvukeskuksiin, voi vaikuttaa epäedullisesti myös lasten osallisuuteen varhaiskasvatukseen muuttotappiokunnissa, sekä aiheuttaa haasteita palvelujen järjestämisen kannalta.
Tuleva väestönkehitys lasten ikäryhmissä heijastuu lähes yksi yhteen perusopetuksen tulevaan oppilaiden määrän ja vaikuttaa voimakkaasti varhaiskasvatuksen tarpeeseen. Tilastokeskuksen vuoden 2019 väestöennusteen mukaan vuosien 2019–2040 aikana alle 7-vuotiaan väestön määrä vähenee 17 prosentilla ja peruskouluikäinen 7–15-vuotias väestö vähenee 23,6 prosentilla. (Tilasto-keskus, Statfin väestöennuste). Koulutusasteittain tarkasteltuna 2020-luvulla peruskoulutuksen järjestämisen tarve vähenee voimakkaasti lähes kaikissa kunnissa; ainoastaan suurimmissa kaupungeissa tarve järjestää peruskoulutusta kasvaa lähivuosikymmeninä. Suurimmassa osassa kunnista peruskoululaisten määrä supistuu yli neljänneksellä, ja joissakin kunnissa alakoulun aloittaa vuonna 2030 jopa yli puolet nykyistä pienempi ikäluokka.
Lasten ikäryhmän ennakoitu ja jo toteutunut supistuminen perustuu syntyvyyden voimakkaaseen laskuun 2010-luvulla. Koko maassa kokonaishedelmällisyysluku laski vuosien 2010–2019 aikana 28 prosentilla; kokonaishedelmällisyysluku laski voimakkaasti samaan aikaan kaikissa Suomen maakunnissa (Tilastokeskus, Statfin: syntyvyys). Tämä näkyy etenkin 2020-luvun aikana perusopetuksessa. 2030-luvulla Tilastokeskuksen ennusteen kuvaama supistuminen nojaa olettamaan syntyvyyden jäämisestä vuoden 2019 tasolle. Syntyvyyden kehitys koko maassa ja aluetasolla tulee vaikuttamaan hyvin merkittävästi tulevaan koulutuksen tarpeeseen: esimerkiksi syntyvyyden palau-tuminen 2020-luvun aikana 2010-luvun alun tasolle kasvattaisi 2030-luvulla peruskoulun aloittavat ikäluokat lähes 2010-luvun alun tasolle. Toisaalta syntyvyyden lasku nykytasosta johtaisi ennakoitua voimakkaampaan lasten ikäryhmän supistumiseen.
Väestökehityksen lisäksi muuttuva valtio–kunta -ohjaussuhde on eriyttänyt 1990-luvulta alkaen paikallisia varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen järjestämisen institutionaalisia tiloja. Siirtyminen uudenlaiseen, aikaisempaa hajautetumpaan peruskoulun ohjausjärjestelmään on tapahtunut 1990-luvun kuluessa esimerkiksi uuden perusopetuslain (L 628/1998), laskentaperusteisen valtion-osuusjärjestelmän (L 705/1992) sekä aikaisempaa väljempien opetussuunnitelmien perusteiden (OPH 1994) myötä. (Kalalahti & Varjo 2020.) Yhdessä edellä mainitut kehityslinjat ovat korostaneet kuntien tekemien ratkaisujen merkitystä – sekä samalla potentiaalisesti haastaneet lasten oikeuksien ja koulutuksellisen yhdenvertaisuuden toteutumisen kansallisella tasolla. Poliittisesta merkityksestään huolimatta kaikki kunnat kattavaa tietoa esimerkiksi kaavailluista palveluverkon muutoksista, alueellisesta yhteistyöstä tai väestönmuutosten lapsivaikutuksista ei ole olemassa. (Kalalahti & Varjo 2021.)
Kuntien määrä on vähentynyt kuntaliitosten myötä olennaisesti viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana. Niiden toimintasektoreihin on tulossa merkittäviä uudistuksia kesäkuussa 2021 eduskunnan tekemän päätöksen myötä koskien sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistamista. Kuntien sivistystoimialasta (ja sen sisällä erityisesti esi- ja perusopetus ja varhaiskasvatus) tulee näin ollen yksi merkittävimmistä toimialoista kuntien toiminnassa. Palveluverkkoa koskevia päätöksiä tehdään kunnissa sekä lautakunnissa, kunnanhallituksessa että valtuustossa. Väestömuutoksiin liittyvästä tiedolla johtamisesta ja paikallisen toimintapolitiikan vaihtoehtojen analysoinnista piirtyvä kuva on tällä hetkellä epätasainen. Tutkimusryhmittymän alustavien tutkimustulosten mukaan Manner-Suomen 294 kunnan kuntastrategioissa väestönkehitys ja väestönkehitykseen liittyvät ilmiöt tunnistetaan vaihtelevasti: muuttoliike otetaan huomioon noin kahdessa kolmasosassa kuntastrategioissa, joko osana tavoitetta vahvistaa väestönkasvua tai haasteena. Syntyvyys ja syntyvyyden laskun vaikutukset nousevat kuntastrategioissa huomattavasti vähemmän esille: vain 48 kuntaa mainitsee syntyvyyden kuntastrategiassaan huolimatta siitä, että syntyvyyden laskun vaikutukset ovat olleet 2010-luvulla erittäin suuret suuressa osassa maata. Hieman vajaa kolmasosa Manner-Suomen kunnista ei tunnista lainkaan väestönkehitystä kuntastrategiansa muutostekijänä.
Lapsivaikutusten arvioinnin lisääminen tai käyttöönottaminen ovat sisältyneet jo useamman hallituksen ohjelmaan viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana. Tästä huolimatta lapsivaikutusten arviointi ei ole edennyt valtioneuvoston toiminnassa. Myös kunnissa eteneminen on ollut hidasta ja ‘edelläkävijäkuntien’ varassa. Kansainvälisistä vertailututkimuksista tiedetään, että lapsivaikutusten arviointi on edennyt niissä maissa, jotka ovat pisimmällä myös YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen toimeenpanossa. Suomi ei ole lukeutunut vielä toistaiseksi näihin edelläkävijämaihin, mutta tilanteeseen toivotaan muutosta vähintään nyt, kun Suomen kansallinen lapsistrategia on hyväksytty alkuvuodesta 2021. Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itla on julkaissut viime vuosina julkaissut useita selvityksiä ja politiikkasuosituksia, joissa on tarkasteltu lapsivaikutusten arvioinnin nykytilaa ja kehitystarpeita Suomen säädösvalmistelussa ja poliittisessa päätöksenteossa koskien sekä valtionhallintoa että kuntasektoria.
2000-luvulla julkisten palvelujen kehittämisessä on korostunut näkökulma, jossa lapset ja nuoret nähdään aktiivisina toimijoina ja heitä onkin otettu mukaan erilaisiin suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseihin. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12. artikla (SopS 59–60/1991) ja Suomen lainsäädäntö (mm. Perustuslaki 6 §, Kuntalaki 22 §, Nuorisolaki 24 §) linjaavat, että lasten ja nuorten tulee saada osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kuntalaisina ja palvelujen käyttäjinä kehitystään vastaavasti. Julkishallinnon päätöksenteossa lasten ja nuorten tulisi olla siis mukana suunnittelemassa ja kehittämässä palveluita, joita he käyttävät, kuten varhaiskasvatus, ja eri kouluasteet. Tutkimustietoa lasten ja nuorten osallistumisesta julkisen päätöksenteon prosesseihin on kansainvälisestikin olemassa edelleen hyvin vähän. (Stenvall, Kurki & Virtanen 2021.)
Osallistaminen on usein näennäistä ja sattumanvaraista, jolloin lapsen ja nuoren tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa jää pieneksi tai osallisuus edustaa vain tietyn joukon kokemuksia ja näkemyksiä ja marginaalisempien ryhmien osallisuus jää toteutumatta (Itla 2020). Lisäksi osallisuutta ymmärretään usein kapeasti, puhtaasti demokratianäkökulmasta. Demokratianäkökulma on tärkeä, mutta yhtä tärkeää on vahvistaa lasten ja nuorten osallistumista vuorovaikutusnäkökulmasta, jolloin pidetään vahvaa ja myönteistä yhteyttä lapsiin ja nuoriin, ja ollaan kiinnostuneita heidän näkemyksistään, huolistaan ja ilonaiheistaan (Kalland 2020). Tästä johtuen eri ikäryhmien näkemysten selvittäminen väestönmuutoksen vaikutuksista, siitä johtuvista palveluverkon muutoksista ja uusista vaihtoehdoista opetuksen järjestämiseen erityisesti haja-asutusalueella vaatii tutkimusperustaisia osallistavia menetelmiä. Erityisesti huomiota tulee kiinnittää niiden lasten ja nuorten osallistumismahdolli-suuksiin, jotka ovat haavoittuvassa asemassa tai eivät aktiivisesti tartu tarjottuihin osallistamisen tapoihin, ja jäävät siten helposti syrjään. Tällaisia ovat esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevat lapset, nuoret ja perheet, maahanmuuttajat tai kun elämäntilanne on haasteellinen. Koulutusuudistuksen täytäntöönpanoa tutkittaessa on havaittu, että aikuisten asenteella ja tuella on keskeinen rooli siinä, että lasten ja nuorten osallisuuden lisääminen julkisessa päätöksenteossa toteutuu tavoitteellisesti (Uziely 2018).
Tutkimushankkeessa analysoidaan väestökehityksen ja väestönmuutoksen nykyisiä ja ennakoitavissa olevia tulevia vaikutuksia varhaiskasvatukseen sekä esi- ja perusopetukseen. Tutkimushanke tuottaa tietoa millaisia vaikutuksia väestömuutoksilla on varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen järjestämiseen sekä palveluiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen sivistyksellisten oikeuksien, perusoikeuksien sekä lapsen oikeuksien näkökulmasta, sekä miten se vaikuttaa Suomen osalta YK:n Kestävän kehityksen osatavoite 4:n saavuttamiseen.
Tutkimuskysymyksiin vastataan kolmen osatutkimuksen avulla. Ne ovat laajoja toiminnallisia kokonaisuuksia, joiden avulla organisoidaan hankkeen tutkimustyötä. Yhdellä osatutkimuksella kerätään aineistoa useampaan tutkimuskysymykseen vastaamiseksi.
Osatutkimuksessa tuotetaan tilasto- ja kyselyaineistojen avulla kokonaiskuva väestömuutoksen vaikutuksista varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen järjestämiseen erityyppisissä kunnissa (haja-asutusalue, väestötappiokunnat, kasvukeskukset, kaupungit). Analyysin taustaksi osatutkimuksessa kuvataan vertailukehittämisaineiston pohjalta erilaisia kansainvälisiä toimintapolitiikkoja ja käytäntöjä, joilla on pyritty vastaamaan (joko positiivisen tai negatiivisen) väestömuutoksen aiheuttamiin haasteisiin varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestämisessä. Osatutkimuksen keskiössä ovat toimenpiteet (esim. palveluverkon mukautukset, kuntien sisäiset yhteistyöjärjestelyt, opettajien saatavuuteen liittyvät kysymykset ja opettajatarpeet), joilla väestökehitykseen vaikutuksiin varhaiskasvatuksen ja esi- ja perusopetuksen järjestämiseen on reagoitu/suunniteltu reagoitavan tulevaisuudessa. Niin ikään väestömuutoksen aiheuttaman kuntarajat ylittävän yhteistyön muodot sekä lapsivaikutusten arviointi suhteessa lasten hyvinvointiin ja lapsia koskevaan eurooppalaiseen lapsitakuuseen ovat keskeisiä tutkimuskohteita.
Osatutkimus vastaa osaltaan tutkimuskysymyksiin 1 ja 2 sekä tuottaa aineistoa tutkimuskysymykseen 3 vastaamiseksi. Osatutkimuksessa hankitaan 1) vertailukehittämisaineisto väestömuutoksen aiheuttamista muutostarpeista ja niihin kehitetyistä toimintapolitiikoista ja käytännöistä, 2) tilastoaineisto väestömuutoksen vaikutuksista vuosille 2020–2040 kolmessa erilaisessa väestön syntyvyysskenaariossa kaikissa kunnissa, sekä 3) kaikille Suomen varhaiskasvatuksen ja esi- sekä perusope-tuksen järjestäjille suunnattu kysely täydentävine haastatteluineen.
Osatutkimuksen johtajana toimii Apulaisprofessori Janne Varjo (janne.varjo@helsinki.fi).
Osatutkimuksessa 2. tavoitteena on tuottaa syventävää laadullista tietoa väestömuutoksen vaikutusten tunnistamisesta varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen osalta erityyppisissä kunnissa. Tutkimuksen tuloksena kuntien omaa osaamista ja kyvykkyyttä väestömuutoksen seurannan osalta vahvistetaan. Samalla osatutkimus tuottaa tietoa käytänteiden merkityksestä lapsen oikeuksiin ja sivistyksellisen tasa-arvon toteutumisessa.
Tutkimus toteutetaan tapaustutkimuksena kuudessa kunnassa. Tapauskuntien tarkoitus on muodostaa kattava kuva kuntien koulutuspolitiikasta erityyppisillä kuntarakenteilla, huomioiden erikseen esimerkiksi maaseutumaiset haja-asutusalueet ja kaupungit sekä kunnan väestönkehityksen tilan (väestötappiokunnat, kasvukeskukset). Tapauskuntien valinnan lisätavoitteena on huomioida maantieteellinen kattavuus, erilaiset kielirakenteet ja maahanmuuton vaikutus sekä erilaiset kuntarakenteet, esimerkiksi kuntaliitoskunnissa.
Osatutkimuksessa selvitetään seuraavia kysymyksiä: Millaisia muutoksia kunnissa suunnitellaan toteutettavaksi (ml. miten kunnat seuraavat väestönkehitystä, minkälaiset ovat palveluverkon mukautukset ja niihin liittyvät tarpeet, miltä kuntien sisäiset yhteistyöjärjestelyt näyttävät ja miten opet-tajien saatavuuteen liittyviin kysymyksiin ja opettajatarpeisiin on varauduttu)? Millaisille kuntien välisille yhteistyöratkaisuille ja työnjaollisille kysymyksille nähdään jatkossa tarvetta? Millaisille hallinnollisille (valtionhallinnon taso) ratkaisuille tai lainsäädännöllisille ratkaisuille kunnissa nähdään tarvetta? Lisäksi selvitetään millaisia näkemyksiä 11–16-vuotiailla lapsilla ja nuorilla on väestönmuutoksen vaikutuksista, siitä johtuvista palveluverkon muutoksista ja arjen rakentumisesta erityisesti haja-asutusalueella (vai erilaisissa kunnissa)? Millaisia vaihtoehtoja he näkevät opetuksen järjestämiselle syrjäseuduilla (esimerkiksi etäopetusta hyödyntävät ratkaisut vs. koulukuljetukset)? Millä tavalla palvelujärjestelmä voi parhaiten tukea lasten ja nuorten hyvinvointia haja-asutusalueilla?
Osatutkimuksessa hyödynnetään toimijaverkostoteoriaa (esim. Latour 2005; Lämsä ym. 2021). Analyysissä tunnistetaan myös tekijät, jotka mahdollistavat tai estävät muutospyrkimykset kunnassa, kun tilanteeseen haetaan ratkaisuja. Analyysin tulokset voivat auttaa kuntaa huomioimaan reunaehdot, jotka tulisi huomioida väestönmuutostarpeeseen suunniteltujen uudistusten yhteydessä.
Aineistoina käytetään: 1) kuntatason dokumenttiaineistoa (strategioita, talous- ja toimintasuunnitelmat ja palveluverkkoa koskevat päätökset), 2) teemahaastatteluja (varhaiskasvatuksen ja koulujen johtajat, poliitikot) ja 3) lasten/nuorten kuulemisia hyödyntäen digitaalista Sensemaker -työkalua. Haastattelujen ja kuulemisten pohjana toimii osatutkimuksessa 1 tuotettu kyselylomakeaineisto.
Osatutkimuksen johtajana toimii Professori Petri Virtanen (petri.virtanen@itla.fi).
Osatutkimuksen kohteena ovat palveluverkon muutoksia koskevat ihmisvaikutukset ja erityisesti lasten näkökulmat: Millaisia lapsivaikutuksia kansallisilla ja tapaustutkimukseen valituilla palveluverkon muutoksilla on lasten hyvinvointiin (Virtanen, Ristikari & Niemelä 2022)? Miten palveluverkko vaikuttaa ihmisten elämään ja hyvinvointiin, painopisteenä erityisesti muutosten lapsivaikutukset? Millaisia näkökulmia lapset ja nuoret haluavat tuoda esille? Miten Euroopan neuvoston (2015) ja Euroopan komission (2021) lanseeraama lapsitakuun idea näyttäytyy lasten maailmassa?
Osatutkimuksessa tuotetaan lapsivaikutusten arvioinnin kriteeristö ja indikaattorit (ks. luku 4). Lapsivaikutusten arvioinnin kriteeristön ja toimintatapojen rakentaminen palveluverkon tulevia systeemisiä muutoksia silmällä pitäen: Palveluverkon uudistamisen toimintamalli ihmiskeskeisen muutosprosessin periaatteiden mukaisesti. Millainen toimintatapa olisi syytä rakentaa, jotta varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen palveluverkon muutokset tehdään jatkossa ottaen huomioon näkökohdat ihmiskeskeisestä hallinnon ja julkisten palvelujen uudistamisesta? (Stenvall & Virtanen 2021; 2022; Stenvall ym. 2021; Virtanen, Ristikari & Niemelä 2022.)
Osatutkimuksen 3 aineisto kerätään osatutkimuksen 2 lasten/nuorten kuulemisaineistojen yhteydessä. Toisen aineiston muodostavat asiantuntijapaneeleista delfoi-tekniikalla koottu aineisto. Osatutkimuksessa hyödynnetään myös kaikkia tutkimushankkeessa kerättyjä tutkimusaineistoja muodostettaessa lapsivaikutusten seurannan indikaattoreita ja kriteereitä (ks. Luku 4). Osatutkimuksessa on vahvana näkökulmana lasten ja nuorten oikeuksien toteutuminen ja miten niitä voi turvata kerätyn aineiston valossa. Osatutkimuksessa vastataan tutkimuskysymyksiin 3 ja 4.
Osatutkimuksen johtajana toimii Professori Mirjam Kalland (mirjam.kalland@helsinki.fi).
Tietosuojailmoitus ruotsiksi/Dataskyddsbeskrivning på svenska
Tietosuojailmoitus pohjoissaameksi/Diehtosuodječilgehus davvisámegillii
Tietosuojailmoitus ukrainaksi/Повідомлення про дотримання конфіденційності українською мовою
Tietosuojailmoitus vietnamiksi/Tuyên bố về bảo vệ dữ liệu cá nhân bằng tiếng Việt
Lähteet
Aalto, P. 2003. Q-metodologia politiikan tutkimuksessa: Esimerkkinä EU:n pohjoisen ulottu-vuuden asiantuntijakeskustelu. Politiikka 45 (2), 117–132.
Cassell, C., Nadin, S. & Gray, M.O. 2001. The use and effectiveness of benchmarking in SMEs. Benchmarking: An International Journal 8 (3), 212–222.
Hesselgreaves, H., French, M., Hawkins, M., Lowe, T., Wheatman, A., Martin, M. & Wilson, R. 2021. New development: the emerging role of a ‘learning partner’ relationship in supporting public service reform. Public Money & Management, DOI: 10.1080/09540962.2021.1909274
Itla. 2020. Lasten osallisuuden toteutuminen vaatii toimivia menetelmiä ja uutta asennetta palvelujärjestelmän toimijoilta. Itlan politiikkasuositukset 2020:4.
Kalalahti, M. & Varjo, J. 2020. Revisiting universalism in the Finnish education system. Re-search on Finnish Society 13 (1), 25–40.
Kalalahti, M. & Varjo, J. 2021. Municipal Governance of Comprehensive Education: the emergence of local universalisms. Teoksessa Thrupp, M., Seppänen, P, Kauko, J. & Kosunen, S. (toim.) Finland’s Famous Education System – Unvarnished insights into Finnish schooling. Spring-er.
Kalland M. Lapsen osallisuus päiväkodin arjessa. Varhaiskasvatuksen opettajan kalenteri 2020–2021. Toim. Pakanen A. PS-kustannus.
Latour, B. 2005. Reassembling the Social. An Introduction to Actor-Network-Theory. Oxford University Press.
Lavis JN, Røttingen J-A, Bosch-Capblanch X, Atun R, El-Jardali F, et al. 2012. Guidance for Evidence-Informed Policies about Health Systems: Linking Guidance Development to Policy Development. PLoS Med 9 (3):e1001186.
Lämsä, Grundström & Kouvonen 2021. Lapsiperheiden auttaminen eri toimialojen yhteistoi-mintana kunnissa: Lapset puheeksi -palvelumallin toimijaverkostoteoreettinen tarkastelu. Focus Localis. (Hyväksytty)
Van der Merwe S, Biggs ER, Preiser R, Cunningham C, Snowden DJ, O’Brien K, Jenal M, Vosloo M, Blignaut S, Goh Z (2019) Making sense of complexity: using SenseMaker as a research tool. https://www.mdpi.com/2079-8954/7/2/25.
Savory, C. 2010. Patient and public involvement in translative healthcare research. Clinical Governance: An International Journal 15 (3), 191–199.
Stenvall, E. 2020. Osallisuutta ja osallistumista. Osa 1: Osallisuuden lähtökohdat kansalli-sessa lapsistrategiassa. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2020: 27.
Stenvall, E., Kurki, M., Virtanen, P. 2021. Is there a place for children in the making of public policy? A review of the research evidence. Children & Society. (Arvioitavana)
Stenvall, J. & Virtanen, P. 2021. Ihmiskeskeinen hallinnon uudistaminen. Hallintoreformien toteutus monimutkaisessa yhteiskunnassa. Tietosanoma.
Stenvall, J. & Virtanen, P. 2022. Julkisen hallinnon reformit, muutosprosessit ja systeeminen muutos. Teoksessa Jalonen H. & Uusikylä, P. (toim.) Systeeminen muutos – kohti ilmiölähtöistä ymmärrystä. Gaudeamus. (Hyväksytty)
TENK. 2012. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettinen neuvottelukunta.
TENK 2019a. Ihmistieteiden eettisen ennakkoarvioinnin ohje. Tutkimuseettinen neuvottelu-kunta.
TENK. 2019b. Tieteellisen julkaisun tekijyydestä sopiminen. Tutkimuseettinen neuvotte-lukunta.
Uziely E. 2018. Professionals’ attitudes toward children’s participation: implementing educa-tional reforms. Quality Assurance in Education 26 (4), 502–510.
Varjo, J. & Kalalahti, M. 2020. Kansallisesta yhdenmukaisuudesta kunnallisiin perusopetuk-sen järjestämisen malleihin. Focus Localis. (Hyväksytty)
Virtanen, P, Ristikari, R., Niemelä, M. 2022. Collective impact and human wellbeing. Spring-er. (Hyväksytty)
Waldman, M. H. 2006. Evidence-based medicine: How to translate research into patient care. Journal of the American Podiatric Medical Association 96 (4), 374–377.
Williams, K. & Lewis. J. 2021. Understanding, measuring, and encouraging public policy re-search impact. Australian Journal of Public Administration. https://doi.org/10.1111/1467-8500.12506